Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nykyään pelätään myöntää objektiivisia totuuksia?
06.04.2017 |
Onko relativismi tosiaan mädättänyt niin monien ihmisten ajattelun näin täysin? Luin netistä keskustelua, jossa väiteltiin siitä, onko länsimainen taidemusiikki, arkikielessä ("klassinen") objektiivisesti parempaa kuin populaarimusiikki ja monet keskustelussa jankkasivat, että musiikkia ei voi arvioida objektiivisesti yms. Minusta on suorastaan pelottavaa, että länsimaissa ollaan vajottu tähän pisteeseen, että aletaan kiistämään ilmiselviä, kiistattomia faktoja! Tosissaanko osa ihmisistä väittää, että esim. Beethovenin 9. sinfonia ei ole objektiivisesti parempi kuin Justin Bieberin "Baby"?
Tottakai kaikesta musiikista saa pitää, eikä se tee sen huonompaa ihmistä. Objektiivisesti huonoista asioista pitäminen ei ole kiellettyä. Minäkin syön välillä hampurilaisia, vaikka ne ovat objektiivisesti huonoa ruokaa. Samalla tavalla saatan katsoa televisiosta tositv-ohjelmaa ja nauttia siitä, mutta en ala väittämään etteikö esim. Citizen Kane olisi objektiivisesti parempi.
Kaikkein suurimpia snobeja ovat ne jotka eivät myönnä objektiivisia totuuksia, vaan kuvittelevat että heidän omat mieltymyksensä ohjaavat maailmaa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä verrata parasta klassista musiikkia huonoimpaan populaarimusiikkiin?
No jos otetaan vertailukohdaksi vaikka Led Zeppelinin Stairway To Heaven, kappale joka on saanut laajalti tunnustusta.
Jos rakenteita, melodista ja harmonista sisältöä vertaa niin jokaiselle musiikin teoriaa ymmärtävälle on selvää, että Beethovenin 9. on parempi. Se yksinkertaisesti sisältää niin paljon enemmän ja vaatii myös esittäjiltä monin-monin-moninkertaisesti taitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä mitta-asteikolla mittaat musiikin hyvyyttä tai ruuan maistuvuutta?
Koska objektiiviset totuudet ovat merkityksettömiä kun on kysymys makuasioista. Jos joku nauttii enemmän siitä piipertäjän musiikista kuin klassisesta, niin hänelle piipertäjä on silloin parempaa musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä verrata parasta klassista musiikkia huonoimpaan populaarimusiikkiin?
No jos otetaan vertailukohdaksi vaikka Led Zeppelinin Stairway To Heaven, kappale joka on saanut laajalti tunnustusta.
Jos rakenteita, melodista ja harmonista sisältöä vertaa niin jokaiselle musiikin teoriaa ymmärtävälle on selvää, että Beethovenin 9. on parempi. Se yksinkertaisesti sisältää niin paljon enemmän ja vaatii myös esittäjiltä monin-monin-moninkertaisesti taitoa.
No tottakai Beethovenin Yhdeksäs "sisältää enemmän", koska se on kokonainen sinfonia. Ei ole mitään järkeä verrata kokonaista sinfoniaa yksittäiseen populaarimusiikin kappaleeseen. Jos ottaisit vertailukohdaksi Zeppelinin IV albumin, niin vertauksessa olisi jo hieman enemmän järkeä.
Kai sinua fiksummat vain ymmärtävät, ettei ole mitään objektiivisia totuuksia mieltymyksissä. Jos joku tykkää enemmän Tsastin piiperistä kuin Peethooffenista, niin miten olisi joku ylempi taho ihmiskunnassa sanomaan, että väärin ajateltu ja tunnettu?
Tieteenkin saralla nämä objektiiviset totuudet tuppaavat olevan varsin muuttuvaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Objektiivisia totuuksia on vaikea myöntää koska esimerkiksi esimerkkisi eivät olleet.
Se onko Beethovenin yhdeksäs jonkun mielestä parempi kuin Justin Bieber on aivan yhtä subjektiivista kuin onko mansikkajäätelö parempaa kuin suklaajäätelö.
