Lue keskustelun säännöt.
Oletteko miettineet miten ateistit ottavat vastaan yleiset " taivaassa enkelinä" lohdutukset kuoleman jälkeen?
11.08.2007 |
Itseäni saattaisi jopa tuo loukata. En ole joutunut läheisiäni hautaamaan, mutten surun hetkellä haluaisi kuunnella jumalasta ja taivaasta ja enkeleistä ja muusta kristillisestä ajattelusta. Itse uskon että kuoleman jälkeen ei ole mitään, mikä lisää tavallaan tuskaa, mutta siihen silti uskon.
Kommentit (95)
että kuollut on onnellisena taivaassa (varsinkin jos hän oli lapsi). Minä olen sitä mieltä... vaikka tottakai silloin kun otetaan osaa toisen suruun ei aleta saarnaamaan tai mitään elittelemään, vaan asiallisesti tehdään suruvalittelu. Joskus se suruvalittelu voi olla kristillissävytteinen, eikä kenenkään tulisi siitä loukkaantua!
Ne ovat näkemyseroja. Sinä olet kuitenkin väärässä ajatellessasi että kuollessaan ihminen muuttuu vain mullaksi, joten kannattaa olla vain hiljaa omine mietteineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö kaikkien nähdä heti sinusta että olet ateisti isolla A:lla tai joku muodikas satanisti?
Phah! Sinun pitäisin suun ihan soukemmalla kun et asioista paremmin tiedä.
Vierailija:
Pitäisikö kaikkien nähdä heti sinusta että olet ateisti isolla A:lla tai joku muodikas satanisti?Phah! Sinun pitäisin suun ihan soukemmalla kun et asioista paremmin tiedä.
en vaan pidä siitä kun muut on olevinaan niin paljon mua yläpuolella ku minä vaan siks etten usko jumalaan. mitä jos minä tuun sanoo sulle minkä arvoinen sinä oot koska uskot niin ku uskot? ja mitä sitten jos en usko jumalaan? emmä mainosta sitä enkä tod sano muille että " vitsi oot tuomittu ja niiiin hukassa" . ei mulle sit tarvii tulla tyrkyttää omia juttuja. en mäkään niin tee. sitä se mun pointti oli. kiitos!
En siis TIEDÄ ettei kuoleman jälkeen ole mitään, en vain USKO siihen. Verratkaa vaikka siihen, että joku tulisi sanomaan läheisenne syntyvän uudelleen. Vaikka sitten koirana. Jotkut todella uskovat niin. Miksei voi ottaa osaa toisen menetykseen ilman " taivaassa hänet näet" tyylisiä kommentteja? ap
paljon kivemmalta, että " Otan osaa, nyt läheisesi mätänee ja maatuu tuolla kylmässä maassa!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SonataSelene:
ja eniten mua loukkaa semmonen että jollain on semmonen käsitys että oon tuomittu ku en usko jumalaan. ja jos alan uskoo niin pelastun. *kuorsaus*
Tai ristiäiset jne .. onko siis pointti se, että kuitenkaa ei saa Jumalasta puhua sanaakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis ajatushan se on, paljon kauniimpi kuin se mihin itse uskon. Minusta on mukavaa että joku uskoo tuollaisiin, jos itsekin uskoisi niin paljon mukavampihan se olisi jonkun kuolema kohdata. Itse olen viime aikoina haudannut läheisiäni turhankin paljon joten asiaa on tullut mietittyä. 4
Miksi kristityt tuntuvat uskovan ettei noita voi tehdä muualla kuin kirkossa? Kyllä sitä nimi annetaan, naidaan ja hautaan saatetaan ilman kirkkoa ja pappiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kummallinen ajatuksenjuoksu jollakin. 4/14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Onpa kummallinen ajatuksenjuoksu jollakin. 4/14
kuitenki useamman lapset on mukana uskonnollisissa jutuissa, ettei vaan erotu joukosta ja just ne uskonnolliset juhlat ja seremoniat kiinostaa
Eikö voi vaan ottaa osaa suruun ja toivoa että jaksaa vielä iloita jäljelle jääneistä rakkaista ja elämästä? Otan osaa lapsenne menetyksestä, toivottavasti tuska ajan myötä laantuu, esimerkiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan kirkkoon kuulumattomat ET;HEN
lapset ei " erotu joukosta" - tossa vaan ei ole mitään aitoa!
