Miksi jotkut roikkuvat kuukausikaupalla seksittömissä suhteissa, vaikka tilanteen kohenemisesta ei ole mitään merkkejä?

Jos on suhteessa niin kauan, että omanarvontunto menee, on vaikea lähteä, koska ei usko kelpaavansa enää kenellekään. Tai voihan noin tuntea jo suhteen alussa.

Koska aina ei jaksa/kiinnosta. Meillä onneksi suurin piirtein samanlaiset seksihalut. Talvella on vähän, koska molemmat ollaa väsyneitä. Nyt kevään tullen ollaan alettu virkoamaan.

Useimmiten, jos sitä kumppania rakastaa, haluaa antaa hänelle aikaa selvittää sen asian, mikä mättää. Jos toisella on surua vaikkapa perheenjäsenen kuolemantapauksen johdosta, kova työstressi joka lähentelee burn outia tms, niin rakastava puoliso tukee, eikä lisää ahdistusta ja stressiä toiselle. Toki jos tilanne pitkittyy pitkittymistään, ymmärrän ettei sitä välttämättä jaksa, mutta rankoissa elämäntilanteissa pari kuukautta on hyvin, hyvin lyhyt aika.

Sinä toki saat tehdä ihan mitä haluat. Käytöksesi kertoo vaan siitä, kuinka paljon kumppani sinulle merkitsee.

2 kk on pisara meressä. Jos noin lyhyen vastoinkäymisen jälkeen heittää hanskat tiskiin, niin se suhde tuskin muutenkaan olisi loppu ikää kestänyt.

Kuukausikaupalla?? Aika monet roikkuu vuositolkulla jopa vuosikymmeniä. Kunhan vaan tavan vuoksi ovat yhdessä tai ei "jaksa" erota kun on yhteinen omaisuus, lapset jne

Vai että oikein parissa kuukaudessa?

No näille ihmisille joku muu siinä suhteessa on seksiä tärkeämpää. Älä sure, kyllä sellainen onni sullekin vielä joskus vastaan tulee.

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten, jos sitä kumppania rakastaa, haluaa antaa hänelle aikaa selvittää sen asian, mikä mättää. Jos toisella on surua vaikkapa perheenjäsenen kuolemantapauksen johdosta, kova työstressi joka lähentelee burn outia tms, niin rakastava puoliso tukee, eikä lisää ahdistusta ja stressiä toiselle. Toki jos tilanne pitkittyy pitkittymistään, ymmärrän ettei sitä välttämättä jaksa, mutta rankoissa elämäntilanteissa pari kuukautta on hyvin, hyvin lyhyt aika.

Sinä toki saat tehdä ihan mitä haluat. Käytöksesi kertoo vaan siitä, kuinka paljon kumppani sinulle merkitsee.

Luitpa valikoivasti. Se maininta ratkaisussa edistymisestä oli siellä ihan tarkoituksella. Viestisi kertoo kyllä kaiken siitä, että ristiriitojen etsiminen on sinulle tärkempää kuin toisen aito ymmärtäminen. Harmi. AP

Heillä ei ole thaimaalaista vaimoa kuten minulla.

Tämä on vieras sana palstalla, en muista että olisin ikinä nähnyt kenenkään käyttävän sitä. Mutta minäpä nyt käytän. Tavutan, että herkimmät eivät järkyty. Kun tämä tosiaan ei ole etiketin mukaista.

Jos R-A-K-A-S-T-U-U, on vaikea noin vain "nostaa kytkintä".

Vierailija kirjoitti:

No näille ihmisille joku muu siinä suhteessa on seksiä tärkeämpää. Älä sure, kyllä sellainen onni sullekin vielä joskus vastaan tulee.

Kerrotko vielä, missä sanoin, että seksi olisi minulle tärkein asia suhteessa? AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten, jos sitä kumppania rakastaa, haluaa antaa hänelle aikaa selvittää sen asian, mikä mättää. Jos toisella on surua vaikkapa perheenjäsenen kuolemantapauksen johdosta, kova työstressi joka lähentelee burn outia tms, niin rakastava puoliso tukee, eikä lisää ahdistusta ja stressiä toiselle. Toki jos tilanne pitkittyy pitkittymistään, ymmärrän ettei sitä välttämättä jaksa, mutta rankoissa elämäntilanteissa pari kuukautta on hyvin, hyvin lyhyt aika.

