Te jotka olette onnistuneet laihdutuksessa

Karppauksella lähti 20kg pysyvästi, aiemmin söin hiilaripainotteisesti eikä minkäänlaiset kitukuurit tai salaatinmussuttamiset auttaneet. Pari kiloa lähti ja tuli äkkiä takaisin. Karppauksen myötä uusi ruokavalio jäi päälle, nälkä ei ole juuri ikinä kun enää en välttele rasvaa eikä sokerisia herkkuja tee mieli.

Ensimmäinen juttu oli se, että näin lähipiirissäni erään onnistuvan laihduttamisessa. Tästä syttyi minullekin se "kipinä", että voin itsekin olla onnistuja (tietysti sen jälkeen, kun olin ensin ollut tajuttoman kateellinen tästä ystäväni muutoksesta).

Toinen juttu oli se, että olin kyllästynyt tuntemaan jatkuvaa epävarmuutta vartalossani. Olin aina väittänyt itselleni, että "pari ylimääräistä kiloa" on ihan ok, mutta kun tajusin normaalipainon rajaan olevan matkaa lähes 10kg, päätin että nyt riittää. Tärkeää oli käydä vaa'alla säännöllisesti ja ottaa se mitä sieltä tuli vastaan. Hyväksyä se, että olin ylipainoinen, mutta minulla on myös eväät muuttaa itseäni. Aiemmissa laihdutusyrityksissäni olin aina ahdistunut kesken prosessin jos paino oli vähänkin noussut, heittänyt vaa'an nurkkaan ja saanut pettymyksestä pontta syödä lisää. Nyt otin uuden asenteen: ihan sama miten kauan kestäisi, minä saisin kilot karistettua. En tavoitellut todellakaan muutosta kahdessa kuukaudessa. Liikuin toki myös paljon salilla ja lenkkeilin, sitä teen edelleenkin, mutta koen kyllä että noilla oikeilla ruokatavoilla on huomattavasti enemmän merkitystä. Käytin silloin Kiloklubia, mutta söin suosituksia vähemmän, muistaakseni päivän liikunnasta riippuen 1500-1700kcal/pvä. Normaalipainoon pääsin muistaakseni noin 5-6kk:n laihduttamisen jälkeen.

Nyt painoni hyppii tuosta aloituspainostani -16-14kg noin, vaihdellen vähän kausittain. Välillä tulee syötyä "huolimattomammin", välillä tarkasti. Suurin muutos ruokailuissani taisi olla herkut pois (vain erityistilanteissa) ja lisää kasviksia, hedelmiä ja marjoja, säännölliset ruoka-ajat ja päivärytmini mukaiset annoskoot.

Itsetuntoni nousi kyllä huimasti, kun vihdoin onnistuin :)

Turhat hiilarit pois, herkut pois, KAIKKI mehut ja limsat pois, myös ne light versiot (ylläpitävät sokeririippuvuutta!!!) juomana vesi, rasvaton maito tai rasvaton piimä.

Ei napostella. Syödään terveellistä ruokaa siis oikeaa ruokaa kun on nälkä, salaatti kunnon proteiinilla on myös kunnon ruokaa.

Välipalana rahkaa, omena, ruisleipä, porkkanaa jne terveellisiä vaihtoehtoja.

Unohda jugurtit, myslit, fitnessmurot ja ns proteiinipatukat, kuivatut hedelmät ym "terveelliset" välipalat, sisältävät yllättävän paljon sokeria/suolaa ja energiaa. Pähkinöitä voit syödä kourallisen päivittäin, mutta ei niitä suolattuja versioita.

Liikuntaa mukaan, auttaa aineenvaihdunnan toimimiseen (painojumeihin). Juo tarpeeksi vettä, nuku ja lepää riittävästi. Stressi heikentää rasvanpolttoa, alkoholi pois laihdutuksen ajaksi. Kiinnitä huomiota annoskokoihin ja turhaan leivän puputtamiseen, muista kuidut!! Kuidut auttavat painojumiin.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu oli se, että näin lähipiirissäni erään onnistuvan laihduttamisessa. Tästä syttyi minullekin se "kipinä", että voin itsekin olla onnistuja (tietysti sen jälkeen, kun olin ensin ollut tajuttoman kateellinen tästä ystäväni muutoksesta).

