Miksi jotkut roikkuvat kuukausikaupalla seksittömissä suhteissa, vaikka tilanteen kohenemisesta ei ole mitään merkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ihmetyttää, miten vähän ihmiset arvostavat itseään ja tarpeitaan. Minulle kun on selvää, etten jää odottelemaan ja keräämän torjutuksi tulon kokemuksia. Jos seksi loppuu, eikä parissa kuukaudessa ole edistytty asian ratkaisemisessa yhtään, nostan kyllä kytkintä. Yksikään nainen ei ole niin hyvä, että hänen vuokseen viitsisin tuhota omanarvontuntoni. Ansaitsen tulla halutuksi.

Siksi koska  lähteneitä ihmisiä sitten syyllistetään siitä että eivät a) yrittäneet tarpeeks suhteen eteen b) lähtivät liian helpolla litomaan kun iski vastamäki. Sitä suomalaista luterilaisuutta ja posken kääntämiseen kehotusta juu nou ja nimenomaan sen jättäneen osapuolen syyllistämistä. Kukaan ulkopuolinen ei syyllistä sitä joka päätti ettei tässä parisuhteessa enää lakanoissa peuhata. Kaiken se kärsii ja jaksaa jaa blaa blaa....

Mulla roikkumisen syy on lapset. Seksitarve hoituu vakituisessa seksisuhteessa. Ja nainen olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ihmetyttää, miten vähän ihmiset arvostavat itseään ja tarpeitaan. Minulle kun on selvää, etten jää odottelemaan ja keräämän torjutuksi tulon kokemuksia. Jos seksi loppuu, eikä parissa kuukaudessa ole edistytty asian ratkaisemisessa yhtään, nostan kyllä kytkintä. Yksikään nainen ei ole niin hyvä, että hänen vuokseen viitsisin tuhota omanarvontuntoni. Ansaitsen tulla halutuksi.

No jos on vaikka vastuussa muustakin kuin itsestään ja omasta mielihyvästään. On esimerkiksi lapsia, joista on vastuussa. Meillä ei olisi varaa pitää kahta taloutta ilman että elintaso romahtaa totaalisesti. Ja se elintaso ei nytkään käsitä mitään ulkomaanmatkoja tai omistusasuntoa, vaikka molemmat tehdään täyspäiväistä duunia. 

Aikamoiseen umpikujaan olet itsesi ajannut. En kahdehdi. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten, jos sitä kumppania rakastaa, haluaa antaa hänelle aikaa selvittää sen asian, mikä mättää. Jos toisella on surua vaikkapa perheenjäsenen kuolemantapauksen johdosta, kova työstressi joka lähentelee burn outia tms, niin rakastava puoliso tukee, eikä lisää ahdistusta ja stressiä toiselle. Toki jos tilanne pitkittyy pitkittymistään, ymmärrän ettei sitä välttämättä jaksa, mutta rankoissa elämäntilanteissa pari kuukautta on hyvin, hyvin lyhyt aika.

Sinä toki saat tehdä ihan mitä haluat. Käytöksesi kertoo vaan siitä, kuinka paljon kumppani sinulle merkitsee.

Luitpa valikoivasti. Se maininta ratkaisussa edistymisestä oli siellä ihan tarkoituksella. Viestisi kertoo kyllä kaiken siitä, että ristiriitojen etsiminen on sinulle tärkempää kuin toisen aito ymmärtäminen. Harmi. AP

Sinäkö osoitat aitoa ymmärrystä, kun uhkailet kytkimen nostamisella? -eri

Uhkailen? Tapanani ei ole uhkailla ketään. Ei ole tarvetta. AP

Kyllä uhkailu onnistuu vaikka se ei olisi tapa. Ja sinä uhkailit.