On tosiasioita ja ihmisten mielipiteitä asioista. Painovoima ei lakkaa vaikuttamasta riippuen siitä uskonko siihen vai en. Jos hyppään pilvenpiirtäjästä, kuolen vaikka uskoisin että leijailen maahan vahingotta.
Mielipide taas on, onko kommunismi parempi kuin kapitalismi, Beethovenin musiikki parempaa kuin Bieber, onko naisten äänioikeus hyvä vai huono asia, saako väestönkasvua vähentää köyhien ihmisten vauvoja syömällä, jne.
Ihmiset tuntuvat olevan hiukan hukassa koska nämä asiat ovat relativistisia. Ihmiset jotka näin asian kokevat eivät uskalla tarpeeksi puolustaa mielipiteitään.
Mitä sitten ovatko nämä asiat relativistisia? Minä puolustan paremmiksi kokemiani asioita siitä huolimatta. Miksi? No siksi että tahdon itsekkäästi maailmassa asioiden menevän niin kuin minä haluan.
Uskovainen joka puolustaa asioita jotka hän kokee oikeiksi pulustaa niitä sillä tekosyyllä että jumala haluaa niin. Paskat. Uskovainen niin haluaa, jumala on vain tekosyy siitä huolimatta että uskovainen saattaa itse uskoa jumalalla jotain mielipidettä asiasta olevan.
Kaikenlaisiin keksittyihin ja todellisiin auktoriteetteihin kuten luonnon valintaan, poliittiseen johtajaan, profeettoihin, taideasiantuntijaan, filosofiin, jne. vedotaan silloin kun ihmien on niin lapsellinen ettei uskalla itse ottaa vastuuta siitä mitä haluaa.
Vaikka tajuaa että asiat ovat relativistisia ei tarvitse alkaa heittopussiksi joka ei uskalla rohkeasti sanoa asioista omaa mielipidettään.
Makuasioissa kuten ruoka tai musiikki on JOKAISELLA oma mielipiteensä, ja näin ollen objektiivista totuutta on vähintäänkin kyseenalaista muodostaa. Etenkin kun näillä asioilla ei ole varsinaista objektiivisesti mitattavaa asteikkoa juuri siksi, että eri ihmisille maistuvat eri makuyhdistelmät ja eri musiikkilajit. Siitä voidaan kiistellä maailman tappiin asti mikä on TAIDOKKAIMMIN tehty, mutta taidokkaasti tehty ei aina tarkoita parasta. Todella taidokkaasti tehty ruokalaji voi silti maistua ihan hirveältä.
Objektiivinen totuus on juuri sitä, mitä sana itsessäänkin kertoo: se pystytään tieteellisesti todistamaan jollakin mittarilla olevan tosi (kuten pituus, korkeus, lämpötila, tilavuus jne). Esim. objektiivinen totuus on se, että silta vasemmalla on pidempi kuin silta oikealla, jos näin oikeasti on mitattu. Mutta silti katsomiskohdasta riippuen voidaan väittää, että silta oikealla NÄYTTÄÄ pidemmältä. Tässä mennään jo harmaalle alueelle, mitä on vaikea määrittää millään mittarilla muuta kuin "minusta tuntuu/kuulostaa/näyttää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä on jeesustella asioista, jotka ei vielä edes ole vertailukelpoisia keskenään?
Mihin orkesteriin Ap on päässyt soittamaan triangelia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä ehdottomia "objektiivisia totuuksia" on vain n. 17 -vuotialla. Maailma on siinä vaiheessa niin yksiselitteisen joko/tai. Iän myötä kaiken voi aina kyseenalaistaa ja on pakko myöntää, että jos luulit tietäväsi kaikesta kaiken et taidakaan tietää yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Näitä ehdottomia "objektiivisia totuuksia" on vain n. 17 -vuotialla. Maailma on siinä vaiheessa niin yksiselitteisen joko/tai. Iän myötä kaiken voi aina kyseenalaistaa ja on pakko myöntää, että jos luulit tietäväsi kaikesta kaiken et taidakaan tietää yhtään mitään.
