Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sellaisia vähän OUTOJA ihmisiä, hieman FRIIKKEJÄ?
03.05.2017 |
Kaikki varmaankin tietää tämän ihmistyypin. Vähän outo ja omalaatuinen tyyppi. Erikoiset jutut ja valtavirrasta poikkeavat mielenkiinnonkohteet. Mahdollisesti kohahduttaa ulkonäöllään (eikä välttämättä hyvällä tavalla...).
Kaveraatteko näiden "outojen lintujen" kanssa? Tai oletteko kenties parisuhteessa sellaisen kanssa? Onko siskosi, veljesi tai serkkusi sellainen? Oletko itse omituinen?
Ja mistä outous heidän kohdallaan johtuu? Haluavatko olla erikoisia ja erottautua massasta? Vai mistä oikein on kyse?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..
Mä en tarkoittanut ihan tuollaista friikkeyttä vaan sellaista että oma mieli askaroi vaikka millaisissa keksinnöissä tai ongelmanratkaisussa, jota luppohetkinä saatan töissä opiskella lisää siinä missä kollega avaa iltapäivälehdet tai facebookin. Pohdiskelen usein miten joku asia (siis ei välttämättä työhön liittyvä edes, viimeksi olen pyöritellyt yhtä saunaan liittyvää patentin hakemisen arvoista seikkaa jos/kun keksin ratkaisun) olisi parasta tehdä ja työkaverit vierssä keskustelee jostain ihan olemattomasta ongelmasta tyyliin facebookin kirppisvaraukset. Mulla ei niinkään ole aikaa eikä mielenkiintoakaan katkaista omia mietteitäni tuollaisen asian takia.
Vau, ihailtavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vain hengennostatuksesta, tästä asiasta olenkin kärsinyt koko ikäni, vaikka parhaani teen että "olisin tavallinen"
?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..
Mä en tarkoittanut ihan tuollaista friikkeyttä vaan sellaista että oma mieli askaroi vaikka millaisissa keksinnöissä tai ongelmanratkaisussa, jota luppohetkinä saatan töissä opiskella lisää siinä missä kollega avaa iltapäivälehdet tai facebookin. Pohdiskelen usein miten joku asia (siis ei välttämättä työhön liittyvä edes, viimeksi olen pyöritellyt yhtä saunaan liittyvää patentin hakemisen arvoista seikkaa jos/kun keksin ratkaisun) olisi parasta tehdä ja työkaverit vierssä keskustelee jostain ihan olemattomasta ongelmasta tyyliin facebookin kirppisvaraukset. Mulla ei niinkään ole aikaa eikä mielenkiintoakaan katkaista omia mietteitäni tuollaisen asian takia.
Vau, ihailtavaa!
No en nyt tiedä, hämmästyneet ilmeet ovat tavallisemmat kuin ihailevat jos kerron ajatuksistani muille ;)
Yksi entinen työkaveri on vähän sellainen. Mukava ihmisenä ja sellainen viaton, mutta jotenkin sosiaalisesti kömpelö, esim. vitsaili kovasti ja jatkuvasti, mutta ne vitsit ei naurattaneet oikein ketään ja tietysti tyyppi vielä nauroi omille vitseilleen ja oikein odotti että muut nauraisi mukana. Tuli vähän sellainen myötähäpeä-olo hänen seurassaan, kun ei olisi halunnut loukata mutta toisaalta sitten itse en oikein osaa nauramista feikatakkaan.
No tuli mieleen toinenkin työkaveri, joka aina vain selitti omia asioitaan, jatkuvasti äänessä, ihan mukavanoloinen ihminen hänkin, mutta ei myöskään osannut yhtään lukea (tai ei ollut kiinnostunut) toisten fiiliksistä. Saattoi myös esim. kysyä kysymyksen ja kun siihen aloin vastaamaan niin hän puhuikin päälle/alkoi keskustelemaan jonkun toisen ihmisen kanssa eikä jaksanut sitten kuitenkaan kuunnella vastaustani.
En tiedä onko nuo ap:n mainitsemia outoja, mutta vähän sellaisia hankalia ja jollain tapaa säälittäviäkin tapauksia ovat.
Jengi luulee olevansa niin uniikkeja lumihiutaleita, kun ovat kiinnostuneet tieteestä tai ongelmanratkaisusta, eikä viihteestä tai kirppisvarauksista. On kyllä suorastaan friikkiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni, veljeni ja minä olemme kaikki todella omituista sakkia. Kyse ei ole halusta olla erilainen, vaan siitä, että tekee mitä haluaa, eikä jaksa välittää mitä mieltä muut ovat.
