Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Inhottavampia ruokakokemuksia ketju!
06.04.2017 |
Kerran tilasin pitsaa eräästä pitseriasta. No söin sitä kaikessa rauhassa kun huomasin suussani jotain ei sinne kuuluvaa. Pitkä hius suussani pitsan seassa, yök!
Oksettaa vieläkin kun vedin sen pitkän hiuksen suustani pois. :((((
Kommentit (8)
Olin outo lapsi, koska en suostunut syömään jäätelöä. Tämä johtui siitä, että olin kerran alkavassa oksennustaudissa, ja mahaani sattui enkä syönyt juuri mitään. Sain sellaisen vadelmavenejäätelön, että saisin vähän jotain sokeria elimistööni, ja sen jälkeen oksensin huikeita määriä. Jäätelönsyönnin aloitin uudestaan vasta lähempänä täysi-ikäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun inhottavin ruokakokemus oli, kun kaverin äiti oli tehnyt kuuluisaa kurpitsapiirakkaansa.
Kehui maasta taivaaseen miten jumalaista on äipän leipomus. No ei ollut, vaan oksettavin maku mitä olen maistanut. Koetin syödä nopsaan poies, kulauttaen aina suullisen isolla vesihuikalla. Kaveri luuli että tykkään kun söin vauhdilla ja laittoi kysymättä lisää lautaselleni FML
En voinut särkeä kaverin sydäntä ja kertoa etten voi syödä :(
Ihan kaikki sellainen jos jossain leikkeleessä on rusto tai kiiltävä alue. Heti menee roskiin, nytkin jäi syömättä kalkkunaleikkeet sen kiiltävän takia. Totaalinen turn-off on kaikki kinkut missä on ympärillä se valkoinen läskireunus. Mutta sen nyt sentään onneksi näkee, joten en osta.
Minulla oli lapsena laktoosi-intoleranssi ja kerran koulussa oli jotain kiusausta, josta allergikkojen versio näytti ja maistui oksennukselta. Se on hirveintä mitä olen ikinä syönyt. Jotenkin onnistuin välttelemään kyseistä ruokaa koko lopun kouluajan. :D
Kaveri oli tehnyt jotain spesiaalipannaria, johon tuli paljon munia. Ikävä oli olla epäkohtelias kylässä, mutta pakko oli jättää kesken. Maku oli todellakin jotenkin omituisen munaisa, pannari itse paksu. pehmeä ja tanakka ja siihen vielä jokin hillo päälle. Yöks. Yleensä pannari on ihan jees.
En ole koskaan tykännyt mistään kiisseleistä tai vanukkaista, lähinnä ehkä rakenteen vuoksi. Ne ovat semmoista sokerilimaa ja löllökkää. Lapsena olin kaverilla yökylässä ja kaverin äiti halusi varmaan hemmotella meitä herkulla ja saimme suklaakiisseliä. Söin kohteliaasti, mutta kokemus jäi ikävänä mieleen.
Kaikkia ikäviä muistoja yhdistää se, että ne ovat tapahtuneet kylässä ja on pitänyt kohteliaisuuttaan syödä. Jos ravintolassa tai kotona saa pahaa ruokaa, sen voi huoletta jättää syömättä, eikä se jää kurjana kokemuksena mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri oli tehnyt jotain spesiaalipannaria, johon tuli paljon munia. Ikävä oli olla epäkohtelias kylässä, mutta pakko oli jättää kesken. Maku oli todellakin jotenkin omituisen munaisa, pannari itse paksu. pehmeä ja tanakka ja siihen vielä jokin hillo päälle. Yöks. Yleensä pannari on ihan jees.
En ole koskaan tykännyt mistään kiisseleistä tai vanukkaista, lähinnä ehkä rakenteen vuoksi. Ne ovat semmoista sokerilimaa ja löllökkää. Lapsena olin kaverilla yökylässä ja kaverin äiti halusi varmaan hemmotella meitä herkulla ja saimme suklaakiisseliä. Söin kohteliaasti, mutta kokemus jäi ikävänä mieleen.
Kaikkia ikäviä muistoja yhdistää se, että ne ovat tapahtuneet kylässä ja on pitänyt kohteliaisuuttaan syödä. Jos ravintolassa tai kotona saa pahaa ruokaa, sen voi huoletta jättää syömättä, eikä se jää kurjana kokemuksena mieleen.
Minustakin on jotenkin vastenmielisiä kaikki kiisselit, jugurtit ja muut vastaavat lillunlällyt, varsinkin jos seassa on jotain sattumia :D
Alue: Aihe vapaa
Tulee ensimmäisenä mieleen vastaava pitsakokemus (ei suomalaisesta paikasta), puraisin johonkin kovaan ja ihme ettei hammas murtunut. En uskaltanut edes katsoa mikä se oli, tuntui vielä kovemmalta kuin luu, ehkä metallia tai hammas... Roskiin koko lätty.