Mikä on mielestäsi riittävä syy eroon?

Hyväksyttävä syy on se, että voi pahoin parisuhteessa. Tulee pienemmäksi ihmiseksi kuin oikeasti on.

Sairaudet tai taloudelliset vaikeudet eivät sitä aiheuta. Ne ovat vain ulkoisia tekijöitä.

Päihteet ja väkivalta.

Se, että toinen tai molemmat osapuolet eivät enää halua jatkaa parisuhdetta.

Liika karvaisuus.

Se, ettei halua enää olla toisen kanssa, riittää. Ei tarvitse voida pahoin, tulla petetyksi tai joutua väkivallan uhriksi. Parisuhteessa oleminen on täysin vapaaehtoista.

Jos ei näe itseänsä puolison kanssa 5v päästä. Jos voi huonosti suhteessa, useimmin tuntee olonsa kurjaksi ja tyytymättömäksi. Sairaus ei ole syy erota, ellei sairaus ole esim. mielenterveysongelmat. Taloudellisen tilanteen takia voi laittaa hynttyyt erikseen, mutta ei ole syy olla jatkamatta suhdetta.

Se, että haluaa erota. Ei tarvita minkäänlaisia muita syitä.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei halua enää olla toisen kanssa, riittää. Ei tarvitse voida pahoin, tulla petetyksi tai joutua väkivallan uhriksi. Parisuhteessa oleminen on täysin vapaaehtoista.

Samaa mieltä, jos kyse seurustelusta. Mutta jos kyse on sitoutumisesta, avioliitosta ja lapsista - niin pysyn ykkösen määritelmässä.

Ihan vaan se riittää, että ei halua olla enää parisuhteessa. Kenenkään ei ole pakko jatkaa eikä mitään syytä tarvitse olla!

Se kun puoliso mökillä pettää siskosi kanssa, samalla mökkireissulla vetää kaverin avustuksella itsensä alasti lipputankoon ja sitten vähän ajan päätä ruikuttaa että on paskahätä ja anna anteeksi. Paska tuleekin myräkällä suoraan lipputangon alla olevassa kukkapenkissä sijaitsevien, jo piloille miesten leikeissä venytettyjen lempialusvaatteidesi päälle.

Höpsö kysymys.

Riittävä (ja ainoa) syy eroon on, että ei tahdo enää olla parisuhteessa.

Oikein karmii ajatus siitä, että erota "saisi" vasta sitten, kun toinen esimerkiksi hakkaa toisen henkihieveriin.

Tarvitseeko eroon olla mitään erityistä syytä laisinkaan? Mielestäni ei. Jos vain haluaa elää ilman kyseistä ihmissuhdetta, se riittää. Mutta jos on lapsia, tämä ei tietenkään päde, koska vanhempien ensisijainen tehtävä on huolehtia lapsistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei näe itseänsä puolison kanssa 5v päästä. Jos voi huonosti suhteessa, useimmin tuntee olonsa kurjaksi ja tyytymättömäksi. Sairaus ei ole syy erota, ellei sairaus ole esim. mielenterveysongelmat. Taloudellisen tilanteen takia voi laittaa hynttyyt erikseen, mutta ei ole syy olla jatkamatta suhdetta.

Miten kukaan voi nähdä yhtään mitään 5 vuoden päähän, kun huominenkin on meille täysin tuntematon? Aina sitä ihminen löytää sen verran kurjuuden ja tyytymättömyyden tunteita, ja syitä edellisiin, jotta minkä tahansa suhteen päättämiselle löytyy niistä perusteet. Tuollaisen kirjoittajalla on isä/äiti ongelma. Ei ole kasvettu itsenäiseksi, ottamaan vastuu omasta olemisesta ja onnellisuudesta. Joka hakee onnellisuutta ja tyytyväisyyttä toisesta ihmisestä, tai suhteesta, tulee takuulla epäonnistumaan! Sellainen on kuin vampyyri, joka imee kaiken eilinvoiman toiselta itselleen, jättäen vain tyhjän kuoren jälkeensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei halua enää olla toisen kanssa, riittää. Ei tarvitse voida pahoin, tulla petetyksi tai joutua väkivallan uhriksi. Parisuhteessa oleminen on täysin vapaaehtoista.

Samaa mieltä, jos kyse seurustelusta. Mutta jos kyse on sitoutumisesta, avioliitosta ja lapsista - niin pysyn ykkösen määritelmässä.

Avioliitto on vain yhdenlainen juridinen järjestely. Olen uskonnoton, joten avioliitto ei se merkitse ainakaan minulle sen kummempaa sitoutumista kuin avoliittokaan.