Isäni on työtön, koulutukseltaan insinööri. Päivittää huvikseen wikipediaa ja tekee virtuaali karttoja vapaa-ajallaan. Totta puhuen, en edes tiedä mitä kaikkea hän harrastaa kun näyttää niin perin tylsältä puuhalta. Mutta hyvin hän saa siihen päivä tolkulla kulumaan. Tai pikemminkin yö tolkulla. Hän harvemmin on päivisin hereillä.
Veljeni on omituinen sekoitus business haita ja jooga hippiä. Todella älykäs ja sosiaallinen, mutta melko empatiakyvytön. (ei julmalla tavalla, ei ymmärrä vain ihmisten heikkouksia, eikä salli niitä itsessäänkään) Autossa kuuntelee aina business gurujen luentoja tai filosofia ohjelmia. 20 vuotiaaksi oli kotona ja pelasi videopelejä. Sitten sai jonkun herätyksen, ja on nyt vuosikausia tauluttanut elämänsä hyvin tarkasti saadakseen päivästä maksimaallisen hyödyn irti. Vapaa aikanaan järjestää meditaatio retriittejä ja harrastaa kamppailulajeja. Halveksii keskinkertaisuutta kaikissa muodoissa.
Sitten olen minä. Pidän ihmisistä niin kauan kun he ovat netissä eivätkä tunge talooni sisälle. Olen sosiaallisesti lahjakas, mutta en sosiaallinen. Minulle ei tuota ongelmaa olla viikkoja täysin näkemättä ketään oikeassa elämässä. Kuuntelen musiikkia ja kävelen ympyrää talossani tuntikausia päivittäin. Kaikilla käyttö esineilläni on nimet. Tietokonetuoli, kännykkä, torkkupeitto. Kaikella tärkeällä on oma nimensä ja sukupuolensa. Jos en pelaa online pelejä, katson dokumenttisarjoja, shitlord youtubevideoita ja taittelen paperijoutsenia.
Monet kaverini ovat myös todella omalaatuista porukkaa. Veljeäni lukuunottamatta kukaan tosin ei tunne itseään huonommaksi tai paremmaksi kuin muut ihmiset. (toisaalta muutama tuskin edes tietää olevansa omituinen). Mielestäni on hyvä, että on paljon erilaisia ihmisiä. Jotkut ovat hyviä tekemään tietokone ohjelmia, toiset ovat mahtavia äitejä, ja jotkut pitävät kaupungin rattaat pyörimässä toimimalla sähkö-asentajina.
Niin no, ihmisellä on tapana selittää asiat pitkälti niin, että minä olen se parempi ja muut huonoja.
Kun näissä teidänkin jutuissa suurin yhtenevyys tuntuu olevan sosiaalinen kömpelyys yhdistettynä ylimielisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..
Mä en tarkoittanut ihan tuollaista friikkeyttä vaan sellaista että oma mieli askaroi vaikka millaisissa keksinnöissä tai ongelmanratkaisussa, jota luppohetkinä saatan töissä opiskella lisää siinä missä kollega avaa iltapäivälehdet tai facebookin. Pohdiskelen usein miten joku asia (siis ei välttämättä työhön liittyvä edes, viimeksi olen pyöritellyt yhtä saunaan liittyvää patentin hakemisen arvoista seikkaa jos/kun keksin ratkaisun) olisi parasta tehdä ja työkaverit vierssä keskustelee jostain ihan olemattomasta ongelmasta tyyliin facebookin kirppisvaraukset. Mulla ei niinkään ole aikaa eikä mielenkiintoakaan katkaista omia mietteitäni tuollaisen asian takia.
Nuo jälkimmäiset lauseet kertovat älykkyyden sijaan sosiaalisen älykkyyden ja empatian vähyydestä + itsensä korostamisesta.
Eli sinun mielessäsi olet ajatuksinesi muiden yläpuolella, sinun pohdinnat ongelmasi ovat Se Todellinen ongelma. Samaan aikaan halveksut, kun työtoveri kertoo kirppisongelmistaan, koska tuohan ei mikään ongelma voi olla.
Joten ainoa outo käytös tässä on se, että käyttäydyt epämiellyttävästi muita kohtaan. Ei siinä, että pohdiskelisit jotain rakettitiede-asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti itse. Työkaverini eivät juuri koskaan pääse samalle ajatuksenjuoksulle jossa minä olen joten pakostakin minä olen se outolintu vaikka itse en koe samoin.
Ihan kahvipöytäkeskustelujakin kun ajattelee saati yhtään sen monimutkaisempaa.
Osaatko sanoa, että mistä se johtuu? Ovatko juttusi ns. älykkäämmällä tasolla kuin työkavereidesi?
No sanotaanko nyt niin että huomaa liian selvästi mistä ihmiset ovat kiinnostuneita vapaa-ajallaan ja miksei muutenkin; itse vaikka seuraan jotain tiedejulkaisuja samalla kun työkaverit kyttäävät salkkareita...
