Lapinporokoira?

Paras mahdollinen rotu, mitä kuvitella saattaa. Monipuolinen ja koko perheen kaveri, oppii vaikka mitä, jos vain kouluttajalla riittää rahkeet ja huumorintaju. Jotkut ovat kovia haukkumaan, toiset eivät, kannattaa tarkkailla emää niin saa vähän osviittaa siitä millaisia pennuista tulee.

Ihana koira. Osta ihmeessä!

Niin ja piti vielä mainita, että lapsiperheessä en voisi kuvitella parempaa rotua. Tosin pentuna tarvii yhtä huolellisen koulutuksen kuin mikä tahansa koira, itse sanon aina että "ne pienet on lapinPIRUkoiria, mutta isompana niistä tulee kunnon porokoiria kuitenkin." Meidän tyttö repi pentuna yhden jos toisenkin vaatteen hihat riehuessaan, mutta nopeasti oppi ettei niin tehdä, kun stoppi pistettiin alkuunsa.

vastaaja 1

Jos kouluttaminen ei ole tuttua, kannattaa ainakin pentukurssille mennä ihan siksi, että saa kädestä pitäen vinkkejä koiran kouluttamiseen. Saattaapa siellä sitten herätä innostus ihan harrastamiseenkin. Lisäksi voi tietysti lukea kirjallisuutta - minä tykkään Tommy Wirenin ja Salme Mujusen kirjoista. 

Lapinporokoira on terve, järkevän rakenteinen koira, joka toki käyttötarkoituksestaan johtuen tarvitsee paljon liikuntaa, mutta sitähän teillä olisi ilmeisesti tarjolla. :) Voi olla aika "oman perheen" koira, mutta usein kuitenkin avoin myös vieraita kohtaan. Saattaa vahtia jonkin verran ja haukkua esim aidan viereltä ohikulkijoita. Kerrostalossakin saattaa reagoida rapun ääniin. Jos tähän tarttuu heti pentuna, on ihan hallittavissa. Kuten mikä tahansa aktiivisemman rodun teini, on porkkiskin nuorena monesti vilkas ja haastaa ohjaajaansa. Kun tämän jakson muistaa pitää kiinni sovituista säännöistä ja pysyy jämäkkänä, saa usein ihmisen mielen lailla toimivan aikuisen koiran. Jos koira saa tarpeeksi liikuntaa ja sen kanssa vietetään muutenkin aikaa, ei erikseen harrastaminen ole tarpeellista. 

Kiitos. Voiko olla työ ja koulupäivät yksin kotona.

Oon tavannut paljon porokoiria ja ovat kyllä aktiivisia ja hyviä harrastuskoiria. Haukkuvat helposti, mutta kouluttamalla saa turhan louskutuksen pois. Luonteet on ollut TOSI erilaisia, että kannattaa ehdottomasti tutustua vanhempiin kunnolla. Jotkut on ollu oikeita sylikoiria ja mielyttämisen haluisia, semmosia kaikkien koirien ja ihmisten kavereita. Toiset eivät välitä kuin perheen päästä ja koulutus ollut hankalampaa, eivät oo tulleet myöskään muiden samaa sukupuolta olevien koirien kanssa toimeen.

Onkohan toi oikea rotu kaupunkiin?

Vierailija kirjoitti:

Onkohan toi oikea rotu kaupunkiin?

Ei ainakaan kerros- tai rivitaloon. Haloo, paljon ulkoilua kaipaava, haukkuherkka koira?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan toi oikea rotu kaupunkiin?

Ei ainakaan kerros- tai rivitaloon. Haloo, paljon ulkoilua kaipaava, haukkuherkka koira?

Mä en ole koiraihminen, joten tää on ihan sivullisen näkemys.

Naapurillani oli pienessä kertostaloasunnossa kaksi lapinporokoiraa. Onnellisia, tyytyväisiä eläimiä, joiden kanssa tehtiin paljon. (Voi olla, että naapurini duuni ei ollut yhtä sitovaa kuin jonkun muun. Ope.)

Ei haukkuhaittoja. En tiedä oliko poikkeus, mutta teki vaikutuksen, että homma noin hienosti hanskassa.

Pentuna kohtuu adhd, mutta kasvattamalla siitä tulee aivan mieletön perhekoira, ei edes haukkuherkkä, jos on, niin siitä se on helppo kasvattaa pois. Harvinaisen terveitä ja fiksuja. Ja kyllä sen pomoja ovat koko perhe, mutta ruokkija ja eniten kasvattanut on se tärkein. Tykkää muista koirista, on utelias, tykkää myös muista ihmisistä, tutuista, vieraat ansaitsee joskus haukun pari, jos reviirille tulee tuntematon.

Niiden kanssa voi harrastaa ja monipuolisesti.

Parhaimmillaan toki porohommissa, mutta tosiaan nykyään paljon perhekoirana. Tiedän muutamia, omani lisäksi, jotka asuvat kerrostalossa ja toimii sielläkin, mikäli saa kunnolla liikuntaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan toi oikea rotu kaupunkiin?

Ei ainakaan kerros- tai rivitaloon. Haloo, paljon ulkoilua kaipaava, haukkuherkka koira?

Selitä nyt vielä mitä se asunnon koko vaikuttaa urheiluun? Vai sisälläkö sitä koiraa ulkoilutetaan? Ja sen haukkumisen saa koulutettua pois.

T. Lapinporokoiran kanssa kerrostalossa asuva.

Porokoira on onnellisimmillaan maalla ja luonnossa, kyseessä alkukantainen työkoirarotu. Energiataso ja miellyttämishalun puute voi tulla monelle yllätyksenä. Porokoiralle äänen käyttö on luontaista ja jos se mietitittää, en suosittele rotua. Helpompiakin rotuja on. Jos Lappalaisrodut miellyttää, lapinkoira on usein porokoiraa jo helpompi, eikä yhtä kovapäinen. 

Miksi lapinkoira ei käy. Pitkäkarvainen. Vai lyhyt.