8-vuotiaani kysyi, eikö meistä "vanhoista" ollut noloa soittaa aikoinaan kaverin kotinumeroon jos kaverin vanhempi vastasi :D

Ei tietenkään ollut, kun se oli ihan normaalia. Kuka käy nykyään oven takana kyselemässä ulos? Just ennen harrastettiin tätäkin. Muistan et äiti joskus jopa hermostui, kun ovikello soi koko ajan.

Muistan kyllä että minua jännitti soittaa vaikka ei esim. kauempana asuville kavereille ollut muutakaan vaihtoehtoa. Vanhemmat sanoivat että joko soitat itse tai olet soittamatta, he eivät ala palvella.

Muistan opetelleeni jo 4-vuotiaana ulkoa litanian tyyliin "Tässä Helena Niemi Kolmionkatu viidestä, Olisiko Elisa Lahtinen kotona" Tämä huvitti jostain syystä vanhempia ja sanottiin että kyllä vähän helpomminkin voisi kysyä :D

Oma 9-veeni sanoo, että olisi noloa jos kaverin isosisko vastaisi. Tyttöbakteereja, katsokaas.

No minusta se kyllä oli ainakin lievästi ärsyttävää. Erään kaverini isä piti itseään suurena koomikkona ja alkoi puhelimessa kysellä minulta, miten suoleni on toiminut. Olin toisella kymmenellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ollut, kun se oli ihan normaalia. Kuka käy nykyään oven takana kyselemässä ulos? Just ennen harrastettiin tätäkin. Muistan et äiti joskus jopa hermostui, kun ovikello soi koko ajan.

Muistan ku joskus kaverit kävi viikonloppuaamuina joskus 9-11 aikaan meillä soittamassa ovikelloa ja faija hermostu siihen kun kävivät liian aikaisin aamulla. Teki jopa säännön et ennen 12 ei saanut kaverit tulla kylään. Teki paljon 3-vuorotöitä ja oli paljon öitä töissä, joten halus nukkua aamuisin pitempään. 

Olihan se pelottavaa, mutta äiti tai isähän siellä vastasi lähes poikkeuksetta.

Kyllä mua ainakin jännitti soittaa ja jänntti mennä hakemaan ulos. Ja tietysti teininä oli kauheeta, kun puhlein oli olkkarissa ja piti siinä kuiskia.