Höpöhöpö relativistit on liberaaleja (eli sosialisteja/kommunisteja) ja aikuiseksi kasvaessaan ihmisestä tulee konservatiivi, ellei ole parantumaton idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä ehdottomia "objektiivisia totuuksia" on vain n. 17 -vuotialla. Maailma on siinä vaiheessa niin yksiselitteisen joko/tai. Iän myötä kaiken voi aina kyseenalaistaa ja on pakko myöntää, että jos luulit tietäväsi kaikesta kaiken et taidakaan tietää yhtään mitään.
Höpöhöpö relativistit on liberaaleja (eli sosialisteja/kommunisteja) ja aikuiseksi kasvaessaan ihmisestä tulee konservatiivi, ellei ole parantumaton idiootti.
Huoh
Olet oikeassa siinä mielessä, että jos hyvä musiikin kriteereiksi otetaan runsaus, monimutkaisuus ja soiton tekninen vaikeustaso, Bach on objektiivisesti parempi kuin Bieber. Mutta ne valitsemasi kriteerit eivät itsessään ole mitään luonnonlakeja. Musiikilla voi olla (ja tietysti onkin) paljon erilaisia arviointikriteereitä, jotka vaihtuvat kulttuurin, sosiaalisen ympäristön, tilanteen, käyttötarkoituksen ja monen muun tekijän mukaan. Mainosalalla hyvän musiikin kriteerit ovat esimerkiksi hyvin erilaiset kuin herätysjuhlilla.
Ennen kuin väität jotakin kulttuurituotetta objektiivisesti paremmaksi kuin toista, sinun tulee tehdä äkyviksi ne kriteerit, joita käytät.
t. taiteidentutkija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin muuten otsikon perusteella, että täällä olisi puheenaiheena jokin sellainen objektiviinen totuus kuin "afrikkalaistaustaiset ihmisillä on keskimäärin pienempi älykkyysosamäärä kuin euraasialaistaustaisilla". Se on totta, mutta ihmiset, jotka eivät ymmärrä tilastoja, yrittävät sillä oikeuttaa rasismiaan, joten asiasta ei mieluummin puhuta ollenkaan. (Selvennykseksi: jos tapaat mustan ihmisen, et voi hänen ihonväristään päätellä mitään hänen älykkyydestään.)
Sen sijaan ilahduttavasti täällä puhuttiinkin taiteesta. -14
Citizen Kane on objektiivisesti järjettömän ikävystyttävä mustavalkoinen elokuva.
Klassinen musiikki on taidetta, mutta ooppera on huomattavasti parempaa taidetta.
Justin Bieber on aika söpö.
Entäpä jazz, mitä mieltä ap on jazzista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä ehdottomia "objektiivisia totuuksia" on vain n. 17 -vuotialla. Maailma on siinä vaiheessa niin yksiselitteisen joko/tai. Iän myötä kaiken voi aina kyseenalaistaa ja on pakko myöntää, että jos luulit tietäväsi kaikesta kaiken et taidakaan tietää yhtään mitään.
Höpöhöpö relativistit on liberaaleja (eli sosialisteja/kommunisteja) ja aikuiseksi kasvaessaan ihmisestä tulee konservatiivi, ellei ole parantumaton idiootti.
Relativisti voi olla mitä vaan. Myös konservatiivi. Konservatiivisten arvojen kannattajilla taitaa kyllä olla usein harhaluulo että heidän arvonsa perustuvat luonnonlakeja vastaaviin objektiivisiin totuuksiin, mutta kaikki konservatiivitkaan eivät uskoakseni näin ajattele.
Ap on oikassa mutta ei tulse saamaan mielipidettään käpi tällä kommarien ja kulttuurimarxistien palsgtalla
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikassa mutta ei tulse saamaan mielipidettään käpi tällä kommarien ja kulttuurimarxistien palsgtalla
Totta. Vain koomisia kirjoitusvirheitä tekevät ovat oikeassa.
Alue: Aihe vapaa
Mitä järkeä verrata parasta klassista musiikkia huonoimpaan populaarimusiikkiin?