Oikeasti (kaikille) mukavat ja empaattiset ihmiset, missä te ootte töissä? Mulle on aina sattunut työkavereiksi kiusaajia, ilkeilijöitä, p****n puhujia jne ja nyt riittää!

Olen mukava ja empaattinen lähes kaikille, olen toimistotyössä rakennusalalla.

Lähes kaikille siksi, että en minäkään jaksa kus*päille olla mukava ja empaattinen.

Luulen, että kiltit ja empaattiset eivät enää saa mitään töitä, koska jo töitä hakiessa pitää olla joku ylisosiaalinen muut hakijat kampittava tyrkky.

Mulkku työkaveri täälläkin riesana

Työilmapiiri kärsii :(

Hei, mäkin oon toimistosihteeri rakennusalalla :D Muiden työntekijöiden ystävällisyydestä mun työpaikalla voi olla montaa mieltä.. Miehet ei aina oo niitä hienotunteisimpia :)

Jos kaikki ympärillä on aina kamalia, niin kannattaa katsoa peiliin. Ihan kaikella ystävyydellä - ehkä oletkin itse tosi ärsyttävä, kaikesta loukkantuja, ajan ryöstäjä tms.

Mä olen miesvaltaisella alalla. Välillä vähän tytötellään, mutta on se helvetisti parempi kuin se kyräily, kiusaaminen ja selkäänpuukotus mitä aikaisemmin sain naisvaltaisessa työssä.

Minä haluaisin nähdä ihmisen, joka myöntää olevansa ilkeä kiusaaja ja selän takana paskaa puhuva. Jos sellaisen ihmisen löydät (jonkun muunkin kuin tähän ilmottuatuvan nimettömän palstatrollin), niin tarjoan sinulle pullakahvit.

Ne kaikista ilkeimmin toimivat ihmisetkin kun oikeuttaa sen toimintansa jollakin, eikä se heidän silmissään näytä niin ilkeältä toiminnalta kuin muiden silmissä.

Ei kai sellaista kivojen ihmisten työpaikkaa ole olemassakaan. Joka paikassa on mulkvistejä, jos kyllä mukaviakin.  Itse olen työpaikkaa vaihtamalla joutunut ojasta allikkoonkin. Mutta taas vaihtamalla olen päässyt melko siedettävään nykyiseen paikkaani. Työelämä on rankkaa, mutta aikansa sitä on kestettävä.

Mulla oli kerran työkaveri joka kertoi, että kaikki entiset työkaverinsa ovat olleet kauheita, kaikissa eri työpaikoissa.

Kyseinen työkaveri ei kestänyt ollenkaan kritiikkiä ei edes rakentavaa, häneltä ei myöskään saanut pyytää apua (loukkaantui siitä!?), hän ei joinain aamuina vastannut tervehdykseen, eikä suostunut kertomaan mikä on vikana.

Eli joskus voi siis olla jotain piirteitä omassa käytöksessä jotka heijastuu muiden käytökseen.

Miesvaltaiset alat joissa itsenäinen työ voisi olla sopiva sinulle, luulisi että silloin olisi vähiten mahdollisuuksia konflikteihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen mukava ja empaattinen lähes kaikille, olen toimistotyössä rakennusalalla.

Lähes kaikille siksi, että en minäkään jaksa kus*päille olla mukava ja empaattinen.

...ja niinpä joudumme kysymään, että ketkä ovat kusipäitä. Onneksi heitä ei siis kuitenkaan ole erityisen paljon.

Mä olin töissä museolaivassa, ja siellä oli mukavia ja empaattisia työkavereita. Toki siellä harjoitettiin äijämäistä naljailua, mutta kuitenkin puhallettiin yhteen hiileen ja huolehdittiin työkavereiden hyvinvoinnista. Lisäksi siedettiin itse kunkin pahat päivät. Tai aika usein se päivän pahuus loppui jo ensimmäiseen kahvituntiin. Sanoisin, että työ itsessään oli vaativaa, ajoittain jopa vaarallista kiipeämisineen ja nosteluineen. Siellä vallitsi ammattiylpeys.

Minulle on tullut sellainen käsitys, että lähes kaikilla työpaikoilla on nykyään kurja ilmapiiri. Pelätään yt-neuvotteluja, vahditaan omaa tonttia, kytätään, ettei kukaan vain pääse yhtään vähemmällä missään asiassa. Jotenkin tämä liittyy siihen, että koko maassa tuntuu olevan tarpeettoman apea mieliala. Tulevaisuuden toivoa ei ole kellään. Jotkut ovat vain opportunisteja, jotka pyrkivät hyötymään siitä, että toisilla menee kurjasti - jos sallitte pienen, kuvaavan kärjistyksen.

