Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä kumppanilta voi odottaa, kun sairaus iskee?
19.04.2017 |
Ääripäät on aika helppo selvittää. Jos toisella on välilevy risana, eikä seksiä saa kuukauteen, ei sen pitäisi suhdetta kaataa. Mutta ei ihmiseltä voi myöskään odottaa pahasti vammautuneen puolison omaishoitajaksi ryhtymistä ja oman elämän uhraamsta toisen eteen vuosikymmeniksi eteenpäin.
Missä on melestäsi se raja, jossa sairaan kumppanin saa jättää ilman huonoa omatuntoa?
Kommentit (77)
Kaikki on kiinni rakkaudesta. Jos rakastaa pysyy rinnalla loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt sydänsairasta t: Leski
Kiva juttu, mutta vastaa nyt vain kysymykseen äläkä kiillota sädekehääsi.
Ei olisi tullut mieleenkään jättää syöpäsairasta miestäni, oikeasti. Mikä teidät saa pysymään suhteessa jos se sairauteen päättyy? Rakkautta se ei ole. Himo?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on kiinni rakkaudesta. Jos rakastaa pysyy rinnalla loppuun asti.
Mielenkiintoinen vastaus. Itse en kyllä ole valmis teemään rakkauden vuoksi mitä tahansa. Minun rakkauskäsitykseeni ei mahdu se, että luopuisin kokonaan omasta elämästäni jonkun toisen vuoksi. Jos toinen esimerkiksi haluaisi lapsia tai päättäisi ryhtyä aseksuaaliksi, elämä veisi varmaan eri suuntaan, vaikka kuinka rakastaisin. Samoin jos puolison sairaus estäisi minua elämästä sellaista elämää kuin haluan, olisi ero varmaan tulossa ennemmin tai myöhemmin. Jokin raja sopeutumisella ja kompromisseillakin on.
Alkoholismin ja masennuksen takia muuten niin lojaaleina esiintyvät naisetkin ovat valmiita jättämään puolisonsa. Ehkä niitä ei sitten pidetä samalla lailla sairauksina.
Vain kuolema erottaa aviopuolisot. Näin siis avioliitossa. Avioliittoon astuminen on riski: saattaa joutua vastaamaan lupauksestaan rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Samoin lapsen hankkiminen sisältää riskin: lapsi saattaa olla vaikeasti vammainen tai vammautua vaikeasti esim. onnettomuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt sydänsairasta t: Leski
Kiva juttu, mutta vastaa nyt vain kysymykseen äläkä kiillota sädekehääsi.
Vastashan hän. Yhdessä pysy, kunnes kuolema erotti.
Eihän yhdessä olla sen vuoksi, että toinen on sairas tai että toinen on terve. Rakkaushan parit pitää yhdessä. Jos rakkautta ei ole, niin silloin erotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2*X kuukautta ei-tyydyttävää parisuhdetta. X on yhdessä elettyjen vuosien määrä.
Jos parisuhde on edelleen tyydyttävä, sitten ei ole mitään rajaa tietenkään. Eivät läheskään kaikki sairaudet tee suhteesta ei-tyydyttävää, ja jotkut tekevät siitä ei-tyydyttävää paljon useammin kuin toiset. (Alkoholismi on aika hyvä esimerkki, dementia toinen.)
Vaikea keksiä mitään tiettyä rajaa, olisi varmaan helpompi jos olisi joku esimerkki. Tiedän kyllä tapauksen jossa vaimo jätti miehensä ja lapset heti kun kuuli miehen ms-diagnoosista, vaikka vei vuosia sen jälkeem että miestä piti "hoitaa". Sitten on taas näitä jotkaon vierellä loppuun asti syöttämässä ja persettä pesemässä..
Vaikea sanoa.. mutta ainakin sen ääripään voin sanoa, että siinä parin vuoden suhteessa ei voi vaatia toista täyspäiväiseksi hoitajaksi, kun taas se muutama kymmenen vuotta takana vähän jo antaa osviittaa, että olisi suotavaa siihen sitten jäädä loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ääripäät on aika helppo selvittää. Jos toisella on välilevy risana, eikä seksiä saa kuukauteen, ei sen pitäisi suhdetta kaataa. Mutta ei ihmiseltä voi myöskään odottaa pahasti vammautuneen puolison omaishoitajaksi ryhtymistä ja oman elämän uhraamsta toisen eteen vuosikymmeniksi eteenpäin.