Apua. Tässä tuli just se ylimielinen kommentti mitä pelkäsin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti itse. Työkaverini eivät juuri koskaan pääse samalle ajatuksenjuoksulle jossa minä olen joten pakostakin minä olen se outolintu vaikka itse en koe samoin.
Ihan kahvipöytäkeskustelujakin kun ajattelee saati yhtään sen monimutkaisempaa.
Osaatko sanoa, että mistä se johtuu? Ovatko juttusi ns. älykkäämmällä tasolla kuin työkavereidesi?
No sanotaanko nyt niin että huomaa liian selvästi mistä ihmiset ovat kiinnostuneita vapaa-ajallaan ja miksei muutenkin; itse vaikka seuraan jotain tiedejulkaisuja samalla kun työkaverit kyttäävät salkkareita...
Apua. Tässä tuli just se ylimielinen kommentti mitä pelkäsin...
Jep. Kun se nyt ei tee ihmisestä parempaa tai huonompaa, jos hän seuraa vapaa-aikanaan salkkareita tai tiedejulkaisuja. Ja btw, molempiakin voi seurata, eivät poissulje toisiaan 👍
En tunne mutta oon nähny. Täällä kaupungilla kulkee mies jolla on nahkahousut ja todella korkeat korkokengät jalassa, muuten se on ihan mies siis on parta ja miesten vaatteet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat kylähulluja? Valitettavasti en tunne.
Ei, en tarkoita niinkään kylähulluja. Ennemminkin juuri sellaisia oman tiensä kulkijoita, jotka viisveisaavat valtavirran puuhista, sosiaalisista normeista ja siitä, "mitä pitäisi olla".
Kysyin tätä siksi, kun olen itse tullut siihen tulokseen, että useimmat tällaiset oudot tyypit ovat hirveän fiksuja. Pohdin, että onko asia näin vai onko kohdalleni ajautuneet omituisuudet vain sattuneet olemaan älykkäitä tyyppejä.
Minussakin on vähän oudonlinnun vikaa. Näytän tavalliselta, pukeudun tavallisesti, mutta teen aika pajon sellaisia ratkaisuja elämässäni, joita muut paheksuvat. Välillä mietin, että ovatkohan juttunikin hieman friikkikamaa. Osaan toki keskustella ihmisten kanssa aivan arkipäiväisistä asioista ja ystäväpiirini on varsin laaja ja moninainen. Mutta toisinaan juttuni saavat osakseen kulmien kohottelua ja sen sellaista. Ehkä minua sitten pidetään vähän outona..
ap
Ei ole kyse välttämättä ollenkaan älykkyydestä. Itse ainakaan en ole yhtään sen älykkäämpi yliopistoympyröissä kuin muutkaan (tokihan se olis kiva uskoa niin :D) ap:kin yrittää väen väkisin saada sellaisia vastauksia. Minä olen sellainen boheemi taiteilijaluonne älykköjen seurassa. Luulen, että mun aivot käyttää kapasiteettia eri tavalla kuin muiden. Lisäks hyvä itsetunto auttaa siinä et voi olla vapaasti sitä mitä on. Monia rajoittaa kaikenmaailman normit, joille ei ole välttämättä kunnon perusteitakaan.
Mulla on suvussa paljon semmoisia. Esim äitini siskon lapset eli serkkuni ovat semmoisia. Ollaan saman ikäisiä ja nykyään siis aikuisia. Mutta näillä on aina ollut vähän erikoisemmat jutut , esim aina pelattu tosi paljon tietokoneella ja ollaan kiinnostuttu Japanista ja animesta ja kuvataiteista ja näytetään semmoselta lapsinukelta röyhelömekkoja myöten. Lukioksi valikoituikin näille Torkkeli ja Kallio. Ollaan aina tultu tosi hyvin juttuun mut en oikein pääse heidän päänsä sisälle tässä erikoisuuden tavoittelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..
Mä en tarkoittanut ihan tuollaista friikkeyttä vaan sellaista että oma mieli askaroi vaikka millaisissa keksinnöissä tai ongelmanratkaisussa, jota luppohetkinä saatan töissä opiskella lisää siinä missä kollega avaa iltapäivälehdet tai facebookin. Pohdiskelen usein miten joku asia (siis ei välttämättä työhön liittyvä edes, viimeksi olen pyöritellyt yhtä saunaan liittyvää patentin hakemisen arvoista seikkaa jos/kun keksin ratkaisun) olisi parasta tehdä ja työkaverit vierssä keskustelee jostain ihan olemattomasta ongelmasta tyyliin facebookin kirppisvaraukset. Mulla ei niinkään ole aikaa eikä mielenkiintoakaan katkaista omia mietteitäni tuollaisen asian takia.
