Tiedättekö sellaisia vähän OUTOJA ihmisiä, hieman FRIIKKEJÄ?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on suvussa paljon semmoisia. Esim äitini siskon lapset eli serkkuni ovat semmoisia. Ollaan saman ikäisiä ja nykyään siis aikuisia. Mutta näillä on aina ollut vähän erikoisemmat jutut , esim aina pelattu tosi paljon tietokoneella ja ollaan kiinnostuttu Japanista ja animesta ja kuvataiteista ja näytetään semmoselta lapsinukelta röyhelömekkoja myöten. Lukioksi valikoituikin näille Torkkeli ja Kallio. Ollaan aina tultu tosi hyvin juttuun mut en oikein pääse heidän päänsä sisälle tässä erikoisuuden tavoittelussa.

Mistä se johtuu, että omituiset ovat yleensä kiinnostuneita tietokone- ja konsolipeleistä, Japanista ja sen sellaisesta? 

Ovatko he outoja peli-innokkuuden vuoksi vai päinvastoin? Pelaavatko siksi, että pelaaminen tarjoaa eskapismiväylän muista ihmisistä ja ns. oikeasta elämästä?

Pelaan itsekin, mutten ole mitenkään pelihullu tai "outo". 

Tunnen montakin hyvin persoonallista ja hyvällä lailla outoa ihmsitä.

Erän tuntemani mies ei käytä sukkia. Ei siis koskaan. Ei nahkakengissä, ei talvikengissä, ei kumppareissa. Ei vain tykkää sukista. Hänellä myös lieviä tic-oireita silmännykimisen muodossa. Oikein kiva tyyppi, vaikkakin hieman aluksi ihmettelin sukkien puutetta.

Sitten on oma pian 3v tyttöni. Hyvin outo lapsi, mutta hyvällä tavalla. Sellainen äärimmäisen helppo ja fiksu. Hammaslääkärin odotusaulassa eilen huusi riemusta oman vuoron koittaessa, että "täältä tullaan" ja "jes". Asiaa on vaikea selittää, mutta on ollut hyvin varma lapsi aina. Ei lainkaan niin kuin muut lapset, joita tunnen tai isosisarensa. Kaupassa sitten yksi vanha rouva sanoi, että sen näkee silmistä, että kyseessä on vanha sielu.

Sitten on näitä aivan äärimmäisen fiksuja tyyppejä; yliopiston käyneitä tohtoreita, joiden outous paistaa ihmissuhteiden ja sosiaalisten tilanteiden kanssa. Siinä missä näille miehille fysiikan ilmiöt ja asioiden ymmärtäminen solutasolla on päivänselvää ei naisasioista ole koskaan tullut mitään. Ei vain naisjutut luista niin yhtään.

Sitten on tällaisia outolintuja kuin minä; ammattini/leipätyöni kuullessaan moni pyrähtää nauruun, sillä vaikka olenkin alan rautainen ammattilainen, niin ulkoinen olemus on jotain ihan muuta, kuin mihin on totuttu. Mulle se on ok. Mä en arvostele muiden ulkonäköä ja outouksia ja niin kauan kuin hommat hoituu (usein jopa mukavammin juurikin siksi, että ulkonäkö ja asenne yllättää asiakkaan positiivisesti) niin minusta minulla ei ole mitään syytä alkaa muokkaamaan omaa olemustani harmaaksi hiireksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen outo, sinkku ja maisteri ja nainen..... joka ei tykkäää esim. alfamiehistä vaan työttömistä hipeistä. Jäin pois hyväpalkkaisesta mutta tylsästä duunista ja aloin yrittäjäksi. Olen älykkäämpi kuin keskivertoihmiset ja minulla on vaikeuksia löytää samanhenkisiä miehiä, siksi olen sinkku.

Nuoren olin gootti ja mustahuuli, nyt ihan tavallisen näköinen vaikka outo.

Sanon aika suoraan mitä ajattlen vaikka se olisi kuinka valtavirtaa vastaan.

Olen ehkä vähän samanhenkinen kuin joku Kirsi Salo.

No voi veljet, että oletkin erikoinen...eiku.....gootteja nyt on kakstoista tusinassa, kirsi salo on tyypillinen hörhöjuttuihin hurahtanut keski-ikäinen nainen, ja tässä maassa sinkkuja maisterinaisia on sanoisinko aika paljon. Älykkyytesi on omasta mielestäsi tietenkin poikkeuksellinen, mutta niinhän me kaikki itsestämme mielellään uskomme.