Missä on melestäsi se raja, jossa sairaan kumppanin saa jättää ilman huonoa omatuntoa?
Täydellistä ymmärrystä ja tukea. Kumppanin pitää olla valmis vaikka ruveta sairaan puolisonsa omaishoitajaksi. Mitä hemmettiä sellaisella kumppanilla tekee joka ei ole valmis tukemaan jos sairastuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt sydänsairasta t: Leski
Kiva juttu, mutta vastaa nyt vain kysymykseen äläkä kiillota sädekehääsi.
Vastashan hän. Yhdessä pysy, kunnes kuolema erotti.
Kysymys kuului, missä on se raja, jossa sairaan kumppanin saa jättää ilman huona omatuntoa. Se, että joku ei jättänyt omaa puolisoaan jossakin tietyssä tilanteessa, jonkin tietyn sairauden vuoksi, ei vastaa tähän kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on kiinni rakkaudesta. Jos rakastaa pysyy rinnalla loppuun asti.
Mielenkiintoinen vastaus. Itse en kyllä ole valmis teemään rakkauden vuoksi mitä tahansa. Minun rakkauskäsitykseeni ei mahdu se, että luopuisin kokonaan omasta elämästäni jonkun toisen vuoksi. Jos toinen esimerkiksi haluaisi lapsia tai päättäisi ryhtyä aseksuaaliksi, elämä veisi varmaan eri suuntaan, vaikka kuinka rakastaisin. Samoin jos puolison sairaus estäisi minua elämästä sellaista elämää kuin haluan, olisi ero varmaan tulossa ennemmin tai myöhemmin. Jokin raja sopeutumisella ja kompromisseillakin on.
Alkoholismin ja masennuksen takia muuten niin lojaaleina esiintyvät naisetkin ovat valmiita jättämään puolisonsa. Ehkä niitä ei sitten pidetä samalla lailla sairauksina.
Eli rakastat enemmän itseesi kun kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt sydänsairasta t: Leski
Kiva juttu, mutta vastaa nyt vain kysymykseen äläkä kiillota sädekehääsi.
Vastashan hän. Yhdessä pysy, kunnes kuolema erotti.
Kysymys kuului, missä on se raja, jossa sairaan kumppanin saa jättää ilman huona omatuntoa. Se, että joku ei jättänyt omaa puolisoaan jossakin tietyssä tilanteessa, jonkin tietyn sairauden vuoksi, ei vastaa tähän kysymykseen.
Ei sairaus ole syy jättää puolisoaan. Et sinäkään voi taata olevasi nuori ja terve koko elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea keksiä mitään tiettyä rajaa, olisi varmaan helpompi jos olisi joku esimerkki. Tiedän kyllä tapauksen jossa vaimo jätti miehensä ja lapset heti kun kuuli miehen ms-diagnoosista, vaikka vei vuosia sen jälkeem että miestä piti "hoitaa". Sitten on taas näitä jotkaon vierellä loppuun asti syöttämässä ja persettä pesemässä..
Vaikea sanoa.. mutta ainakin sen ääripään voin sanoa, että siinä parin vuoden suhteessa ei voi vaatia toista täyspäiväiseksi hoitajaksi, kun taas se muutama kymmenen vuotta takana vähän jo antaa osviittaa, että olisi suotavaa siihen sitten jäädä loppuun asti.
Itseasiassa kyllä voi vaatia sen muutaman vuoden jälkeenkin. Miksi kukaan haluaa seurustella ihmisen kanssa joka jättää jos tulet sairaaksi?
Puolison tärkeimpiä asioita on juuri tukea toista kun toisella on vaikeata. Oli kyse sitten sairaudesta, raha-asioista tai mistä tahansa muusta. Ei sellaisella puolisolla mitään tee joka on valmis seisomaan rinnalla vaan kun on mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääripäät on aika helppo selvittää. Jos toisella on välilevy risana, eikä seksiä saa kuukauteen, ei sen pitäisi suhdetta kaataa. Mutta ei ihmiseltä voi myöskään odottaa pahasti vammautuneen puolison omaishoitajaksi ryhtymistä ja oman elämän uhraamsta toisen eteen vuosikymmeniksi eteenpäin.
Missä on melestäsi se raja, jossa sairaan kumppanin saa jättää ilman huonoa omatuntoa?
