Mies ei jaksa perhe-elämää enää hetkeäkään mutta ei halua erota minusta

Vierailija kirjoitti:

Rakastamme toisiamme syvästi, eikä parisuhteessa ole vikaa.

Arki kahden vilkkaan lapsen (toinen erityislapsi) kanssa on kuitenkin käynyt niin raskaaksi, että mies on ilmoittanut ettei jaksa eikä pysty enää tähän.

Ymmärrän miehen tuntemukset ja olenkin sanonut hänelle, että mieluummin hoidan yksin onnettomana lapset ja annan hänen jatkaa elämäänsä onnellisempana. En kestä katsoa sivusta​ hänen tuskaansa, mutta omani voin kantaa.

Mutta mies ei halua erota, koska menettäisi sitten minut. Olemme aina rakastaneet toisiamme, mutta emme osanneet kuvitellakaan​ kuinka raskasta pikkulapsiarki on - varsinkin tuon erityisen kanssa.

Miten tästä eteenpäin?

Jatkakaa suhdetta mutta asukaa erillään?

Tuossa tilanteessa miehen on keksittävä se ratkaisu.

Tosin en kyllä ymmärrä, mikä se voisi olla, jos mies haluaa sekä syödä että säästää kakun.

Puhutaanko me nyt todella tavallisesta pikkulapsiarjesta? Vaikka ne lapset olisivat kuinka vilkkaita, kyllä normaalin aikuisen pitää sitä jaksaa. Ensinnäkin omaa elämäänsä voi myös helpottaa eli hakea lastenhoitoon apua. Ja toiseksi, lapset eivät ole kauan pieniä ja sitten elämä helpottaa.

Voitko siis tarkentaa, mikä tekee teidän elämänne niin kamalan raskaaksi ettei mies jaksa? Mitä kaikkea muuta se mies tekee, kuin on perheenisänä?

Antakaa erityislapsi adoptioon ja jatkakaa pikkuperheenä <3

Ryhdy yh äipäksi vaan

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanko me nyt todella tavallisesta pikkulapsiarjesta? Vaikka ne lapset olisivat kuinka vilkkaita, kyllä normaalin aikuisen pitää sitä jaksaa. Ensinnäkin omaa elämäänsä voi myös helpottaa eli hakea lastenhoitoon apua. Ja toiseksi, lapset eivät ole kauan pieniä ja sitten elämä helpottaa.

Voitko siis tarkentaa, mikä tekee teidän elämänne niin kamalan raskaaksi ettei mies jaksa? Mitä kaikkea muuta se mies tekee, kuin on perheenisänä?

Erityisen kanssa ei valitettavasti haasteet helpota koskaan, vaikka olisikin lohduttavaa ajatella asian menevän niin. Ihan normaalista arjesta ei voi perheemme kohdalla puhua, mutta en halua tunnistamisen pelossa kertoa kovin tarkasti. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastamme toisiamme syvästi, eikä parisuhteessa ole vikaa.

Arki kahden vilkkaan lapsen (toinen erityislapsi) kanssa on kuitenkin käynyt niin raskaaksi, että mies on ilmoittanut ettei jaksa eikä pysty enää tähän.

Ymmärrän miehen tuntemukset ja olenkin sanonut hänelle, että mieluummin hoidan yksin onnettomana lapset ja annan hänen jatkaa elämäänsä onnellisempana. En kestä katsoa sivusta​ hänen tuskaansa, mutta omani voin kantaa.

Mutta mies ei halua erota, koska menettäisi sitten minut. Olemme aina rakastaneet toisiamme, mutta emme osanneet kuvitellakaan​ kuinka raskasta pikkulapsiarki on - varsinkin tuon erityisen kanssa.

Miten tästä eteenpäin?

Jatkakaa suhdetta mutta asukaa erillään?

Tätä olen miettinyt kyllä. Mietin vaan, että miten se vaikuttaisi lapsiin. AP

Jätät sen sian tietenkin!