Että semmosta, koetapa keksi jotakin omaperäisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..

Mä en tarkoittanut ihan tuollaista friikkeyttä vaan sellaista että oma mieli askaroi vaikka millaisissa keksinnöissä tai ongelmanratkaisussa, jota luppohetkinä saatan töissä opiskella lisää siinä missä kollega avaa iltapäivälehdet tai facebookin. Pohdiskelen usein miten joku asia (siis ei välttämättä työhön liittyvä edes, viimeksi olen pyöritellyt yhtä saunaan liittyvää patentin hakemisen arvoista seikkaa jos/kun keksin ratkaisun) olisi parasta tehdä ja työkaverit vierssä keskustelee jostain ihan olemattomasta ongelmasta tyyliin facebookin kirppisvaraukset. Mulla ei niinkään ole aikaa eikä mielenkiintoakaan katkaista omia mietteitäni tuollaisen asian takia.

Ja tuota kulmien kohottelua olen kokenut myös vaikka kuinka paljon. Yleensä jossain asiayhteydessä käy ilmi että olen ajatellut asiaa paljon perusteellisemmin kuin kenellekään työkaverille olisi edes tullut mieleen. Siis jos nyt kerrankin pohdimme yhdessä jotain ns. tieteellistä.

No meidän piireissä kun yks alkoi perehtymään aivan joka (ohimennen mainittuun) asiaan nippelitietoa etsien, hän sai pian diagnoosin. On siinä joku raja kuinka paljon energiaa ja aikaa mihinkin ihmisen tulee/kannattaa käyttää. Ei aina kaikki ns tiedonjano ole merkki älykkyydestä.

Ja lisään vielä senkin että tiedonjano ei myöskään kerro älykkyydestä senkään takia, et tiedon etsiminen ei kerro mitään siitä osaako tietoa hyödyntää oikein, etsiä oikeista lähteistä ja soveltaa oikein. Moni joka kuvittelee tietävänsä asioita, puhuu jostain ihan höpöhöpöstä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse aina ollut tosi outo enkä koskaan ole oikein sopinut mihinkään porukkaan. Myönnän että joskus teininä olin melko ylimielinen ja pidin itseäni muita fiksumpana. Ei mikään ihmekkään että minusta ei pidetty. Nyt onneksi vähän kypsempänä ymmärrän paremmin kuunnella muita ja olen tajunnut että se "tyhmä" taidankin olla minä. :D

Et välttämättä tyhmin vaan sosiaalisesti kömpelöin. Itsensä korottaminen on kyllä aina tyhmää. Mut niinhän sitä sanotaan et mitä alhaisempi äo sen hauskempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on suvussa paljon semmoisia. Esim äitini siskon lapset eli serkkuni ovat semmoisia. Ollaan saman ikäisiä ja nykyään siis aikuisia. Mutta näillä on aina ollut vähän erikoisemmat jutut , esim aina pelattu tosi paljon tietokoneella ja ollaan kiinnostuttu Japanista ja animesta ja kuvataiteista ja näytetään semmoselta lapsinukelta röyhelömekkoja myöten. Lukioksi valikoituikin näille Torkkeli ja Kallio. Ollaan aina tultu tosi hyvin juttuun mut en oikein pääse heidän päänsä sisälle tässä erikoisuuden tavoittelussa.

Mistä se johtuu, että omituiset ovat yleensä kiinnostuneita tietokone- ja konsolipeleistä, Japanista ja sen sellaisesta? 

Ovatko he outoja peli-innokkuuden vuoksi vai päinvastoin? Pelaavatko siksi, että pelaaminen tarjoaa eskapismiväylän muista ihmisistä ja ns. oikeasta elämästä?

Pelaan itsekin, mutten ole mitenkään pelihullu tai "outo". 

Mitä helvetin outoa Japanissa, tietokoneissa tai peleissä on? Mangaa ja animea nyt fanittaa lähes jokainen teini. Te "erikoiset" olette todella noloja....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..

