Jokavuotinen keskustelu: Mitä mietteitä tulevasta palmusunnuntaista ja kerjäläisistä ovella?

Sähköinen ovikello/summeri pysyy visusti pois päältä myös palmusunnuntaina. Koputukseen en aio myöskään reagoida.

Mitä tapahtuu valtion maksamalle lapsilisälle vanhempien toimesta, kun pitää laittaa nulikat kerjuulle?

Onneksi on vaalisunnuntai. Olen koko päivän paikallisella koululla vaalivirkailijana.

Portti kiinni. Samoin ikkunat. Ei viitsi kadulta kuulla sitä "Voi vttu, saatiin pari kuppasta munaa, ei antanu rahaa"

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu valtion maksamalle lapsilisälle vanhempien toimesta, kun pitää laittaa nulikat kerjuulle?

Eikös sitä pikkasen leikattu, eli meidän lapsilla on "oikeus"!

Ovi tiukasti kiinni kuten muinakin vuosina. Lopetin kerjäläisten paapomisen, kun vuosia sitten 10 pennun lauma ovella käsi ojossa, mutta vain yksi ojentaa surkeaa risua.

Mä en ikinä avaa ovee, jos en tiiä kuka sen takana on.

Ihan mukavaa se on, kunhan ovat asianmukaisesti pukeutuneet ja vitsoihinkin edes vähän nähty vaivaa, meillä ei onneksi ole käynytkään mitään teinejä paljaiden koivunoksien kanssa. Muutenkin varaudun yleensä vähän liiallisella määrällä palkkoja, joten yleensä niitä joutuu sitten itse illan syömään :-)

Meillä ei käy kerjäläisiä, vaan sellaisia, jotka palkkaa vastaan virpovat ja antavat virpomavitsan.

Osan jonkun määrän kindereitä tai vastaavia ja sitten kun loppuvat, niin en enää avaa ovea. Rahaa ei ole koskaan pyydetty, enkä sitä antaisikaan.

Mulla kun oli joskus lapset pieniä niin en vaan voinut ignoorata niitä virpojia. Kävi kuitenkin niin että tuli pari "palkkionhakijaa", joilla oli jo viiksienalut ja pari vitsaa (pihalta vissiin löydetty), joissa kaksi höyhentä.

Annan vanhat joulukonvehdit. Kätevä aina ennen pääsiäistä tällä tavoin hävittää ne.

Ei sitä ovea varmaan ole pakko avata.

Mä odotan jo innolla pikkuvirpojia.

Mä en jaksa niuhottaa, annan jokaiselle palkkion vaikka vain yksi porukasta lausuis runon ja antais oksan. Enkä katso oksan kauneutta, riittää että se on oksa. En ole niin ahne keräämään risuja, että sen takia pitäis kersoja ajaa ovelta. Yleensä ne lapset on iloisia ja reippaita, joitakin ujostuttaa ja loru ei tule suusta. Oksat on oksia, jotkut huolella koristeltuja, jotkut vähän vähemmän. Kyllä ne maljakossa asiansa ajaa. Se riittää mulle. Niuhottamisella pilaisin vaan oman mieleni, saati lasten. 

Yhtenä vuonna kotimme kohdalla, vähän ylempänä näkyvällä kävelytiellä, paarusti joukko "pääsiäisnoitia" raahaten selkä kenossa saalikassejaan. Remahdin nauruun, kun mielleyhtymä Iwo Jiman muistomerkkiin oli niin vahva:

http://www.alamy.com/stock-photo-iwo-jima-wwii-monument-in-arlington-ce…

Ei ole vuosiin käynyt ketään. Olisi kiva, jos edes muutama tuttu lapsi kävisi, mutta monena vuonna olen loppujen lopuksi syönyt suklaat itse tai vienyt muuten vaan niille tutuille lapsille.

Voi, kun joku tulisi. Mutta varmaan nämä keskustelut ovat saaneet vanhemmat kieltämään lapsiaan menemästä. Ja ylipäätään nykyaikana ei vieraiden ovelle kannata mennäkään. Täytyy mennä miesystävän luo kun kummilapsensa tulee virpomaan. Omat on jo isoja.

Mikä tarve sulla ap on haukkua toisten lapsia kerjäläisiksi, vaikka saat vapaasti päättää olla osallistumatta tähänkään juttuun?

Miellekään ei ole pariin vuoteen tullut ketään, varmaan vanhemmat kieltänyt, tykkäisin kyllä jatkaa tätä perinnettä, ei se mun mielestä ole kerjäystä.

Lapsena tämä oli aivan ihanaa, meilläkin oli isohko porukka, mutta aina vain yksi sai palkan, eli se virpoja, oli meille ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kun oli joskus lapset pieniä niin en vaan voinut ignoorata niitä virpojia. Kävi kuitenkin niin että tuli pari "palkkionhakijaa", joilla oli jo viiksienalut ja pari vitsaa (pihalta vissiin löydetty), joissa kaksi höyhentä.

Mitähän pahaa tuossakin nyt sitten on? Yritteliäitä nuoria. :)