Toinen juttu oli se, että olin kyllästynyt tuntemaan jatkuvaa epävarmuutta vartalossani. Olin aina väittänyt itselleni, että "pari ylimääräistä kiloa" on ihan ok, mutta kun tajusin normaalipainon rajaan olevan matkaa lähes 10kg, päätin että nyt riittää. Tärkeää oli käydä vaa'alla säännöllisesti ja ottaa se mitä sieltä tuli vastaan. Hyväksyä se, että olin ylipainoinen, mutta minulla on myös eväät muuttaa itseäni. Aiemmissa laihdutusyrityksissäni olin aina ahdistunut kesken prosessin jos paino oli vähänkin noussut, heittänyt vaa'an nurkkaan ja saanut pettymyksestä pontta syödä lisää. Nyt otin uuden asenteen: ihan sama miten kauan kestäisi, minä saisin kilot karistettua. En tavoitellut todellakaan muutosta kahdessa kuukaudessa. Liikuin toki myös paljon salilla ja lenkkeilin, sitä teen edelleenkin, mutta koen kyllä että noilla oikeilla ruokatavoilla on huomattavasti enemmän merkitystä. Käytin silloin Kiloklubia, mutta söin suosituksia vähemmän, muistaakseni päivän liikunnasta riippuen 1500-1700kcal/pvä. Normaalipainoon pääsin muistaakseni noin 5-6kk:n laihduttamisen jälkeen.

Nyt painoni hyppii tuosta aloituspainostani -16-14kg noin, vaihdellen vähän kausittain. Välillä tulee syötyä "huolimattomammin", välillä tarkasti. Suurin muutos ruokailuissani taisi olla herkut pois (vain erityistilanteissa) ja lisää kasviksia, hedelmiä ja marjoja, säännölliset ruoka-ajat ja päivärytmini mukaiset annoskoot.

Itsetuntoni nousi kyllä huimasti, kun vihdoin onnistuin :)

Kuinka monta vuotta tuosta laihdutuksesta on?

Rasvaa syömällä rasva lähtee ja pysyy pois. Monikaan ei tätä usko, mieluummin jojottelevat.

Vierailija kirjoitti:

Turhat hiilarit pois, herkut pois, KAIKKI mehut ja limsat pois, myös ne light versiot (ylläpitävät sokeririippuvuutta!!!) juomana vesi, rasvaton maito tai rasvaton piimä.

Ei napostella. Syödään terveellistä ruokaa siis oikeaa ruokaa kun on nälkä, salaatti kunnon proteiinilla on myös kunnon ruokaa.

Välipalana rahkaa, omena, ruisleipä, porkkanaa jne terveellisiä vaihtoehtoja.

Unohda jugurtit, myslit, fitnessmurot ja ns proteiinipatukat, kuivatut hedelmät ym "terveelliset" välipalat, sisältävät yllättävän paljon sokeria/suolaa ja energiaa. Pähkinöitä voit syödä kourallisen päivittäin, mutta ei niitä suolattuja versioita.

Liikuntaa mukaan, auttaa aineenvaihdunnan toimimiseen (painojumeihin). Juo tarpeeksi vettä, nuku ja lepää riittävästi. Stressi heikentää rasvanpolttoa, alkoholi pois laihdutuksen ajaksi. Kiinnitä huomiota annoskokoihin ja turhaan leivän puputtamiseen, muista kuidut!! Kuidut auttavat painojumiin.

Miksi alapeukku😂?

Jätin kaikki eläinperäiset tuotteet pois ruokavaliostani. -25kg tähän mennessä. Koko aikuisikäni olin jojoillut ja vain tämä on toiminut. Syön hyvin enkä voi enää herkutella samalla tavalla kuin ennen, mikä on vain hyvä asia:)

Muutin ruokavaliotani ja elämäntapojani. Aloin syömään vain salaattia, munia, lihaa, kalaa ja broileria, eli vähän kuin karppaisin. Lisäksi kävelen vähintään 2 tuntia joka päivä. Näillä on menty jo yli 10 vuotta, eikä paino ole tullut takaisin.

Laskin kaloreita eli kirjasin kaiken ruokapäiväkirjaan. Kilot tippuivat tasaisesti mutta hitaasti, koska viikonloppuisin en jaksanut olla miinuskaloreilla. En kieltänyt itseltäni mitään, viikonloppuisin esim. pizza ja limu olivat ihan ok. Ei se estänyt laihtumista. Minulle ei sovi totaalikieltäytyminen, elän paljon mieluummin niin, että kaikkea voi syödä, kunhan muistaa kohtuuden. Laihdutuksesta on 2 vuotta.