Mä en tarkoittanut ihan tuollaista friikkeyttä vaan sellaista että oma mieli askaroi vaikka millaisissa keksinnöissä tai ongelmanratkaisussa, jota luppohetkinä saatan töissä opiskella lisää siinä missä kollega avaa iltapäivälehdet tai facebookin. Pohdiskelen usein miten joku asia (siis ei välttämättä työhön liittyvä edes, viimeksi olen pyöritellyt yhtä saunaan liittyvää patentin hakemisen arvoista seikkaa jos/kun keksin ratkaisun) olisi parasta tehdä ja työkaverit vierssä keskustelee jostain ihan olemattomasta ongelmasta tyyliin facebookin kirppisvaraukset. Mulla ei niinkään ole aikaa eikä mielenkiintoakaan katkaista omia mietteitäni tuollaisen asian takia.

Asperger

Vain pieni osa heistä on savantteja ja loput muuten vain vaikeita

Olen itse friikki, enkä pidä ihmisitä, joissa ei ole jotain "vikaa", eli tarttumapintaa. Et mun ulkonäöstä tätä arvaa, vaikka ehkä sitten jo huomaat kun ekat sanaset ollaan vaihdettu. Mulla on myös eräs kyky, joka on oikeasti friikkiä siis luonnonoikku, sillä tämän asian ei pitäsi olla mahdollista minun sukupuoltani olevalle henkilölle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..

Mä en tarkoittanut ihan tuollaista friikkeyttä vaan sellaista että oma mieli askaroi vaikka millaisissa keksinnöissä tai ongelmanratkaisussa, jota luppohetkinä saatan töissä opiskella lisää siinä missä kollega avaa iltapäivälehdet tai facebookin. Pohdiskelen usein miten joku asia (siis ei välttämättä työhön liittyvä edes, viimeksi olen pyöritellyt yhtä saunaan liittyvää patentin hakemisen arvoista seikkaa jos/kun keksin ratkaisun) olisi parasta tehdä ja työkaverit vierssä keskustelee jostain ihan olemattomasta ongelmasta tyyliin facebookin kirppisvaraukset. Mulla ei niinkään ole aikaa eikä mielenkiintoakaan katkaista omia mietteitäni tuollaisen asian takia.

Asperger

Vain pieni osa heistä on savantteja ja loput muuten vain vaikeita

⬆️

Vierailija kirjoitti:

Tunnen montakin hyvin persoonallista ja hyvällä lailla outoa ihmsitä.

Erän tuntemani mies ei käytä sukkia. Ei siis koskaan. Ei nahkakengissä, ei talvikengissä, ei kumppareissa. Ei vain tykkää sukista. Hänellä myös lieviä tic-oireita silmännykimisen muodossa. Oikein kiva tyyppi, vaikkakin hieman aluksi ihmettelin sukkien puutetta.

Sitten on oma pian 3v tyttöni. Hyvin outo lapsi, mutta hyvällä tavalla. Sellainen äärimmäisen helppo ja fiksu. Hammaslääkärin odotusaulassa eilen huusi riemusta oman vuoron koittaessa, että "täältä tullaan" ja "jes". Asiaa on vaikea selittää, mutta on ollut hyvin varma lapsi aina. Ei lainkaan niin kuin muut lapset, joita tunnen tai isosisarensa. Kaupassa sitten yksi vanha rouva sanoi, että sen näkee silmistä, että kyseessä on vanha sielu.

Sitten on näitä aivan äärimmäisen fiksuja tyyppejä; yliopiston käyneitä tohtoreita, joiden outous paistaa ihmissuhteiden ja sosiaalisten tilanteiden kanssa. Siinä missä näille miehille fysiikan ilmiöt ja asioiden ymmärtäminen solutasolla on päivänselvää ei naisasioista ole koskaan tullut mitään. Ei vain naisjutut luista niin yhtään.

Sitten on tällaisia outolintuja kuin minä; ammattini/leipätyöni kuullessaan moni pyrähtää nauruun, sillä vaikka olenkin alan rautainen ammattilainen, niin ulkoinen olemus on jotain ihan muuta, kuin mihin on totuttu. Mulle se on ok. Mä en arvostele muiden ulkonäköä ja outouksia ja niin kauan kuin hommat hoituu (usein jopa mukavammin juurikin siksi, että ulkonäkö ja asenne yllättää asiakkaan positiivisesti) niin minusta minulla ei ole mitään syytä alkaa muokkaamaan omaa olemustani harmaaksi hiireksi.

