Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyvää avioerostasi seurasi?
12.04.2017 |
Kerro minulle, juuri eronneelle, miksi kannatti erota.
Kommentit (20)
Juuri eronneena minua ahdisti ajatuskin että olen eronnut, en ollut, minä olin erotettu.
Mutta ihaninta on kun ei tarvitse kuunnella kenenkään mielipidettä vessapaperin ostosta tai asettelusta telineeseen tms mitättömästä.
Ei tule jyrätyksi tai mitätöidyksi mielipiteineen.
Saa käyttää rahansa mihin haluaa, ilman ainaista huomauttelua, jopa säästää.
Ihana rauha kotona, saa mennä nukkumaan kun nukuttaa ja herätä vapaa päivänä kun on virkeä.
Saa olla sellainen kun on, nauraa teatterissa, jos kyseessä on komedia tai itkeä elokuvissa, ilman että nolaa toisen liiallisella naurulla tai pilkataan herkkyydestä.
Ystäväni ovat ystäviäni, saan parantaa heidän kanssaan maailman ihan niin hyväksi kuin haluamme, eikä tarvitse miettiä onko ajatukset kovin realistisia klo 3.15 yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin uuden aivan ihanan naisen ja sain kokea rakkauden sekä hyvän seksielämän. Liian moni mies roikkuu huonossa suhteessa mukavuudenhalun takia.
Ihanaa seksiä uuden miehen kanssa , joka puhuu ja pussaa sekä rakastaa minua sellaisena kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Löysin uuden aivan ihanan naisen ja sain kokea rakkauden sekä hyvän seksielämän. Liian moni mies roikkuu huonossa suhteessa mukavuudenhalun takia.
Eikö tässä ole ristiriita? Miten huonossa suhteessa voi olla mukavuudenhalun vuoksi? Eikö huonossa suhteessa oleminen ole aina epämukavaa?
Tiesin mitä piirteitä en kumppanissani voi sietää. Uusi parinvalinta siis tapahtui korkeammilla kriteereillä ja suhde onkin paljon entistä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin uuden aivan ihanan naisen ja sain kokea rakkauden sekä hyvän seksielämän. Liian moni mies roikkuu huonossa suhteessa mukavuudenhalun takia.
Eikö tässä ole ristiriita? Miten huonossa suhteessa voi olla mukavuudenhalun vuoksi? Eikö huonossa suhteessa oleminen ole aina epämukavaa?
Miehet tyytyvät hyvin vähään ja monet eivät halua rikkoa ydinperhettä lasten takia. Me miehet keskustelemme nykyisin keskenämme tällaisista asioista.
Saan vapaasti pyörittää nyksiä, niin monta kuin haluan. Pumppaan elatuapua sekä ex:iltä että yhteiskunnalta. Saan lapsivapaita viikkoja rälläämiseen ja nyksille. Ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana fyysinen ja henkinen vapaus. Saan laittaa kotini sellaiseksi kuin haluan, ja se pysyy siistinä ja mukavana. Kukaan ei sotke eikä vaadi mitään. Saan rytmittää päiväni ihan omaan tahtiini, tulla ja mennä omien halujeni mukaan. Kuuntelen sitä musiikkia mistä itse pidän, katson niita ohjelmia mitä itse haluan, eikä koskaan tarvitse kuunnella toisen kommentteja. Muutenkin on niin rauhallista ja hiljaista. Saan päättää kaikki asiani itse, lomailla koska haluan ja missä haluan, pistää kaikki rahani matkustamiseen jos huvittaa. Ei tarvitse tavata epäkiinnostavia sukulaisia pakotettuna, ei tehdä kompromisseja ruuanlaitossa tai ylipäänsä neuvotella joka hiton asiassa että mitä tehdään ja tehdäänkö näin tai näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin uuden aivan ihanan naisen ja sain kokea rakkauden sekä hyvän seksielämän. Liian moni mies roikkuu huonossa suhteessa mukavuudenhalun takia.
Eikö tässä ole ristiriita? Miten huonossa suhteessa voi olla mukavuudenhalun vuoksi? Eikö huonossa suhteessa oleminen ole aina epämukavaa?