No ni, selväks tuli: olet liian fiksu tavisten joukkoon! Kutsutaan tätä nyt "outoudeksi" ni tulee vähän mielenkiintoisempi näkökulma. Eiköhän tämä ollut tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..
Mä en tarkoittanut ihan tuollaista friikkeyttä vaan sellaista että oma mieli askaroi vaikka millaisissa keksinnöissä tai ongelmanratkaisussa, jota luppohetkinä saatan töissä opiskella lisää siinä missä kollega avaa iltapäivälehdet tai facebookin. Pohdiskelen usein miten joku asia (siis ei välttämättä työhön liittyvä edes, viimeksi olen pyöritellyt yhtä saunaan liittyvää patentin hakemisen arvoista seikkaa jos/kun keksin ratkaisun) olisi parasta tehdä ja työkaverit vierssä keskustelee jostain ihan olemattomasta ongelmasta tyyliin facebookin kirppisvaraukset. Mulla ei niinkään ole aikaa eikä mielenkiintoakaan katkaista omia mietteitäni tuollaisen asian takia.
Ja tuota kulmien kohottelua olen kokenut myös vaikka kuinka paljon. Yleensä jossain asiayhteydessä käy ilmi että olen ajatellut asiaa paljon perusteellisemmin kuin kenellekään työkaverille olisi edes tullut mieleen. Siis jos nyt kerrankin pohdimme yhdessä jotain ns. tieteellistä.
No meidän piireissä kun yks alkoi perehtymään aivan joka (ohimennen mainittuun) asiaan nippelitietoa etsien, hän sai pian diagnoosin. On siinä joku raja kuinka paljon energiaa ja aikaa mihinkin ihmisen tulee/kannattaa käyttää. Ei aina kaikki ns tiedonjano ole merkki älykkyydestä.
Jotkut on tarkoitushakuisesti outoja ja kyselee kaikilta "miksi oon tällainen? Onko muutkin?" Ja sit on niitä luonnollisesti outoja, omana itsenään. Eivät kerjää huomioita joka suunnasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..
Mä en tarkoittanut ihan tuollaista friikkeyttä vaan sellaista että oma mieli askaroi vaikka millaisissa keksinnöissä tai ongelmanratkaisussa, jota luppohetkinä saatan töissä opiskella lisää siinä missä kollega avaa iltapäivälehdet tai facebookin. Pohdiskelen usein miten joku asia (siis ei välttämättä työhön liittyvä edes, viimeksi olen pyöritellyt yhtä saunaan liittyvää patentin hakemisen arvoista seikkaa jos/kun keksin ratkaisun) olisi parasta tehdä ja työkaverit vierssä keskustelee jostain ihan olemattomasta ongelmasta tyyliin facebookin kirppisvaraukset. Mulla ei niinkään ole aikaa eikä mielenkiintoakaan katkaista omia mietteitäni tuollaisen asian takia.
Vau, ihailtavaa!
No en nyt tiedä, hämmästyneet ilmeet ovat tavallisemmat kuin ihailevat jos kerron ajatuksistani muille ;)
Luulen et toi oli sarkasmia. Oot niin täynnä itseäsi
Olen itse aina ollut tosi outo enkä koskaan ole oikein sopinut mihinkään porukkaan. Myönnän että joskus teininä olin melko ylimielinen ja pidin itseäni muita fiksumpana. Ei mikään ihmekkään että minusta ei pidetty. Nyt onneksi vähän kypsempänä ymmärrän paremmin kuunnella muita ja olen tajunnut että se "tyhmä" taidankin olla minä. :D
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vain hengennostatuksesta, tästä asiasta olenkin kärsinyt koko ikäni, vaikka parhaani teen että "olisin tavallinen"
"Outona" ja entisenä koulukiusattuna tunnen melko usein ihmisten seurassa oloni epämukavaksi ja jankutan aina sosiaaliselle miehelleni lomamatkoilla, ettei ottaisi kontaktia keneenkään uuteen tuttavuuteen, koska haluan olla rauhassa ja jos johonkin/joihinkin tutustuu, niin sitä pitää kokoajan kulkea ryhmässä kohteliaisuuden vuoksi, vaikka olisivat miten tylsiä ihmisiä ja kärsin tästä tavattomasti, koska en halua loukata ketään.
Ja niin muuten kävi tälläkin lomareissulla... :/
Ja tuota kulmien kohottelua olen kokenut myös vaikka kuinka paljon. Yleensä jossain asiayhteydessä käy ilmi että olen ajatellut asiaa paljon perusteellisemmin kuin kenellekään työkaverille olisi edes tullut mieleen. Siis jos nyt kerrankin pohdimme yhdessä jotain ns. tieteellistä.