Ihana tytär :D 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen montakin hyvin persoonallista ja hyvällä lailla outoa ihmsitä.

Erän tuntemani mies ei käytä sukkia. Ei siis koskaan. Ei nahkakengissä, ei talvikengissä, ei kumppareissa. Ei vain tykkää sukista. Hänellä myös lieviä tic-oireita silmännykimisen muodossa. Oikein kiva tyyppi, vaikkakin hieman aluksi ihmettelin sukkien puutetta.

Sitten on oma pian 3v tyttöni. Hyvin outo lapsi, mutta hyvällä tavalla. Sellainen äärimmäisen helppo ja fiksu. Hammaslääkärin odotusaulassa eilen huusi riemusta oman vuoron koittaessa, että "täältä tullaan" ja "jes". Asiaa on vaikea selittää, mutta on ollut hyvin varma lapsi aina. Ei lainkaan niin kuin muut lapset, joita tunnen tai isosisarensa. Kaupassa sitten yksi vanha rouva sanoi, että sen näkee silmistä, että kyseessä on vanha sielu.

Sitten on näitä aivan äärimmäisen fiksuja tyyppejä; yliopiston käyneitä tohtoreita, joiden outous paistaa ihmissuhteiden ja sosiaalisten tilanteiden kanssa. Siinä missä näille miehille fysiikan ilmiöt ja asioiden ymmärtäminen solutasolla on päivänselvää ei naisasioista ole koskaan tullut mitään. Ei vain naisjutut luista niin yhtään.

Sitten on tällaisia outolintuja kuin minä; ammattini/leipätyöni kuullessaan moni pyrähtää nauruun, sillä vaikka olenkin alan rautainen ammattilainen, niin ulkoinen olemus on jotain ihan muuta, kuin mihin on totuttu. Mulle se on ok. Mä en arvostele muiden ulkonäköä ja outouksia ja niin kauan kuin hommat hoituu (usein jopa mukavammin juurikin siksi, että ulkonäkö ja asenne yllättää asiakkaan positiivisesti) niin minusta minulla ei ole mitään syytä alkaa muokkaamaan omaa olemustani harmaaksi hiireksi.

Et sä ole outo, eikä lapseskaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse friikki, enkä pidä ihmisitä, joissa ei ole jotain "vikaa", eli tarttumapintaa. Et mun ulkonäöstä tätä arvaa, vaikka ehkä sitten jo huomaat kun ekat sanaset ollaan vaihdettu. Mulla on myös eräs kyky, joka on oikeasti friikkiä siis luonnonoikku, sillä tämän asian ei pitäsi olla mahdollista minun sukupuoltani olevalle henkilölle.

Joo yäk, en pidä itsekään teflontyypeistä.

Mutta kerro toki lisää tästä luonnonoikustasi, alkoi kiinnostaa :)

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen työkaveri on vähän sellainen. Mukava ihmisenä ja sellainen viaton, mutta jotenkin sosiaalisesti kömpelö, esim. vitsaili kovasti ja jatkuvasti, mutta ne vitsit ei naurattaneet oikein ketään ja tietysti tyyppi vielä nauroi omille vitseilleen ja oikein odotti että muut nauraisi mukana. Tuli vähän sellainen myötähäpeä-olo hänen seurassaan, kun ei olisi halunnut loukata mutta toisaalta sitten itse en oikein osaa nauramista feikatakkaan.

Fug, olinkohan minä? No, toisaalta itse taas kyllä mietin että ompa kummallisia tyyppejä nämä muut kun mikään ei naurata ikinä eikä kukaan ole oikein mistään mitään mieltä tai että kukaan ei koskaan osoita minkäänlaisia tunteita. Ajattelin että ovat ehkä niitä tyypillisiä teoreetikkoja. Tai sitten niitä jotka pitävät itseään minua parempana, tai paremmasta suvusta olevana, tai jotain vastaavaa.

Tuo olikin itse asiassa yksi syy miksi otin loparit, kun vaikka kukaan ei sanonut mitään negatiivista niin tuntui kyllä jatkuvasti siltä että muut katsovat pitkin nenänvarttaan. Vähän sellainen ylimielinen ilmapiiri joka implikoi että "sinä et kuulu tänne".