He eivät ole millään tapaa vastuullisia vanhempiensa uskonnosta. Jos vaikka päiväkodissa tehdään retki kirkkoon niin kyllä mä sanon että mun lapsi voi mennä sinne mukaan mieluummin kuin että sen täytyy nyt yksin jäädä askartelemaan koska sen äiti ei usko jumalaan. Lapsi saa myös minun puolestani mennä uskontotunnille jos niin tahtoo vaikkakin itse arvostaisin et:a enemmän. Eikö se ole hyvä että se lapsikin kuulee uskonnosta? Ei mulla ole mitään sitä vastaan että se tulisi uskoon ja haluaisi kasteen, minusta se olisi vain positiivinen asia. Mutta kristityt on taas täällä sitä kieltämässä. 4/14
En minäkään käy koskaan uskovaisille sanomaan heidän elämässään vaikeissa paikoissa oman vakaumukseni mukaisia asioita. Miksi uskovaiset katsovat olevansa tähän oikeutettuja?
Esimerkiksi. Lapselleni annettiin nimi ja juhlistimme hänen nimeään sekä toivotimme hänet tervetulleksi elämiimme. Piti sitten erään uskovaisen sukulaisen mielenosoituksellisesti jättäytyä pois " eikristillisestä" juhlasta ja laittoi vielä onnittelukortin " kastepäivänäsi" . Siinä sitten vielä toivoteltiin siunauksia. Mun mielestä se on törkeää. Jos ei meitä muulla tavoin osaa ajatella ja onnitella, niin parempi sitten ilman. En minäkään ehdoin tahdoin tuo vakaumustani esille heidän uskonnollisissä juhlissaan tai heidän ruokarukouksiinsa. Yritämme vain kunnioittaa heidänkin vakaumustaan ja olla tilanteessa sivussa ja hiljaa.
Ainiin. Ikinä en ole mitään uskonnollista eläessäni juhliini käyttänyt. Olen syntynyt, nainut ja kuolenkin uskonnottomana. Mieheni kanssa meillä on sopimus, että hoidamme toisemme (kummalla nyt ensiksi lakkaa kello lyömästä) muistotilaisuuden ilman uskonnollisia leimoja. Olemme myös puhuneet, että tilaisuudessa saisi olla esim. johdettu rukous, jos jonkun lähisukulaisen (esim. lapsemme) vakaumus sitä kaipaisi. Kuitenkin rukous olisi vain paikalla olevia surijoita varten.
Vierailija:
He eivät ole millään tapaa vastuullisia vanhempiensa uskonnosta. Jos vaikka päiväkodissa tehdään retki kirkkoon niin kyllä mä sanon että mun lapsi voi mennä sinne mukaan mieluummin kuin että sen täytyy nyt yksin jäädä askartelemaan koska sen äiti ei usko jumalaan. Lapsi saa myös minun puolestani mennä uskontotunnille jos niin tahtoo vaikkakin itse arvostaisin et:a enemmän. Eikö se ole hyvä että se lapsikin kuulee uskonnosta? Ei mulla ole mitään sitä vastaan että se tulisi uskoon ja haluaisi kasteen, minusta se olisi vain positiivinen asia. Mutta kristityt on taas täällä sitä kieltämässä. 4/14
joutusitte ehkä kertomaan ateismista ja seisomaan sen takana mitä ootte! Mutta helppoa antaa lasten olla niissä tilaisuuksissa, mitkä itsestään tuntuu sadulta - niin teennäistä'
ja eniten mua loukkaa semmonen että jollain on semmonen käsitys että oon tuomittu ku en usko jumalaan. ja jos alan uskoo niin pelastun. *kuorsaus*