Kerrotko vielä, miten sait päässäsi muotoiltua aloituksestani uhkauksen? AP

Minä "roikuin" vuoden vähäseksisessä tilanteessa, koska rakastin miestäni. Hänen halut oli syystä tai toisesta vähissä, hän ei halunnut puhua asiasta, liittyi ilmeisesti työstressiin tms, mitään epäilyä mistään pettämisistä tms ei ollut. Seksiä oli sen vuoden aikana vain 8 kertaa, mikä on minulle aivan liian vähän. No, nyt meillä on seksiä joka toinen päivä, miehen halut on palanneet takaisin ja hän on hyvinkin aktiivinen sillä saralla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ihmetyttää, miten vähän ihmiset arvostavat itseään ja tarpeitaan. Minulle kun on selvää, etten jää odottelemaan ja keräämän torjutuksi tulon kokemuksia. Jos seksi loppuu, eikä parissa kuukaudessa ole edistytty asian ratkaisemisessa yhtään, nostan kyllä kytkintä. Yksikään nainen ei ole niin hyvä, että hänen vuokseen viitsisin tuhota omanarvontuntoni. Ansaitsen tulla halutuksi.

Siksi koska  lähteneitä ihmisiä sitten syyllistetään siitä että eivät a) yrittäneet tarpeeks suhteen eteen b) lähtivät liian helpolla litomaan kun iski vastamäki. Sitä suomalaista luterilaisuutta ja posken kääntämiseen kehotusta juu nou ja nimenomaan sen jättäneen osapuolen syyllistämistä. Kukaan ulkopuolinen ei syyllistä sitä joka päätti ettei tässä parisuhteessa enää lakanoissa peuhata. Kaiken se kärsii ja jaksaa jaa blaa blaa....

Kuka syyllistää tarkkaan ottaen? Miksi ylipäätään puhut seksiasioistasi ulkopuolisille? AP

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vieras sana palstalla, en muista että olisin ikinä nähnyt kenenkään käyttävän sitä. Mutta minäpä nyt käytän. Tavutan, että herkimmät eivät järkyty. Kun tämä tosiaan ei ole etiketin mukaista.

Jos R-A-K-A-S-T-U-U, on vaikea noin vain "nostaa kytkintä".

Koitin käyttää sitä sinne toisessa vastaavassa keskustelussa. Rakastan puolisoa eli en yksinkertaisesti tunne veto kehenkään toiseen eli ei tule kysymykseen seksi jonku toisen kanssa.

M32

Jos suhde on roikkumista ei kyse kyllä ole seksin putteesta vaan siitä ettette rakasta toisianne. Silloin on kaikille hyvä erota. Eli kysymys pitää muotoilla miksi roikut rakkaudettomassa suhteessa.

Kilttimies viimeinkin saanut parisuhteen ja nyt on pettynyt kun nainen ei olekaan pelkkä pillu joka makaa kotona haarat auki odottamassa että mies voi tyydyttää itsensä?

Pari kuukautta on aika lyhyt aika pitkässä parisuhteessa. Ja kaikille seksi nyt vaan ei ole niin tärkeää. Joskus haluttomuudelle/seksittömyydelle ei tunnista syytä jolloin on vaikea arvailla milloin se menee ohi, joskus se syy on sellainen että pari kuukautta on ihan liian lyhyt aika odottaa parannusta - meillä mies on ollut haluton käytännössä molemmat vauvavuodet, huonosti nukkuvat äänekkäät vauvat ja herkkäuninen herkästi univajeeseen reagoiva mies. Onneksi en menettänyt toivoa vaikka välillä meinasin :)

Mulla oli aikanaan seksitön (lyhyt) suhde, koska mulle ei sovi mikään hormonaalinen ehkäisy, eikä myöskään kuparikierukka. Mies taas ei suostunut alun ja suhteen vakiintumisen jälkeen käyttämään kumia. Se suhde loppui hyvin hätäseen, kun miehen mielestä olisi ollut parempi mun riskeerata henkeni ehkäisyllä (jota tosin en olisi edes saanut, eihän lääkärit sellaista suostuneet määräämään), tai vaihtoehtoisesti hakea abortti aina tarvittaessa, kuin hänen käyttää kumia. Ja sitten ihmetteli miksi jätin.

Vierailija kirjoitti:

Pari kuukautta on aika lyhyt aika pitkässä parisuhteessa. Ja kaikille seksi nyt vaan ei ole niin tärkeää. Joskus haluttomuudelle/seksittömyydelle ei tunnista syytä jolloin on vaikea arvailla milloin se menee ohi, joskus se syy on sellainen että pari kuukautta on ihan liian lyhyt aika odottaa parannusta - meillä mies on ollut haluton käytännössä molemmat vauvavuodet, huonosti nukkuvat äänekkäät vauvat ja herkkäuninen herkästi univajeeseen reagoiva mies. Onneksi en menettänyt toivoa vaikka välillä meinasin :)

Jos kumpikaan ei ole kovin seksuaalinen, eipä siinä sitten ongelmaa olekaan. Ylipäätään on hyvä, että matalalibidoiset pariutuvat keskenään.

