Tiedättekö sellaisia vähän OUTOJA ihmisiä, hieman FRIIKKEJÄ?
Kaikki varmaankin tietää tämän ihmistyypin. Vähän outo ja omalaatuinen tyyppi. Erikoiset jutut ja valtavirrasta poikkeavat mielenkiinnonkohteet. Mahdollisesti kohahduttaa ulkonäöllään (eikä välttämättä hyvällä tavalla...).
Kaveraatteko näiden "outojen lintujen" kanssa? Tai oletteko kenties parisuhteessa sellaisen kanssa? Onko siskosi, veljesi tai serkkusi sellainen? Oletko itse omituinen?
Ja mistä outous heidän kohdallaan johtuu? Haluavatko olla erikoisia ja erottautua massasta? Vai mistä oikein on kyse?
Kommentit (77)
Olen valitettavasti itse. Työkaverini eivät juuri koskaan pääse samalle ajatuksenjuoksulle jossa minä olen joten pakostakin minä olen se outolintu vaikka itse en koe samoin.
Ihan kahvipöytäkeskustelujakin kun ajattelee saati yhtään sen monimutkaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti itse. Työkaverini eivät juuri koskaan pääse samalle ajatuksenjuoksulle jossa minä olen joten pakostakin minä olen se outolintu vaikka itse en koe samoin.
Ihan kahvipöytäkeskustelujakin kun ajattelee saati yhtään sen monimutkaisempaa.
Osaatko sanoa, että mistä se johtuu? Ovatko juttusi ns. älykkäämmällä tasolla kuin työkavereidesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti itse. Työkaverini eivät juuri koskaan pääse samalle ajatuksenjuoksulle jossa minä olen joten pakostakin minä olen se outolintu vaikka itse en koe samoin.
Ihan kahvipöytäkeskustelujakin kun ajattelee saati yhtään sen monimutkaisempaa.
Osaatko sanoa, että mistä se johtuu? Ovatko juttusi ns. älykkäämmällä tasolla kuin työkavereidesi?
No sanotaanko nyt niin että huomaa liian selvästi mistä ihmiset ovat kiinnostuneita vapaa-ajallaan ja miksei muutenkin; itse vaikka seuraan jotain tiedejulkaisuja samalla kun työkaverit kyttäävät salkkareita...
Vierailija kirjoitti:
ilmoittaudun!
Kerrotko tarkemmin, että millä tavalla olet omituinen ja miksi olet omituinen? Omasta tahdostasi vai tulkitsevatko muut sinut omituiseksi? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti itse. Työkaverini eivät juuri koskaan pääse samalle ajatuksenjuoksulle jossa minä olen joten pakostakin minä olen se outolintu vaikka itse en koe samoin.
Ihan kahvipöytäkeskustelujakin kun ajattelee saati yhtään sen monimutkaisempaa.
Osaatko sanoa, että mistä se johtuu? Ovatko juttusi ns. älykkäämmällä tasolla kuin työkavereidesi?
No sanotaanko nyt niin että huomaa liian selvästi mistä ihmiset ovat kiinnostuneita vapaa-ajallaan ja miksei muutenkin; itse vaikka seuraan jotain tiedejulkaisuja samalla kun työkaverit kyttäävät salkkareita...
Ymmärrän!
Olen itse. En pidä ihmisistä, perhettäni lukuunottamatta, joten en juuri välitä sosiaalisista normeista. Saattaa näkyä tai kuulua, en tiedä, en ole ajatellut asiaa. Vielä parikymppisenä friikkimaine häiritsi, ja silloin piti vielä yrittää sopeutua.
Olen outo, sinkku ja maisteri ja nainen..... joka ei tykkäää esim. alfamiehistä vaan työttömistä hipeistä. Jäin pois hyväpalkkaisesta mutta tylsästä duunista ja aloin yrittäjäksi. Olen älykkäämpi kuin keskivertoihmiset ja minulla on vaikeuksia löytää samanhenkisiä miehiä, siksi olen sinkku.
Nuoren olin gootti ja mustahuuli, nyt ihan tavallisen näköinen vaikka outo.
Sanon aika suoraan mitä ajattlen vaikka se olisi kuinka valtavirtaa vastaan.
Olen ehkä vähän samanhenkinen kuin joku Kirsi Salo.
Tarkoitat kylähulluja? Valitettavasti en tunne.
Veljeni
Tarkemmin kun ajattelee suvussani on aika paljon erilaisia friikkejä, oman tiensä kulkijoita, elämäntapa-intiaaneja
Tarkoitatko SELLAISIA, jotka kirjoittavat osan SANOISTA isoilla kirjaimilla?
No minä itse. Heitin mm. äsken kaikki korvakoruni roskiin.
Tuntemani outolintu on älykäs. Vähän liiankin.
Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat kylähulluja? Valitettavasti en tunne.
Ei, en tarkoita niinkään kylähulluja. Ennemminkin juuri sellaisia oman tiensä kulkijoita, jotka viisveisaavat valtavirran puuhista, sosiaalisista normeista ja siitä, "mitä pitäisi olla".
Kysyin tätä siksi, kun olen itse tullut siihen tulokseen, että useimmat tällaiset oudot tyypit ovat hirveän fiksuja. Pohdin, että onko asia näin vai onko kohdalleni ajautuneet omituisuudet vain sattuneet olemaan älykkäitä tyyppejä.
Minussakin on vähän oudonlinnun vikaa. Näytän tavalliselta, pukeudun tavallisesti, mutta teen aika pajon sellaisia ratkaisuja elämässäni, joita muut paheksuvat. Välillä mietin, että ovatkohan juttunikin hieman friikkikamaa. Osaan toki keskustella ihmisten kanssa aivan arkipäiväisistä asioista ja ystäväpiirini on varsin laaja ja moninainen. Mutta toisinaan juttuni saavat osakseen kulmien kohottelua ja sen sellaista. Ehkä minua sitten pidetään vähän outona..
ap
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..
Niin, kuulostaa aivan ex-mieheltäni. Hän on olevinaan todella älykäs tyyppi (toki olikin fiksu), halveksii kevyitä höpinöitä ja vaatii keskustelukumppaniltaan todella henkevää ja syvällistä otetta keskusteluun. Oli aika rankkaa olla tuollaisen tyypin kanssa parisuhteessa. Siksi hän onkin eksä. Eikä muuten hänellä ainakaan ole tuo erikoisuuden tavoittelu jäänyt iän myötä. Reilusti yli kolmekymppisenä edelleen tuollainen "outo".
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..
Mä en tarkoittanut ihan tuollaista friikkeyttä vaan sellaista että oma mieli askaroi vaikka millaisissa keksinnöissä tai ongelmanratkaisussa, jota luppohetkinä saatan töissä opiskella lisää siinä missä kollega avaa iltapäivälehdet tai facebookin. Pohdiskelen usein miten joku asia (siis ei välttämättä työhön liittyvä edes, viimeksi olen pyöritellyt yhtä saunaan liittyvää patentin hakemisen arvoista seikkaa jos/kun keksin ratkaisun) olisi parasta tehdä ja työkaverit vierssä keskustelee jostain ihan olemattomasta ongelmasta tyyliin facebookin kirppisvaraukset. Mulla ei niinkään ole aikaa eikä mielenkiintoakaan katkaista omia mietteitäni tuollaisen asian takia.
Kiitos vain hengennostatuksesta, tästä asiasta olenkin kärsinyt koko ikäni, vaikka parhaani teen että "olisin tavallinen"
=)