Pakonomainen valehtelu

Muutamaan otteeseen elämässäni olen tutustunut ihmiseen joka valehtelee. Viimeisin on työkaverini. Tänäänkin valehteli ihan älyttömän jutun, tyyliin "mummoni eli 150 vuotiaaksi". Hän ei saanut valheesta mitään hyötyä. Aiemmin on kertonut samaan aihepiiriin liittyvää juttua mutta eri tavalla, yksityiskohdat, ajat yms eivät mätsää.

Mä ymmärrän siis valehtelun jos siitä hyötyy tai jos siitä ei jää kiinni. Mutta miksi valehdella asiasta josta ei hyödy mitenkään? Oudointa on että jos joku muu olisi kertonut vastaavan jutun sen olisi todennäköisesti ymmärtänyt vitsiksi. Jotenkin tää ihminen vetää sen valheen niin, ettei kehtaa oikaista ja sanoa, ettei se noin voi mennä. Työkaverini melko varmasti valehtelee muistakin jutuista, esim. vähäpätöisistä työasioista.

Jonkin sortin narsismista voi olla ehkä kyse, puhuu myös mielellään siitä miten häntä on kehuttu, mitä kontakteja hänellä on julkkiksiin jne. Pitää työpöydällään useampaa kuvaa itsestään, mutta ei puolisosta tai perheestään tai lemmikeistään.

Kokemuksia vastaavasta? Haluaisin vaan ymmärtää miksi joku viitsii valehdella ihan älyttömistä jutuista.