Auttaako terapia oikeesti? siis ihan koko ajan vituttaa, olen kännissä aggressivinen ja alisuoriudun ihan vaav vittuuttani!

Kyllä voi auttaa ja paljonkin, kunhan löydät sopivan terapeutin itsellesi. Mulla kävi hyvä tuuri, kun heti ensimmäinen vaihtoehto natsasi.

Ei, kukana tohtori ei voi sinua parantaa. Terapiassakaan kukaan ei paranna sinua, teet sen ihan itse (terapeutti kanssakulkijana), mikäli muutosta omassa itsessäsi oikeasti haluat.

Auttaa, mutta vaatii itseltä erittäin paljon työtä!

Kyllä terapia auttaa. Jos tuosta isä-katkeruudesta pääsisit irti, niin se kivakin saattaisi löytyä.

Psykoterapia todellakin auttaa, joskus todella paljonkin, mutta sen kanssa kannattaa olla kärsivällinen. Et huomaa suurta eroa itsessäsi vielä muutaman käynnin jälkeen (paitsi tietysti jo se että pääsee puhumaan jollekin voi helpottaa välittömästi oloa, ja terapian aloitus luo yleensä toivoa kun asioille tekee konkreettisesti jotain) mutta parin vuoden päästä saatat huomata että elämäsi onkin itseasiassa muuttunut monilta osin parempaan. Siksi psykoterapia usein kestääkin kolmen vuoden ajan, siinä ehtii käsitellä asiat perinpohjin eikä mikään pitkään kestänyt tunnelukko aukea tai haitallinen käytös muutu hetkessä. Tuo on jo tosi hyvä juttu että ylipäätään tiedostat ongelman, mene ihmeessä jonnekin juttelemaan! Valitse sellainen terapeutti, josta sinulle tulee hyvä fiilis (kaikkien kanssa ei kemiat kohtaa ja se on ihan ymmärrettävää, ihmisiä nekin on) ja sitoudu tekemään töitä itsesi kanssa. Terapiassa saat siihen työkaluja ja apua ja tukea, mutta itse työn joudut tekemään itse. Kaikkea hyvää sinulle, kyllä sinä pärjäät kun vaan uskallat pyytää apua ja käydä vaikeisiinkin tunteisiin käsiksi! Hyvää & toiveikasta kevättä :)

Se on pitkälti sinusta itsestäsi kiinni, auttaako terapia. Jos sitoudut itse siihen ja olet rehellinen itsellesi ja sitä kautta terapeutille, voi elämäsi parantua huomattavasti. Viina nyt ihan ekaksi kannattaa jättää pois, se on väärä lääke vi**tukseen ja ylipäätään pahaan oloon.

5 vielä jatkaa, itselläni oli ihan samankaltainen tilanne kotona kuin sinulla AP. Olin monta vuotta tosi epävarma ja masentunut, vähän kaikkeen vittuuntunut, mutta nykyään koen elämäni todella mielekkääksi ja olen niin parantunut kuin nyt vain voin olla. Ja terapiassa tosiaan käynyt kohta 3 vuotta, siinä kesti melkein 2 vuotta aluksi että todella huomasin sen terapian vaikutuksen. Isä on edelleen vaikea tyyppi mutta pointti onkin nimenomaan siinä, että niiden vaikeiden asioiden kanssa oppii tulemaan toimeen vaikkei ne kokonaan koskaan muuttuisi. Opit terapiassa ehkä hyväksymään menneisyytesi ja ymmärtämään vanhempiasikin paremmin. Ja kun ymmärrys lisääntyy sekä itseäsi ja omaa käytöstäsi sekä niitä perimmäisiä syitä kohtaan, katkeruus pikkuhiljaa häviää. Nuo kotiolot voi oikeasti kääntää vielä voitoksi, usko mua, olen siitä itse hyvä esimerkki. Ei se helppoa ole mutta se on silti kaiken vaivan arvoista. Sinäkin ansaitset voida hyvin.