Täydellistä ymmärrystä ja tukea. Kumppanin pitää olla valmis vaikka ruveta sairaan puolisonsa omaishoitajaksi. Mitä hemmettiä sellaisella kumppanilla tekee joka ei ole valmis tukemaan jos sairastuu?
Minä en todellakaan odota kenenkään olevan luonani velvollisuudentunnosta vaan ainoastaan niin kauan kuin minä teen hänen elämänsä paremmaksi. Se on minusta todellista rakkautta ja emotionaalista rehellisyyttä.
Mä olen tätä miettinyt usein nyt kun mies on vuosien saatossa alkoholisoitunut. Olen päättänyt, että jos alkoholismi kaiken tämän muun paskan lisäksi tulee aiheuttamaan miehelle jonkin alkoholisteille tyypillisen sairauden niin saa kyllä itse itsensä siitä hoitaa. Siinä vaiheessa minä poistun hänen elämästään vailla omantunnontuskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on kiinni rakkaudesta. Jos rakastaa pysyy rinnalla loppuun asti.
Mielenkiintoinen vastaus. Itse en kyllä ole valmis teemään rakkauden vuoksi mitä tahansa. Minun rakkauskäsitykseeni ei mahdu se, että luopuisin kokonaan omasta elämästäni jonkun toisen vuoksi. Jos toinen esimerkiksi haluaisi lapsia tai päättäisi ryhtyä aseksuaaliksi, elämä veisi varmaan eri suuntaan, vaikka kuinka rakastaisin. Samoin jos puolison sairaus estäisi minua elämästä sellaista elämää kuin haluan, olisi ero varmaan tulossa ennemmin tai myöhemmin. Jokin raja sopeutumisella ja kompromisseillakin on.
Alkoholismin ja masennuksen takia muuten niin lojaaleina esiintyvät naisetkin ovat valmiita jättämään puolisonsa. Ehkä niitä ei sitten pidetä samalla lailla sairauksina.
OT mutta aseksuaaliksi ei ryhdytä, kuten ei myöskään biseksuaaliksi tai homoksi. Se on seksuaalinen suuntautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääripäät on aika helppo selvittää. Jos toisella on välilevy risana, eikä seksiä saa kuukauteen, ei sen pitäisi suhdetta kaataa. Mutta ei ihmiseltä voi myöskään odottaa pahasti vammautuneen puolison omaishoitajaksi ryhtymistä ja oman elämän uhraamsta toisen eteen vuosikymmeniksi eteenpäin.
Missä on melestäsi se raja, jossa sairaan kumppanin saa jättää ilman huonoa omatuntoa?
Täydellistä ymmärrystä ja tukea. Kumppanin pitää olla valmis vaikka ruveta sairaan puolisonsa omaishoitajaksi. Mitä hemmettiä sellaisella kumppanilla tekee joka ei ole valmis tukemaan jos sairastuu?
Minä en todellakaan odota kenenkään olevan luonani velvollisuudentunnosta vaan ainoastaan niin kauan kuin minä teen hänen elämänsä paremmaksi. Se on minusta todellista rakkautta ja emotionaalista rehellisyyttä.
Eli katsot että vastoinkäymisissä sinunkaan ei tarvitse kumppaniasi tukea ja saat ottaa hatkat ilman omantunnontuskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt sydänsairasta t: Leski
Kiva juttu, mutta vastaa nyt vain kysymykseen äläkä kiillota sädekehääsi.
Vastashan hän. Yhdessä pysy, kunnes kuolema erotti.
Kysymys kuului, missä on se raja, jossa sairaan kumppanin saa jättää ilman huona omatuntoa. Se, että joku ei jättänyt omaa puolisoaan jossakin tietyssä tilanteessa, jonkin tietyn sairauden vuoksi, ei vastaa tähän kysymykseen.
Ei sairaus ole syy jättää puolisoaan. Et sinäkään voi taata olevasi nuori ja terve koko elämääsi.
Miksi sitten niin moni nainen kuitenkin hylkää alkoholismista, masenuksesta, skitsofreniasta tai hedelmättömyydestä kärsivän miehen? Onko sairaan puolison jättäminen sinun mielestäsi aina merkki siitä, ettei jättäjä koskaan rakastanutkaan puolisoaan?
En jättänyt sydänsairasta t: Leski