Mä tein niin, että ikäänkuin aloin tuote kerrallaan "päivittämään" syömiseni. Ja keikkea saa syödä.

Päätin, että syön mahdollisimman hyvää ja ravitsevaa ravintoa. Mahdollisimman vitamiinirikasta ja puhdasta - pudjetin ja tarjonnan mukaan. Valitsen aina ssen vieläkin makoisamman vaihtoehdon ja nautin, enkä syyllistä itseäni mistään. Hifistelen ja vien makunautinnon ihan uudelle levelille.

Jos haluan suklaata, teen itse hyvää raakasuklaata, heitän joukkoon rouhittua pähkinää, luomurusinoita ja gojimarjoja. Aina kun äiti tai tytär syö suklaata, saadaan samalla huisin paljon vitamiineja ja äärimmäinen makunautinto.

Jos tekee mieli lihaa, ostan vähintäänkin luomua. Hyvää on.

Muksu tykkäs ennen syödä aamulla Yosan aamupalalks. Nyt teen ton kaurapohjasen jugurtin meille molemmille ite joka aamu hyvällä blenderillä. Banaania, pakastemarjoja ja vähän luomukaurapuuroa, usein seassa on myös pellavansiemenrouhetta ja pähkinää.

Vehnä vaihtui hirssiin, valkoinen pikariisi kokojyväriisiin.

Omena ei ole sama kuin omena. Laadulla on väliä. Luomussa 100 kertaa enemmän vitamiineja, antioksidantteja yms yms.

Kalori ei ole sama kuin kalori. On eroa mistä se tulee.

Terv, yli 65kiloa tiputtanut ja poissa ovat pysyneet vuosia.

Vihasin itseäni liikaa. En halunnut nähdä ketään enkä mennä minnekään kun olin niin lihava. Bmi 49 korkeimmillaan. Masennuin. Sitten laihduin raskausaikana 10kg pahoinvoinnin takia. Siitä sain motivaatiota painonpudotukseen kun yhtäkkiä olikin pudotettavaa vähemmän. Nyt lähtenyt 30kg. Fitfarmin dieetillä aloitin. Sen jälkeen aloitin sulamossa kaloreiden laskennan mutta edelleen syön hiilareita vaan tuon fitfarmissa sallitun määrän. Käyn lenkillä n. Joka toinen päivä.

Suurin muutos tapahtui korvien välissä. Päätin antaa itselleni aikaa ja armoa eli pienillä muutoksilla. Ensimmäisenä lisäsin vettä ja jätin sokerin pois. Kävin pari kertaa viikossa lenkillä ja kerran kahvakuulassa. Lisäsin vihanneksia ja pikku hiljaa löysin itseni salilta kun siitä kshvakuulasta tuli niin hyvä olo. Vuoden aikana olin kiloja tippui huomaamattomasti, vaa' alla kävin harvoin mutta 20 kiloa lähti vuoden aikana. Laihduitin kahden vuoden aikana koosta 46/ 48 kokoon 38/40 Nyt olen ollut tuota kokoa 38/ 40 viitisen vuotta. Mulla siis tapahtui kokonaan elämänmuutos. Mitkään pika ja ihmedietit eivät olleet minun kohdalla toimivia. Pitkäjänteisyys, pienet muutokset aluksi, joista tuli pysyviä.

Vhh:lla. Ainoa tapa, mitä pystyn noudattamaan maailmanloppuun asti. Kaikki muut keinot ja konstit, ruokavaliot ja kuurit, dieetit, vippaskonstit aiheutti vaan jojoilua, ahmimista, mielitekoja ja sen sellaista mihin nyt yleensä ihmisillä laihdutus yleensä tyssää.

6,5 vuotta sitten (kaikkien jojoilujen jälkeen) painoin 99kg ja päätin, että satanen ei mene rikki. Löysin vhh:n ja tällä tiellä olen pysynyt siitä lähtien ( no joojoo, on toki repsuttukin, mutta silti paino on mennyt alas ja pysynyt siellä). Ai niin, painan nyt 70kg, sopivasti pyöreä, tyytyväinen itseeni.

Löysin kai itselleni sopivan dieetin, "karppasin" (ei ketoosia, vähensin rajusti hiilareita ja mussutin paljon kasviksia, proteiinia ja rasvaa) 3kk ja kiloja lähti 15kg. Muutaman kuukauden paino pysyi ruokavaliolla samana, eikä satunnaiset herkuttelutkaan saaneet painoa nousemaan.