Miehet tyytyvät hyvin vähään ja monet eivät halua rikkoa ydinperhettä lasten takia. Me miehet keskustelemme nykyisin keskenämme tällaisista asioista.
Tyytyvät vähään? Kyllä monella miehellä tuntuu se normaalitaso olevan poikamieselämän vapaudet ja mukavuudet, josta ei kovin äkkiä luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hengissä ja valmistuin yliopistosta. Eksä ajoi minut kuoleman porteille kohtuuttomilla vaatimuksillaan rahan tienaamisesta ja lasten hoitamisesta, itse tietysti oli päivät kotona. Silti suren ydinperheen hajoamista, mutta ei kai tuossa ollut vaihtoehtoa, eksä katsoi varmaan niistäneensä minut loppuun ja kuvitteli saavansa onnellisemman elämän jonkun toisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihana fyysinen ja henkinen vapaus. Saan laittaa kotini sellaiseksi kuin haluan, ja se pysyy siistinä ja mukavana. Kukaan ei sotke eikä vaadi mitään. Saan rytmittää päiväni ihan omaan tahtiini, tulla ja mennä omien halujeni mukaan. Kuuntelen sitä musiikkia mistä itse pidän, katson niita ohjelmia mitä itse haluan, eikä koskaan tarvitse kuunnella toisen kommentteja. Muutenkin on niin rauhallista ja hiljaista. Saan päättää kaikki asiani itse, lomailla koska haluan ja missä haluan, pistää kaikki rahani matkustamiseen jos huvittaa. Ei tarvitse tavata epäkiinnostavia sukulaisia pakotettuna, ei tehdä kompromisseja ruuanlaitossa tai ylipäänsä neuvotella joka hiton asiassa että mitä tehdään ja tehdäänkö näin tai näin.
Aika itsekkäältä ihmisestä tunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oltiin viikko asuttu erillämme, lapset lauleskelivat ääneen.
Se oli näitä pieniä asioita, joista tajusin muutoksen. Isänsä lienee jotenkin ääniyliherkkä tai muuten vaan ärsyyntyi elämästä ympärillään, mutta mehän oltiin hipsitty kaikki kusi sukassa viimeiset vuodet.
Sen jälkeen... Oma elämä jossa voi tavata ystäviä, viettää iltaa keittiön pöydän ääressä ilman että kukaan näyttää pitkää naamaa tai vinoilee asiasta sitten jälkikäteen. Ei tarvitse pelätä (siis mitään lyömistä ei ollut ikinä, mutta joku väärä sana tai teko tai ilme aiheutti sen, että miehelle tuli paha mieli ja se oli siis minun syytäni).
Ei tarvitse alistaa omia päätöksiään kenenkään muun arvostelulle. Jos haluan ottaa lemmikkieläimen, niin minä voin sen ottaa eikä tarvitse lupailla että joo-joo, kyllä minä sen hoidan. Koska ei ole ketään muutakaan siitä elukasta huolehtimassa! Lapsia siis on, mutta lemmikit on minun vastuullani viime kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen hengissä ja valmistuin yliopistosta. Eksä ajoi minut kuoleman porteille kohtuuttomilla vaatimuksillaan rahan tienaamisesta ja lasten hoitamisesta, itse tietysti oli päivät kotona. Silti suren ydinperheen hajoamista, mutta ei kai tuossa ollut vaihtoehtoa, eksä katsoi varmaan niistäneensä minut loppuun ja kuvitteli saavansa onnellisemman elämän jonkun toisen miehen kanssa.
Eron jälkeiset tunteet on monimutkaisia!
Ulkopuolisesta voi näyttää siltä, että minä lähdin yhteisestä kodista, mutta itse koen jollain tasolla että minut ajettiin sieltä ulos. Ei tietenkään kirveen kanssa, mutta elämä vaan muuttui sellaiseksi että oli pakko lähteä.