Sinä toki saat tehdä ihan mitä haluat. Käytöksesi kertoo vaan siitä, kuinka paljon kumppani sinulle merkitsee.

Luitpa valikoivasti. Se maininta ratkaisussa edistymisestä oli siellä ihan tarkoituksella. Viestisi kertoo kyllä kaiken siitä, että ristiriitojen etsiminen on sinulle tärkempää kuin toisen aito ymmärtäminen. Harmi. AP

Sinäkö osoitat aitoa ymmärrystä, kun uhkailet kytkimen nostamisella? -eri

Koska se ei ole tärkein asia.

Joillain voi olla sairaus, joka vuoksi se ei onnistu enää. Mitä ap tekee, jos syy on se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten, jos sitä kumppania rakastaa, haluaa antaa hänelle aikaa selvittää sen asian, mikä mättää. Jos toisella on surua vaikkapa perheenjäsenen kuolemantapauksen johdosta, kova työstressi joka lähentelee burn outia tms, niin rakastava puoliso tukee, eikä lisää ahdistusta ja stressiä toiselle. Toki jos tilanne pitkittyy pitkittymistään, ymmärrän ettei sitä välttämättä jaksa, mutta rankoissa elämäntilanteissa pari kuukautta on hyvin, hyvin lyhyt aika.

Sinä toki saat tehdä ihan mitä haluat. Käytöksesi kertoo vaan siitä, kuinka paljon kumppani sinulle merkitsee.

Luitpa valikoivasti. Se maininta ratkaisussa edistymisestä oli siellä ihan tarkoituksella. Viestisi kertoo kyllä kaiken siitä, että ristiriitojen etsiminen on sinulle tärkempää kuin toisen aito ymmärtäminen. Harmi. AP

Sinäkö osoitat aitoa ymmärrystä, kun uhkailet kytkimen nostamisella? -eri

Uhkailen? Tapanani ei ole uhkailla ketään. Ei ole tarvetta. AP

Minä olen roikkunut sektittömässä suhteessa jo vuosia. Tai ei suhde ihan kokonaan seksitön ole, mutta seksiä on tosi vähän, sekin surkeaa ja tapahtuu vain ja ainoastaan miehen aloitteesta. Miehelläni on myös isoja ongelmia erektion kanssa. Ja miksikö roikun tässä? Siksi, että jossain vaiheessa kuvittelin, että asiat kääntyvät parempaan päin. Että mies käy lääkärissä hakemassa apua ongelmaansa, että yhdessä keskustellaan asioista ja siitä, miten päästä eteenpäin. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Nyt olen lopulta ymmärtänyt, että ei tämä muutu miksikään. Miestä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Hän on tyytyväinen meidän seksielämään. Nyt roikun tässä suhteessa vain sen takia, että meillä on lapsia. Sitten kun lapset ovat isompia, eroamme.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ihmetyttää, miten vähän ihmiset arvostavat itseään ja tarpeitaan. Minulle kun on selvää, etten jää odottelemaan ja keräämän torjutuksi tulon kokemuksia. Jos seksi loppuu, eikä parissa kuukaudessa ole edistytty asian ratkaisemisessa yhtään, nostan kyllä kytkintä. Yksikään nainen ei ole niin hyvä, että hänen vuokseen viitsisin tuhota omanarvontuntoni. Ansaitsen tulla halutuksi.