Sitten tuli raskaus ja rd-ruokavalio, vauvan synnyttyä painoin 5kg vähemmän kuin ennen raskautta. Imetys ei vaikuttanut painoon ollenkaan. Toisen lapsen odotuskaan ei jättänyt kiloja vaikka söin mitä sattuu ja lähes päivittäin suklaalevyn tai keksipaketin.

Nyt jännään miten käy imetysaikana ja imetyksen jälkeen. Laihdutus alkaa taas heti, kun imetys loppuu jos kahden taaperon kanssa vaan riittää aika ja puhti kokkailla eri ruokia :D.

Vaikeinta ei ole mielestäni niinkään laihduttaminen (joka sekin voi olla kyllä haastavaa), vaan kilojen poissa pitäminen. Tuppaavat kilot tulemaan monellekin takaisin laihdutuksen jälkeen, varsinkin jos tulee joku uusi tilanne eteen, mikä lisää haasteita painonhallinnalle. Kai siihen, että kilot tulee helposti takaisin ja paino pyrkii takaisin isompaan lukemaan, on joku tieteellinen syykin. Kiinnostavaa on, miten jotkut ovat saaneet pysymään kilot pois. Mikä on "naksahtanut kohdalleen" kun paino on alkanut pysyä samassa. Kai se on sitten se, että on löytänyt elintavat jotka ovat sellaiset, joita pystyy helposti pitämään ilman että ne on epämukavia ja monesti mitkään pikadieetit tai tiukat laihdutusruokavaliot ei auta oppimaan sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Rasvaa syömällä rasva lähtee ja pysyy pois. Monikaan ei tätä usko, mieluummin jojottelevat.

Ja mitä rasvaa suosittelet, kun ruokavalioon ei voi sisällyttää mitään maitotuotetta, kananmunaa, nyhtökauraa/härkistä tai proteiinijauhetta. 

Vierailija kirjoitti:

Turhat hiilarit pois, herkut pois, KAIKKI mehut ja limsat pois, myös ne light versiot (ylläpitävät sokeririippuvuutta!!!) juomana vesi, rasvaton maito tai rasvaton piimä.

Muuten samaa mieltä sun kanssa, mutta itse en jättänyt mitään kokonaan pois. Laidutin vuosia sitten yli 20kg lähinnä pienentämällä annoskokoa, sekä syömällä säännöllisesti. Aiemmin säin kerran tai kaksi päivässä, nykyään neljä kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Turhat hiilarit pois, herkut pois, KAIKKI mehut ja limsat pois, myös ne light versiot (ylläpitävät sokeririippuvuutta!!!) juomana vesi, rasvaton maito tai rasvaton piimä.

Ei napostella. Syödään terveellistä ruokaa siis oikeaa ruokaa kun on nälkä, salaatti kunnon proteiinilla on myös kunnon ruokaa.

Välipalana rahkaa, omena, ruisleipä, porkkanaa jne terveellisiä vaihtoehtoja.

Unohda jugurtit, myslit, fitnessmurot ja ns proteiinipatukat, kuivatut hedelmät ym "terveelliset" välipalat, sisältävät yllättävän paljon sokeria/suolaa ja energiaa. Pähkinöitä voit syödä kourallisen päivittäin, mutta ei niitä suolattuja versioita.

Liikuntaa mukaan, auttaa aineenvaihdunnan toimimiseen (painojumeihin). Juo tarpeeksi vettä, nuku ja lepää riittävästi. Stressi heikentää rasvanpolttoa, alkoholi pois laihdutuksen ajaksi. Kiinnitä huomiota annoskokoihin ja turhaan leivän puputtamiseen, muista kuidut!! Kuidut auttavat painojumiin.

Miksi pitäisi juoda rasvatonta maitoa? Minä laihduttaessa join kevytmaitoa, söin normaalirasvaista Oltermanni-juustoa ruisleivän päällä ja käytin voita ruoanlaitossa. Ja edelleen, 15 kiloa keveämpänä niin teen.

Aamupalaksi syön joskus mysliä ja luonnonjugurttia. Kuivattuja hedelmiä tykkään mutustella silloin tällöin. Appelsiinimehu sopii hyvin aamupalalle, mutta sitä harvemmin juon kuin lasillisen päivässä. Rahkasta en pidä ja proteiinini saan muualta.