Se oli kuitenkin minun kotini. Minunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saan vapaasti pyörittää nyksiä, niin monta kuin haluan. Pumppaan elatuapua sekä ex:iltä että yhteiskunnalta. Saan lapsivapaita viikkoja rälläämiseen ja nyksille. Ihanaa.
Vähän korrektiutta, kiitos. Se on nyxä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan vapaasti pyörittää nyksiä, niin monta kuin haluan. Pumppaan elatuapua sekä ex:iltä että yhteiskunnalta. Saan lapsivapaita viikkoja rälläämiseen ja nyksille. Ihanaa.
Vähän korrektiutta, kiitos. Se on nyxä!
Yksikkö nyxä, monikko nyksät. Epäsäännöllinen verbi nääs.
Olen elossa. Minua tai lapsia ei tapettu.
Yhtäkkiä mulla oli rahaa, mies törsäsi kaikki rahat aina turhuuksiin ja loppukuussa ei ollut rahaa enää ruokaan.
Ei tarvinut enää pelätä. Sain kulkea miten halusin ilman kauheita raivareita yms.
Oltiin menty yhteen liian nuorina. Mies yritti kasvaa perheenpääksi, mutta asetelmamme oli lähinnä sellainen, että toinen yritti väkisin esiintyä päättäjänä ja johtajana ja minä oli vähän lapsen asemassa, jatkuvasti ohjausta vailla.
Piti pyytää lupaa kaikkeen tai ainakin siltä minusta tuntui. Päätöksiini ei luotettu, oli kyse sitten iltaopinnoista tai kaverin kanssa kahville menosta. Miehen menot oli aina tärkeämpiä, eikä hän joustanut koska koki että olisi ilmeisesti menettänyt osan auktoriteettiaan.
Eron jälkeen ripustin taulun seinälle ja se jäi vinoon. En saanut sitä millään pysymään suorassa ja vähän ajan päästä astuin taaksepäin ja tunsin suurta tyytyväisyyttä. Minun hallitsema koti. Jos taulu on vinossa, niin se saa olla vinossa - eikä tarvitse kuulla vinoilua siitä, että en osaa edes taulua ripustaa.
Tiedän, että saisin taulun oikenemaan jos korjaisin sitä ripustuslankaa, mutta vielä toistaiseksi se muistuttaa minua vapaudestani. Siitä, että vaikka kaikki ei olisi ihan just ja tasan niin oikeastaan sillä ei ole suurtakaan väliä.
Vierailija kirjoitti:
Ihana fyysinen ja henkinen vapaus. Saan laittaa kotini sellaiseksi kuin haluan, ja se pysyy siistinä ja mukavana. Kukaan ei sotke eikä vaadi mitään. Saan rytmittää päiväni ihan omaan tahtiini, tulla ja mennä omien halujeni mukaan. Kuuntelen sitä musiikkia mistä itse pidän, katson niita ohjelmia mitä itse haluan, eikä koskaan tarvitse kuunnella toisen kommentteja. Muutenkin on niin rauhallista ja hiljaista. Saan päättää kaikki asiani itse, lomailla koska haluan ja missä haluan, pistää kaikki rahani matkustamiseen jos huvittaa. Ei tarvitse tavata epäkiinnostavia sukulaisia pakotettuna, ei tehdä kompromisseja ruuanlaitossa tai ylipäänsä neuvotella joka hiton asiassa että mitä tehdään ja tehdäänkö näin tai näin.
Tää on niin hyvä. Mun ajatuksia täysin. Miksi kukaan haluaisi edes luopua enää noista saavutetuista eduista, kun on nuo huonot puolet jo nähnyt?
Alussa ainakin minulla oli vaikeaa. Vähitellen rakensin elämää sen varaan, mistä nautin. Aloitin pari uutta harrastusta, otin koiran, vaihdoin mielekkäämpään työhön, sisustin uutta kotiani mieleiseksi, tapasin ystäviä ja tuli muutama uusikin jne. Avioliitossa ts. energiaa syövässä ihmissuhteessa en vain jaksanut enää oikein mitään ja olin masentunut. Nyt parin vuoden yksinolon jälkeen olen onnellinen ja olisin valmis uuteen suhteeseen.