Minulle on ihan selvää, etten tule yhdessäkään suhteessa olemaan päivääkään vastoin tahtoani. Joka minun viereltäni herää, saa aina olla varma, että olen siinä, koska sydämestäni haluan hänen kanssaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei halua enää olla toisen kanssa, riittää. Ei tarvitse voida pahoin, tulla petetyksi tai joutua väkivallan uhriksi. Parisuhteessa oleminen on täysin vapaaehtoista.

Samaa mieltä, jos kyse seurustelusta. Mutta jos kyse on sitoutumisesta, avioliitosta ja lapsista - niin pysyn ykkösen määritelmässä.

Avioliitto on vain yhdenlainen juridinen järjestely. Olen uskonnoton, joten avioliitto ei se merkitse ainakaan minulle sen kummempaa sitoutumista kuin avoliittokaan.

Minulle on ihan selvää, etten tule yhdessäkään suhteessa olemaan päivääkään vastoin tahtoani. Joka minun viereltäni herää, saa aina olla varma, että olen siinä, koska sydämestäni haluan hänen kanssaan olla.

Joka sinun viereltäsi herää, saa olla aina epätietoisuudessa kauan siinä olet. Jokaisena aamuna pitää kuulostella.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko eroon olla mitään erityistä syytä laisinkaan? Mielestäni ei. Jos vain haluaa elää ilman kyseistä ihmissuhdetta, se riittää. Mutta jos on lapsia, tämä ei tietenkään päde, koska vanhempien ensisijainen tehtävä on huolehtia lapsistaan. 

Miksi ei päde? Kysehän on vain siitä, että aikuinen päättää parisuhteensa toisen aikuisen kanssa. Suhde lapseen jatkuu eikä pääty mihinkään.

Vastuulliset vanhemmat tietenkin huolehtivat lapsistaan, elävät sitten yhdessä näiden toisen vanhemman kanssa tai eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei halua enää olla toisen kanssa, riittää. Ei tarvitse voida pahoin, tulla petetyksi tai joutua väkivallan uhriksi. Parisuhteessa oleminen on täysin vapaaehtoista.

Samaa mieltä, jos kyse seurustelusta. Mutta jos kyse on sitoutumisesta, avioliitosta ja lapsista - niin pysyn ykkösen määritelmässä.

Avioliitto on vain yhdenlainen juridinen järjestely. Olen uskonnoton, joten avioliitto ei se merkitse ainakaan minulle sen kummempaa sitoutumista kuin avoliittokaan.

Minulle on ihan selvää, etten tule yhdessäkään suhteessa olemaan päivääkään vastoin tahtoani. Joka minun viereltäni herää, saa aina olla varma, että olen siinä, koska sydämestäni haluan hänen kanssaan olla.

Joka sinun viereltäsi herää, saa olla aina epätietoisuudessa kauan siinä olet. Jokaisena aamuna pitää kuulostella.

Etkö luota siihen, että kumppanisi haluaa olla kanssasi omasta tahdostaan, vai miksi kaipaat pakkoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei halua enää olla toisen kanssa, riittää. Ei tarvitse voida pahoin, tulla petetyksi tai joutua väkivallan uhriksi. Parisuhteessa oleminen on täysin vapaaehtoista.

Samaa mieltä, jos kyse seurustelusta. Mutta jos kyse on sitoutumisesta, avioliitosta ja lapsista - niin pysyn ykkösen määritelmässä.

Avioliitto on vain yhdenlainen juridinen järjestely. Olen uskonnoton, joten avioliitto ei se merkitse ainakaan minulle sen kummempaa sitoutumista kuin avoliittokaan.

Minulle on ihan selvää, etten tule yhdessäkään suhteessa olemaan päivääkään vastoin tahtoani. Joka minun viereltäni herää, saa aina olla varma, että olen siinä, koska sydämestäni haluan hänen kanssaan olla.

Joka sinun viereltäsi herää, saa olla aina epätietoisuudessa kauan siinä olet. Jokaisena aamuna pitää kuulostella.

Eli parisuhteessa on pakko olla vaikkei haluaisi ihan vaan ettei toiselle tule traumoja erosta? Tai vain koska toinen on läheisriippuvainen?

Ex-muijalla riittävä syy oli uus mies.

Oma syyni lähteä oli miehen käyttämä fyysinen ja henkinen väkivalta. Sen lisäksi se, että mies ei tehnyt elämällään mitään (ei käynyt koulussa tai töissä, eikä ollut aikeissakaan hakea kumpaankaan). Viimeiset 6kk suhteessamme toivoin olevani joka kerta missä tahansa muualla kuin sen ääliön kanssa.

Sen sijaan toiselle exälleni en ole katkera, hänelle toivon kaikkea hyvää. Erosimme sovussa, olimme vain liian erilaisia ja meillä oli eri tavoitteet elämälle.