No jos on vaikka vastuussa muustakin kuin itsestään ja omasta mielihyvästään. On esimerkiksi lapsia, joista on vastuussa. Meillä ei olisi varaa pitää kahta taloutta ilman että elintaso romahtaa totaalisesti. Ja se elintaso ei nytkään käsitä mitään ulkomaanmatkoja tai omistusasuntoa, vaikka molemmat tehdään täyspäiväistä duunia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten, jos sitä kumppania rakastaa, haluaa antaa hänelle aikaa selvittää sen asian, mikä mättää. Jos toisella on surua vaikkapa perheenjäsenen kuolemantapauksen johdosta, kova työstressi joka lähentelee burn outia tms, niin rakastava puoliso tukee, eikä lisää ahdistusta ja stressiä toiselle. Toki jos tilanne pitkittyy pitkittymistään, ymmärrän ettei sitä välttämättä jaksa, mutta rankoissa elämäntilanteissa pari kuukautta on hyvin, hyvin lyhyt aika.

Sinä toki saat tehdä ihan mitä haluat. Käytöksesi kertoo vaan siitä, kuinka paljon kumppani sinulle merkitsee.

Luitpa valikoivasti. Se maininta ratkaisussa edistymisestä oli siellä ihan tarkoituksella. Viestisi kertoo kyllä kaiken siitä, että ristiriitojen etsiminen on sinulle tärkempää kuin toisen aito ymmärtäminen. Harmi. AP

Sinäkö osoitat aitoa ymmärrystä, kun uhkailet kytkimen nostamisella? -eri

Uhkailen? Tapanani ei ole uhkailla ketään. Ei ole tarvetta. AP

Kyllä uhkailu onnistuu vaikka se ei olisi tapa. Ja sinä uhkailit.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen roikkunut sektittömässä suhteessa jo vuosia. Tai ei suhde ihan kokonaan seksitön ole, mutta seksiä on tosi vähän, sekin surkeaa ja tapahtuu vain ja ainoastaan miehen aloitteesta. Miehelläni on myös isoja ongelmia erektion kanssa. Ja miksikö roikun tässä? Siksi, että jossain vaiheessa kuvittelin, että asiat kääntyvät parempaan päin. Että mies käy lääkärissä hakemassa apua ongelmaansa, että yhdessä keskustellaan asioista ja siitä, miten päästä eteenpäin. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Nyt olen lopulta ymmärtänyt, että ei tämä muutu miksikään. Miestä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Hän on tyytyväinen meidän seksielämään. Nyt roikun tässä suhteessa vain sen takia, että meillä on lapsia. Sitten kun lapset ovat isompia, eroamme.

Tämähän se tyypillinen skenaario on: toinen menettää kiinnostuksen seksiin, vetäytyy, ei suostu hakemaan apua. Tämä on juuri siellaista käyttäytymistä, jota en katsele paria kuukautta kauempaa. Ei minulle tuota mitään vaikeuksia auttaa toista seksissä, yhteispeliähän se on, mutta tuollainen selän kääntäminen toisen tarpeille on jotakin, mitä kenenkään ei pitäisi sietää. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten, jos sitä kumppania rakastaa, haluaa antaa hänelle aikaa selvittää sen asian, mikä mättää. Jos toisella on surua vaikkapa perheenjäsenen kuolemantapauksen johdosta, kova työstressi joka lähentelee burn outia tms, niin rakastava puoliso tukee, eikä lisää ahdistusta ja stressiä toiselle. Toki jos tilanne pitkittyy pitkittymistään, ymmärrän ettei sitä välttämättä jaksa, mutta rankoissa elämäntilanteissa pari kuukautta on hyvin, hyvin lyhyt aika.

Sinä toki saat tehdä ihan mitä haluat. Käytöksesi kertoo vaan siitä, kuinka paljon kumppani sinulle merkitsee.

Luitpa valikoivasti. Se maininta ratkaisussa edistymisestä oli siellä ihan tarkoituksella. Viestisi kertoo kyllä kaiken siitä, että ristiriitojen etsiminen on sinulle tärkempää kuin toisen aito ymmärtäminen. Harmi. AP

riittääkö edistymiseksi se, että jaksaa kääntää kylkeä sängyssä? Näin oli äidilläni burn outin jälkeen parin kuukauden kuluttua.

Onneks mun mies ei ole noin tyhmä. 30 vuoteen mahtuu erilaisia tilanteita... mutta varmasti on tyytyväinen.