Lapset ei ole syyllisiä teidän rankkaan arkeen. Syyllisiä olette te aikuiset. Eläkää lasten kanssa teidän elämäänne. Ei tarvitse olla sellaista, mitä sitten naapureille kehutaan ja fbssa hehkutetaan. Jaksaminen tulee siitä, kun on rehellinen omassa elämässään.

Minä luulen että miehesi haluaa erota mutta ei halua olla perheenrikkoja. Miten niin hän rakastaa sinua syvästi, mutta ei ole halukas jakamaan vastuuta yhdessä hankkimistanne lapsista? Kuinka se voi olla rakkaudenosoitus että edes harkitsee rankan perhe-elämän sysäämisen vain toisen hartioiden?! Ja vielä siihen päälle haluaa oman osuutensa. Aika paksua.

Ehkä miehen pitäisi aikuistua ja kantaa vastuunsa? Eikä olla ap:lle yksi ylimääräinen lapsi huollettavaksi.

Joko pysytte yhdessä, ja mies kantaa vastuunsa. Tai eroatte, ja mies kantaa vastuunsa. Tosissasiko mietit sellaista vaihtoehtoa, että sinä kannat kaiken taakan ja vastuun ja kaiken paskan, ja mies nauttii pelkät mansikat päältä silloin kun jaksaa ja kykenee?

Hah.

Ottakaa ihmeessä enemmän apuja vastaan arkeen enemmän. Voisitteko esimerkiksi ostaa lastenhoitoapua joltain ulkopuoliselta? Kuljetusapua? Siivousapua? Voisivatko lapset joskus olla vaikka isovanhemmillaan viikonlopun, niin että saisitte viikonlopun yhteistä aikaa rentoutumiseen? Parisuhdettakin pitää muistaa hoitaa lapsien tulon jälkeenkin. Entä voisiko ainakin miehelle järjestää irtiottoa lastenhoitoarjesta joksikin ajaksi? Lomamatkaa? Kuukausittaista omaa aikaa molemmille? Ei tuon takia hyvää suhdetta kannata heittää mäkeen, vaan pitää joustaa ja etsiä keinoja asian korjaamiseen. (Olettaen, että miehesi on hyvä tyyppi, joka myös tekisi vuoksesi uhrauksia ja pysyy vierelläsi vaikeina aikoina.)

Kyllä miehet on heikkoja lapasia. Naisten sitä vaan pitää jaksaa.

Sijaisperheeseen erityislapsi jos tuntuu liian rankalta. Ei ole oikein rikkoa koko perhettä tai elää onnettomina.

Jokaisella tulee joskus oman jaksamisen rajat vastaan ja silloin on otettava aikaa itselle.

Tukiperhe. Perhetyöntekijä. Psykologi. Kakkosasunto...

"Mies on ilmoittanut ettei jaksa eikä pysty enää tähän". Jaksamista tilanteenne varmaan kysyy, sitä en epäile, mutta ei kai tuollainen mikään ilmoitusluontoinen asia ole. Lapset ovat yhteisiä ja teidän yhteisvastuullisesti kuuluu homma hoitaa. Ihan perseelle potkittava äijä, haluaa vain rusinat pullasta. Hyi hitto.

Hakekaa apua, nyt kun vielä rakkautta ja sen myötä halua riittää. Jos suinkin on varaa, niin siivousapua, ja muutakin apua kodinhoitoon. Tukiperhe.

Tarjoaisin omalle miehelleni vastaavassa tilanteessa varmaan mahdollisuutta lähteä yksin parin viikon etelänlomalle ja järjestäisin itselleni siksi ajaksi kaiken mahdollisen lastenhoitoavun. Mieheni ei ole koskaan valittanut väsymystään mistään vastuusta, joten olisi varmasti noin sanoessaan oikeasti jo todella loppuunpalanut...

Sano miehelle, että sinä jaksat vielä vähemmän ja annat siksi lapset miehelle yksinhuoltajuudella. Muuta pois ja biletä timmien miesten kanssa. Jos mies vaatii elareita sano, ettei niitä tarvitse, koska ette ole oikeasti eronneet.