Miten olisi tällainen ajatus: helppoa mutta kiireistä työtä tekevät altistuvat kusipäisyydelle? Työn haaste on vääränlaista, koska se ei tue ammattiylpeyttä eikä yhteisöllisyyttä. Tai sitten niin, että on kerta kaikkiaan liian helppoa: jää aikaa vatvoa muiden asioita, eikä synny tarvetta nähdä työyhteisön tavoitteita yhteisinä ja siis myös omina tavoitteina. Jos käy töissä vain päivähoidossa, niin kai se pännii.

Ja sitten tällainen ajatus: nuorekkuus ja dynaamisuus ruokkii kusipäisyyttä, kun pitää kilpailla ja todistaa olevansa kuin asiastaan äärettömä innostunut teini. Vaan kun vaikkapa nelikymppinen ei enää ole teini. Kypsyys ja rauhallisuus voisivat olla niitä työntekijöiden ja työyhteisön piirteitä, jotka ruokkivat empatiaa.

Itse olen nyt työtön. En tosin ole ainakaan yksinomaan mukava empaattinen. Joskus olen tuittuileva kusipää. Joissain työyhteisöissä temperamenttiani on siedetty, parissa paikassa siitä on ollut jopa selvää hyötyä. En silti sanoisi, että mukavat ihmiset ovat mukavuutensa vuoksi syrjäytymässä, vaikka luulenkin, että aika suosii röyhkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Hei, mäkin oon toimistosihteeri rakennusalalla :D Muiden työntekijöiden ystävällisyydestä mun työpaikalla voi olla montaa mieltä.. Miehet ei aina oo niitä hienotunteisimpia :)

Meillä on onneksi tosi hyvä työporukka, mutta johtuisiko siitä, että ollaan aika nuorta porukkaa, keski-ikä 32 vuotta. Tuntuu, että nuo nuoret miehet ovat keski-ikäisiä paremmin käyttäytyviä.

t. se toinen rakennusalan toimistotyöntekijä

Tämä on nyt ihan vain heitto, tarkoitettu lähinnä yllättämään: empaattiset ja mukavat ihmiset ovat töissä hautaustoimistossa!

Ap oletko terveydenhuolto-alalla? Ainakin sairaaloissa ym sellaisissa on tosi ilkeitä ihmisiä töissä, onneksi ei toki kaikki siellä ole kusipäitä. 

Itse olen ollut tutkija-yhteisössä töissä, sinne on osunut vain empaattista ja ystävällistä kivaa porukkaa tähän mennessä.

Itse olen ollut töissä 15 vuotta 5 eri paikassa enkä ole törmännyt kiusaajiin tai ilkeilijöihin vielä kertaakaan. Olen ollut asiantuntijana sekä julkisella että yksityisellä puolella, työkaverit asiantuntijoita ja toimistohenkilökuntaa, arviolta 75 % naisia.

Mulla on myös eräs tuttu, joka on jokaikisessä työpaikassaan valittanut, kuinka työkaverit on idiootteja, jotka eivät tajua mitään jne. Usean kerran olen miettinyt, että mitenköhän juuri hänen työpaikkansa ovat täynnä moisia idiootteja...

Tuttavapiirissäni on tasan yksi työkavereista valittaja. Hän vaihtaa työpaikkaa kuin sukkia ja aina parin kuukauden työrupeaman jälkeen alkaa valitus "kamalista työkavereista", jonka vuoksi muutamaa kuukautta myöhemmin on "pakko irtisanoutua". Sitten löytyy taas se  uusi "ihana työpaikka", jota hekutetaan pari kuukautta kunnes valitus alkaa..

Mulla on ollut ikävää olla missä hyvänsä koulussa ja työpaikassa. Olen todella yliherkkä. Tämänlaiset eivät sovi töihin minnekkään. Olen sairaseläkkeellä tämän takia. Koulut kävin turhaan ja maksan opistolainaa pois. Olisin voinut jo vuosia (25 vuotta sitten) sitten suoraan luovuttaa.

Mä olen kaupanalalla ja meillä on todella ihana töporukka.

Työtön :( olin mukavassa paikassa aiemmin.

Ei työpaikoille oteta seesteisiä ja mukavia ihmisiä jotka oikeasti tekisi hommansa. Siinä sitten ihmetellään niitä ylisosiaalisia pöyhkelijöitä jotka käyttävät työajan persposkien julkaisemiseen instagrammissa ja asiakkaille vastaus kaikkeen on "emmä tiiä oon uus täällä'' ja katse painuu takaisin luuriin. Sitten pääseekin kahvitauolle jauhamaan paskaa ja kritisoimaan muita työntekijöitä.