Mut eipä siinä mitään, ihan hyvä kokemus oli tuokin, ja nyt olen duunissa paikassa jossa on parempi liksa ja rennommat työkaverit joihin myös huumori uppoaa. Tai sitten ne osaa vaan näytellä paremmin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin olevani... olen vanhemmiten huomannut että oon vaan sosiaalisesti vähän laiska ja semi-introvertti. Kuvittelin ennen olevani paaaljon viksumpi kuin kaikki muut ja mielessäni halveksuin kahvipöytähöpinöitä. Nyttemmin tajuan, että iso osa niistä muista on ihan yhtä viksuja kuin minäkin. Ne vaan osaa jutella höpöhöpöä ja nauraa ja viihtyä keskenään eikä yritä olla niin perkuleen henkevää ja erilaista kokoajan. Eiköhän tämä erikoisuudentavoittelu useimmilla jää iän myötä..

Mä en tarkoittanut ihan tuollaista friikkeyttä vaan sellaista että oma mieli askaroi vaikka millaisissa keksinnöissä tai ongelmanratkaisussa, jota luppohetkinä saatan töissä opiskella lisää siinä missä kollega avaa iltapäivälehdet tai facebookin. Pohdiskelen usein miten joku asia (siis ei välttämättä työhön liittyvä edes, viimeksi olen pyöritellyt yhtä saunaan liittyvää patentin hakemisen arvoista seikkaa jos/kun keksin ratkaisun) olisi parasta tehdä ja työkaverit vierssä keskustelee jostain ihan olemattomasta ongelmasta tyyliin facebookin kirppisvaraukset. Mulla ei niinkään ole aikaa eikä mielenkiintoakaan katkaista omia mietteitäni tuollaisen asian takia.

Asperger

Vain pieni osa heistä on savantteja ja loput muuten vain vaikeita

⬆️

A

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen outo, sinkku ja maisteri ja nainen..... joka ei tykkäää esim. alfamiehistä vaan työttömistä hipeistä. Jäin pois hyväpalkkaisesta mutta tylsästä duunista ja aloin yrittäjäksi. Olen älykkäämpi kuin keskivertoihmiset ja minulla on vaikeuksia löytää samanhenkisiä miehiä, siksi olen sinkku.

Nuoren olin gootti ja mustahuuli, nyt ihan tavallisen näköinen vaikka outo.

Sanon aika suoraan mitä ajattlen vaikka se olisi kuinka valtavirtaa vastaan.

Olen ehkä vähän samanhenkinen kuin joku Kirsi Salo.

No voi veljet, että oletkin erikoinen...eiku.....gootteja nyt on kakstoista tusinassa, kirsi salo on tyypillinen hörhöjuttuihin hurahtanut keski-ikäinen nainen, ja tässä maassa sinkkuja maisterinaisia on sanoisinko aika paljon. Älykkyytesi on omasta mielestäsi tietenkin poikkeuksellinen, mutta niinhän me kaikki itsestämme mielellään uskomme.

Että semmosta, koetapa keksi jotakin omaperäisempää.

Että semmosta... tää oli jotenkin niin turha ilkeän ihmisen kommentti. Oleppa kommentoimatta jos ei näppikseltäsi saa ulos mitään parempaa. Mikä oli se sun omaperäisempi stooris?

Kaikkeen ei tarvitse kommentoida... voi alaspeukuttaa, jos ei ole samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen outo, sinkku ja maisteri ja nainen..... joka ei tykkäää esim. alfamiehistä vaan työttömistä hipeistä. Jäin pois hyväpalkkaisesta mutta tylsästä duunista ja aloin yrittäjäksi. Olen älykkäämpi kuin keskivertoihmiset ja minulla on vaikeuksia löytää samanhenkisiä miehiä, siksi olen sinkku.

Nuoren olin gootti ja mustahuuli, nyt ihan tavallisen näköinen vaikka outo.

Sanon aika suoraan mitä ajattlen vaikka se olisi kuinka valtavirtaa vastaan.

Olen ehkä vähän samanhenkinen kuin joku Kirsi Salo.

No voi veljet, että oletkin erikoinen...eiku.....gootteja nyt on kakstoista tusinassa, kirsi salo on tyypillinen hörhöjuttuihin hurahtanut keski-ikäinen nainen, ja tässä maassa sinkkuja maisterinaisia on sanoisinko aika paljon. Älykkyytesi on omasta mielestäsi tietenkin poikkeuksellinen, mutta niinhän me kaikki itsestämme mielellään uskomme.

