Lue keskustelun säännöt.
Kuoleman hetkellä
09.04.2017 |
Miksiköhän kuoleman ollessa hyvin lähellä tuntuu, että kuolevat suhtautuvat asiaan kahdella tavalla: joko ihmisen saavuttaa syvä rauha ja häntä tulee hakemaan edesmenneet läheiset tai sitten kuolevan valtaa syvä pelko? Onko vaan yksilöstä riippuvaa vai tapahtuuko tuona hetkenä joku jako? Mitä mieltä?
Kommentit (19)
Tilinteon hetki? Niin makaa kuin petaa? Jospa kaikilla pienillä teoillakin on merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ajatellut, että ne ajatukset joita maan päälle jäävät sinusta miettivät kuoleman jälkeen, vaikuttaa siihen tuomion määrään. Kuoleman hetkellä kaikki eivät vaan tunne olevansa valmiita lähtemään ja siksi pyristelevät vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän kuoleman ollessa hyvin lähellä tuntuu, että kuolevat suhtautuvat asiaan kahdella tavalla: joko ihmisen saavuttaa syvä rauha ja häntä tulee hakemaan edesmenneet läheiset tai sitten kuolevan valtaa syvä pelko? Onko vaan yksilöstä riippuvaa vai tapahtuuko tuona hetkenä joku jako? Mitä mieltä?
En mä tiedä mitä sieniä sä vedät, mutta oma äitini kuoleman lähestyessä oli harmissaan. Häneltä jäi vielä paljon kesken, hän olisi halunnut olla vielä meidän (lastensa, lastenlasten sekä lastenlastenlasten) elämässä mukana. Äitini vei syöpä ja meillä kaikilla oli aikaa sisäistää että äiti kuolee. Kuoleman lähestyessä hän oli öisin huolissaan siitä, miten meidän pienimmät lapset kestävät hänen kuolemansa ja sen, ettei mummua enää ole kuin muistoissa.
Harmissaan voivat monet olla. Minun läheiseni oli pelokas, ei siis pelännyt kuolemaa vaan kuolinpäivänä tuli pelokkuus. Hoitajat kummeksuivat, oli jotenkin erilaista, pelkäsi kuka huoneeseen tulee. Kurkki vähän kuin olkansa yli ja halusi siksi kai olla yksin. Tuo muihin kuoleviin verrattuna erilainen pelko mainittiin omaisille. Hoitajat on kuitenkin nähneet kaikenlaisista, joten tämä vähän jäi mietityttämään. Hassu sattuma, vahvistan tämän viestin pyydetyllä numerosarjalla: 666!
Tämä on siis aivan totta, nyt vähän menee kuumotuksen puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että ne ajatukset joita maan päälle jäävät sinusta miettivät kuoleman jälkeen, vaikuttaa siihen tuomion määrään. Kuoleman hetkellä kaikki eivät vaan tunne olevansa valmiita lähtemään ja siksi pyristelevät vastaan.
Olisi epäreilua, jos olisi noin.
Miettikääpä vaikka 104-vuotiaana kuolevaa ihmistä, jolla ei ollut lapsia. Kaikki hänet nuorempana tunteneet ovat kuolleet tai jo aikoja sitten unohtaneet.
Sen sijaan hänellä saattaa olla 100-vuotiaana tullut muistisairaus, joka muutti luonteen ilkeäksi. Siispä palvelutalon henkilökunta on ainoita, jotka hänet muistavat ja eivät muista kuin ne 4 viimeistä vuotta yli satavuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän kuoleman ollessa hyvin lähellä tuntuu, että kuolevat suhtautuvat asiaan kahdella tavalla: joko ihmisen saavuttaa syvä rauha ja häntä tulee hakemaan edesmenneet läheiset tai sitten kuolevan valtaa syvä pelko? Onko vaan yksilöstä riippuvaa vai tapahtuuko tuona hetkenä joku jako? Mitä mieltä?
En mä tiedä mitä sieniä sä vedät, mutta oma äitini kuoleman lähestyessä oli harmissaan. Häneltä jäi vielä paljon kesken, hän olisi halunnut olla vielä meidän (lastensa, lastenlasten sekä lastenlastenlasten) elämässä mukana. Äitini vei syöpä ja meillä kaikilla oli aikaa sisäistää että äiti kuolee. Kuoleman lähestyessä hän oli öisin huolissaan siitä, miten meidän pienimmät lapset kestävät hänen kuolemansa ja sen, ettei mummua enää ole kuin muistoissa.
Kyllä jotkut pystyvät kuollessaan miettimään vain itseään. Ja niin oikeasti kuuluukin. Sehän on valtava mullistus sille kuolevalle itselleen.
Mitäpä niistä lapsenlapsenlapsista. Heitä hoitavat heidän omat vanhempansa ja tuskin kohtuuttomasti jäävät isomummoa kaipaamaan.