Minusta kaksi kuukautta niin, ettei toinen edes tunnusta ongelman olemassaoloa, on enemmän kuin tarpeeksi. Toisen vähättelevä ja torjuva asennehan haluttomuudessa on se loukkaavin piirre. AP

Mä ymmärrän kirjotuksen alottajaa, jos kyse nyt on siitä että. On vaikka ollut treffäillä homma luistanut hyvin sitten käydään säännöllisesti toisten luona, syömässä, leffassa jne.. ja kaiken shown jälkeen ei saa pesää niin en mäkää tollasta showta kahta kk enempää kyllä jaksais vetää. Et kyllä se on naisenki jossain vaiheessa sanottava että haluuks sä nyt vaan tässä koko elämäs ajan hengailla vai mennääks me jo nussii.

Hassua, että mies kirjoittaa noin. Eli jos menetät kykysi olet ihan ok sen kanssa, että vaimo nostaa seuraavana päivänä kytkintä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kuukautta on aika lyhyt aika pitkässä parisuhteessa. Ja kaikille seksi nyt vaan ei ole niin tärkeää. Joskus haluttomuudelle/seksittömyydelle ei tunnista syytä jolloin on vaikea arvailla milloin se menee ohi, joskus se syy on sellainen että pari kuukautta on ihan liian lyhyt aika odottaa parannusta - meillä mies on ollut haluton käytännössä molemmat vauvavuodet, huonosti nukkuvat äänekkäät vauvat ja herkkäuninen herkästi univajeeseen reagoiva mies. Onneksi en menettänyt toivoa vaikka välillä meinasin :)

Jos kumpikaan ei ole kovin seksuaalinen, eipä siinä sitten ongelmaa olekaan. Ylipäätään on hyvä, että matalalibidoiset pariutuvat keskenään.

Minusta kaksi kuukautta niin, ettei toinen edes tunnusta ongelman olemassaoloa, on enemmän kuin tarpeeksi. Toisen vähättelevä ja torjuva asennehan haluttomuudessa on se loukkaavin piirre. AP

Meillä on seksielämä hiipunut nyt reilu 1,5v. Miehen pornonkatselu lähti lapasesta - ollut tähän saakka molemmille sallittua kunhan ei ole puolisolta pois. Nyt katosi kokonaan kuvien ja videoiden maailmaan ja minä sain kärvistellä ilman. 6kk katselin sitä ja lopulta otin asian puheeksi. Sovittiin että parisuhde on etusijalla ja molemmat yrittää tehdä parhaansa. Meni vuosi, eli nyt helmikuussa laitoin miehelle ihan mustaa valkoisella siitä miten mikään ei ole muuttunut. Kiitin ensin siitä mitä hän on minulle ja perheelle mutta kerroin minkälainen vaimo hänellä on ja mistä vaimo nauttii. Sanoi että häntä niin ahdistaa kun minä vaadin (kaikkien pihtareiden vakiselitys!) läheisyyttä ja seksiä, ei vaan käskystä halua rakastella. Ja rasitan häntä raha-asioilla ja rempatakin pitäisi yms yms. Mutta lupasi yrittää. Nyt on mennyt 2kk eikä mitään ole tapahtunut. Rakastelemme n 3 vkon välein mutta mitään läheisyyttä meillä ei edelleenkään ole!

Kärsin tästä suunnattomasti! Olen yhä normaalipainoinen, viehättävä ja seksuaalinen nainen joka tarvitsee intohimolle tyydyttäjän! Ottajia olisi mutta edelleen yritän antaa miehelleni tilaa "toipua".

Kesän jälkeen otan asian taas puheeksi ja muistutan kirjeestä. Myös siitä kohdasta missä luki että jos läheisyyttä ei ole mutta perhe halutaan pitää jostain syystä kasassa aion hankkia rakastajan!