Että semmosta, koetapa keksi jotakin omaperäisempää.

Että semmosta... tää oli jotenkin niin turha ilkeän ihmisen kommentti. Oleppa kommentoimatta jos ei näppikseltäsi saa ulos mitään parempaa. Mikä oli se sun omaperäisempi stooris?

Kaikkeen ei tarvitse kommentoida... voi alaspeukuttaa, jos ei ole samaa mieltä.

Eilispäivän friikki on huomispäivän normi. Niinku niittinaama kassalla. Ennen vanhaan olis mummot saanu slaagin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on suvussa paljon semmoisia. Esim äitini siskon lapset eli serkkuni ovat semmoisia. Ollaan saman ikäisiä ja nykyään siis aikuisia. Mutta näillä on aina ollut vähän erikoisemmat jutut , esim aina pelattu tosi paljon tietokoneella ja ollaan kiinnostuttu Japanista ja animesta ja kuvataiteista ja näytetään semmoselta lapsinukelta röyhelömekkoja myöten. Lukioksi valikoituikin näille Torkkeli ja Kallio. Ollaan aina tultu tosi hyvin juttuun mut en oikein pääse heidän päänsä sisälle tässä erikoisuuden tavoittelussa.

Mistä se johtuu, että omituiset ovat yleensä kiinnostuneita tietokone- ja konsolipeleistä, Japanista ja sen sellaisesta? 

Ovatko he outoja peli-innokkuuden vuoksi vai päinvastoin? Pelaavatko siksi, että pelaaminen tarjoaa eskapismiväylän muista ihmisistä ja ns. oikeasta elämästä?

Pelaan itsekin, mutten ole mitenkään pelihullu tai "outo". 

Mitä helvetin outoa Japanissa, tietokoneissa tai peleissä on? Mangaa ja animea nyt fanittaa lähes jokainen teini. Te "erikoiset" olette todella noloja....

Mun tuntemallani oudolla ihmisellä se ilmenee siinä, että kaikki puheenaiheet käsittelevät Japania, animea, mangaa, konsolipelejä. Toinen saattaa selittää ihan onnessaan jostain mulle täysin tuntemattoman sarjan päähenkilön elämästä ja juonenkäänteistä, heittää toiseen keskusteluun välihuomautuksen siitä, miten asiat tehtiin Japanissa tuhat vuotta sitten ja samalla piirtää intensiivesti jotain lonkeropornokuvaa mun sohvallani. Tyyppi on niin sisällä fanituksessaan, että se käsittää koko elämän.

Yläasteella kaveri oli roolipelien ystävä ja kuuntelin kaikki saksan tuntien välkät juttuja jostain roolipelistä ja sen öttiäisistä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki varmaankin tietää tämän ihmistyypin. Vähän outo ja omalaatuinen tyyppi. Erikoiset jutut ja valtavirrasta poikkeavat mielenkiinnonkohteet. Mahdollisesti kohahduttaa ulkonäöllään (eikä välttämättä hyvällä tavalla...).

Kaveraatteko näiden "outojen lintujen" kanssa? Tai oletteko kenties parisuhteessa sellaisen kanssa? Onko siskosi, veljesi tai serkkusi sellainen? Oletko itse omituinen?

Ja mistä outous heidän kohdallaan johtuu? Haluavatko olla erikoisia ja erottautua massasta? Vai mistä oikein on kyse?

Juu ne ovat sellaisia jotka tykkäävä kirjoittaa isoilla kirjaimilla keskelle lausetta kun se kirjoitus vissiin näyttää jotenkin hienommalta silleen niiden mielestä. Tämän ketjun otsikko on oiva esimerkki moisesta friikistä ja tyhmästä kirjoitustyylistä.

Sua taitaa pelottaa kaikki sellainen mikä  ei ole keskivertoa? Tuleeko  epävarma olo vai kadehditko salaa?

Mikä  aloituksesi pointti oli? Oman rajoittuneisuutesi ilmi tuominen?

Monestin"outo" yrittää olla tavallinen. Suurin osa väestä on keskuvertoa, joka leimaa "outojen" harrastukset yritykseksi olla muita parempi. Riippuu myös viiteryhmästäsi, oletko outo. Esim. oman lukioni outo poika on nyt proffana tunnetussa yliopistossa Jenkeissä. Tekee varmasti ihan kivaa tiliä.