Voin kyllä allekirjoittaa omalla kohdalla, että nuo light tuotteet vaan lisää sokerinhimoa ja leipää ei kannata liikaa puputtaa. Oma neuvoni on, että kaikkea kohtuudella.

Minä syön säännöllisesti, vain pieniä annoksia, siihen tottuu kyllä. Esim. töissä ei väsytä niin paljon, on pirteämpi ja kevyempi olo lounaan jälkeen. Syön ihan normaalia ruokaa ja siihen sitten kasviksia kylkeen ja lautanen näyttää täydeltä ja mahakin täyttyy. Välipalaksi hedelmää tai sokeritonta mehukeittoa sokeristen jogurttien sijasta. Herkuttelen myös, mutta vähemmän. Mitään en ole jättänyt pois, mutta esim. puuron makeutan makeutusaineella ja yritän sokeria käyttää mahd. vähän. Herkuttelen myös banaanilla ja makeilla viinirypäleillä kohtuudella. Aamuisin syön kaurapuuroa.

Mulla varmaan auttaa punnitseminen, eli siitä asti kun olen vaa'alla seurannut painoa, niin se on pysynyt normaalina. Noin kerran viikossa punnitsen, jos näyttää menevän yläkanttiin, niin teen heti asialle jotain enkä päästä kiloja kertymään. Päätin vain, että jojoilu saa nyt riittää. Itselle siitä painon vaihtelusta on jäänyt löllöä, joka pitäis mennä poistattamaan kirurgisesti, eli iho ei enää kiinteydy vaikka mulla ei koskaan ole ihan älyttömiä määriä ollut ylipainoa. Ehkä n. 20 kg enimmillään. Tämä on varmaan sellainen mulle, joka auttaa myös siinä painonhallinnassa, en halua enempää roikkuvaa ihoa. Nyt ongelmakohdat on allit ja reisissä myös, vatsa mulla on onneksi timmi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta ei ole mielestäni niinkään laihduttaminen (joka sekin voi olla kyllä haastavaa), vaan kilojen poissa pitäminen. Tuppaavat kilot tulemaan monellekin takaisin laihdutuksen jälkeen, varsinkin jos tulee joku uusi tilanne eteen, mikä lisää haasteita painonhallinnalle. Kai siihen, että kilot tulee helposti takaisin ja paino pyrkii takaisin isompaan lukemaan, on joku tieteellinen syykin. Kiinnostavaa on, miten jotkut ovat saaneet pysymään kilot pois. Mikä on "naksahtanut kohdalleen" kun paino on alkanut pysyä samassa. Kai se on sitten se, että on löytänyt elintavat jotka ovat sellaiset, joita pystyy helposti pitämään ilman että ne on epämukavia ja monesti mitkään pikadieetit tai tiukat laihdutusruokavaliot ei auta oppimaan sellaisia.

Mulla "naksahti kohdalleen" se, että uudesta ruokavaliosta tuli niin pinttynyt tapa, että ei ollut missään tilanteessa pelkoa sen kariutumisesta. Ennen kaikki yritykset kaatuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun tuli jotain niin rankkaa, että ei jaksanut miettiä syömisiä ja sitten tuli ne vanhat huonot tavat ja valinnat pintaan. Ennen esim kävi niin, että kun työssä tuli kiirettä ja harmia, menin töiden jälkeen kauppaan ostamaan mässypussin ja pullaa ja mitä kaikkea hiilarimoskaa vaan voi ostaa, sitten siitä tuli viikkojen kierre ennen kuin havahduin ja taas ryhtiliikettä tekemään. Tai perheenjäsen sairastui, joutui sairaalaan ja sitten piti koko elämä laittaa taas uusiksi ja syöminen oli viimeinen mitä mietti, ja taas sitä löys itsensä syömästä kaikkea huonoa. Tilanteen helpottaessa taas ryhtiliikettä jne.. Kunnes kilot taas kiipi ylemmäs ja ylemmäs. Eikä tarvittu isoakaan kriisiä, kun sitä huonoa ravintoa taas teki mieli.

Nyt kun on sisäistänyt, että rasvalla eletään, proteiinia otetaan omiksi tarpeiksi ja hiilareita mietitään viimeiseksi, niin on helppo tilanteessa kuin tilanteessa löytää syötävää. Ensin etsitään rasva ja loput mallautuu sen perään kuin itsestään.