Älytöntä uskoa tuollaisiin jakoihin ja läheiset tai diablo tulee hakemaan yms. soopaa. Ketkä läheiset, jos siellä on vaikka ex-puoliso ja nyxä jää viel tänne tms... Odotetaanko siel sitten exän kanssa käsikädessä enkeleinä sitä uutta puolisoa (joka sit kuitenkin ehkä täällä maan päällä vielä menee uudelleen parisuhteeseen) Vai oottaako siellä sitten oman lapsuudenperheen isi ja äiti ja palataan lapseksi jälleen tai kenties anoppi siellä ilolla oottelee miniäänsä, kun taivaassa ei olekaan sitä ennen ollut ketään kelle v******a.
kannattaa toki täällä elää hyvin ja kauniisti, mutta en kyllä tod. usko että sieltä sitten tulee hyvikset tai pahikset noutamaan sieluja herrojen koteihin ;) Tai en tiedä, ehkä ultimatum paras taivas olisi sellainen, jossa on ilmainen wifi ja tämä palsta ja jos elän nyt nätisti, niin edeltä menneet av-mammat noutaa mut taivaallisiin joukkoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen ei muutu kuoltuaan enkeliksi. Enkelit luotiin erikseen.
Olisi mukava ajatus, että heti kuoltuaan tapaisi rakkaat läheisensä. Kuitenkin ilmeisesti kaikki herätetään vasta ylösnousemuksen tultua viimeisenä päivänä? Näinkö on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaisiko joku vastata, voiko ihminen kristinuskon mukaan tavata edesmenneet läheisensä heti kuoltuaan.
Voihan olla, etteivät ne viime hetken mieleen tulevat asiat ole mitenkään tekemisissä sen kanssa, mitä rajan takana tulee tapahtumaan. Voineeko niistäkään kokemuksista oikeasti päätellä mitään, mitä jotkut kertovat, kun ovat melkein kuolleet. En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnymme uudestaan, luulen, että valinnan mahdollisuus on. Pelokkuus voisi johtua siitä, että näkee jonkun tulevan hakemaan. Uudelleen syntymä liitetään idän uskontoihin, mutta alkukristityt uskoivat siihen myös. Eikö Jeesus itsekin uskonut olevansa Johannes Kastajan reinkarnaatio. Jospa viime hetken pelokkuus tulee havainnosta, että tänne pitää tulla vielä uudelleen. Taivas tämä paikka ei ole, ennen se toinen... tulee mieleen uutisia katsoessa.
Tulevatkohan ne läheiset hakemaan vaiko enkelit vs. demonit? Vai itse Jeesus uskoville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava ajatus, että heti kuoltuaan tapaisi rakkaat läheisensä. Kuitenkin ilmeisesti kaikki herätetään vasta ylösnousemuksen tultua viimeisenä päivänä? Näinkö on?
Tätä minäkin mietin. Mutta jos kuoltuaan herääkin heti siihen ylösnousemuksen tai tuomion aikaan, koska sitä nukkumisen aikaa ei näe itse, vaan se menee ohi itseltä?
Vierailija kirjoitti:
Tulevatkohan ne läheiset hakemaan vaiko enkelit vs. demonit? Vai itse Jeesus uskoville?
Ja miten erotamme onko kyseessä enkelit vai demonit ?
En tiedä miten uskontojen mukaan nämä asiat menevät, musta olisi mukavaa jos kuollessani näkisin edesmenneet sukulaiset ja ystävät taas kerran. Ilman huolia ja sairauksia.
Näkisin rakkaan lemmikkini taas, itse asiassa tuo eläin näkyy välillä unissani, miksei voisi tulla viime hetkillä lohduttamaan ja auttamaankin.
En tiedä mitä kuoleman hetkellä tapahtuu mutta ainahan voi toivoa.
Edesmenneet nähdään taas kuoleman hetkellä, myös rakkaat kissat ja koirat ym. Jos huoneessa ei kuoleman jälkeen avata ikkunaa, niin sielu ei ehkä pääse matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla, etteivät ne viime hetken mieleen tulevat asiat ole mitenkään tekemisissä sen kanssa, mitä rajan takana tulee tapahtumaan. Voineeko niistäkään kokemuksista oikeasti päätellä mitään, mitä jotkut kertovat, kun ovat melkein kuolleet. En tiedä.
Samaa mieltä,
paatunut voi ihan hyvin kuolla paatuneena, paha nöyrtyneenä, hyvällekin voi tulla pelko vielä viimeiseksi koetukseksi tai sitten saa lähteä rauhassa.
Itse tahdon kuolla autuaana, pelosta viis.
Onpa hyvä huomio! Kyllä silloin ihminen saa tuomionsa ansionsa mukaan!