Kuinka realistinen käsitys sinulla opiskeluaikana oli omasta työllistymisestä opintojen jälkeen?

En miettinyt työllistymistä. Jotain piti koulun jälkeen tehdä ja tiesin, että haluan yliopistotutkinnon. Siksi opiskelin. Enkä kadu, vaikka en koskaan saanut koulutustani vastaavaa työtä. Sain kuitenkin tietoa, jota en muuten ehkä koskasn olisi saanut.

Suurin vaikeus työllistymiselle on ollut luonteeni. En luota omiin kykyihini enkä ole ns. hyvä tyyppi. Töissä olen kuitenkin ollut valmistumisestani saakka.

Kuvittelin hyvin arvosanoin suoritetulla DI-tutkinnolla saavan töitä, mutta toisin kävi. No jonkun osa on aina jäädä työttömäksi ja nyt se olin minä

Opiskelin amk:ssa ja sain opinnäytetyön loppuvaiheessa jo koulutusta vastaavaa työtä hyvällä palkalla. Yllätyin positiivisesti.

Siinä mielessä epärealistinen, että ajattelin insinöörin saavan insinöörin työtä. Tai ainakin pääsevän ihan oikean asiantuntijatyön syrjään kiinni. Olin sijaistanut oikeissa vastuullisissa töissä opiskeluaikana. Mutta valmistumisen jälkeen olisin monelle kelvannut vain assistentiksi, joskus en siihenkään. Siis mitä hittoa, työelämä 2017, miksi minun pitäisi suorittaa enää assistenttitason työtä - ja viedä jonkun assistentin työpaikka ?

Opiskelen tällä hetkellä maisterivaiheessa alaa, jonka valitsen lähinnä siksi, että uskoin saavani tällä tutkinnolla töitä. Nyt on kuitenkin alkanut näyttää siltä, että ei työllistyminen tälläkään tutkinnolla tule olemaan kovin helppoa. Jos en siis onnistu saamaan oman alan töitä, niin sitten olisi kyllä ollut ihan sama opiskella viisi vuotta vaikka jotain filosofiaa ja muuta hauskempaa.

Sairaanhoitaja-terveydenhoitaja, olin täysipäiväisesti töissä jo opiskeluaikoina. Puolet harjoitteluista palkallisena. Töihin olisin päässyt jokaiseen harjoittelupaikkaan. Valitsin mieluisimman, ja siellä edelleen.

Olen köyhästä perheestä ja ammatinvalinnan tein sen perusteella, että töitä varmasti olisi. Sovin myös hyvin hoitoalalle, ja nykyinen työni on mielenkiintoista ja kehittävää. Olen siis erikoissairaanhoidossa, hoidan monen eri erikoisalan potilaita. Paljon itsenäistä työtä. Palkka nyt on vastuuseen ja työn raskauteen nähden perseestä, mutta sillä kuitenkin elää.

Varmaan aika realistiset, mutta tyhmänä sitä on keskittynyt vain opiskelemaan kunnolla. Ja kun ei ole työura alkanut jo 15-vuotiaana, niin Suomessa saa olla työtön varmaan loppuelämänsä.

En ehtinyt kovin syvällisesti ajatella asiaa, sillä työllistyin jo kesken opintojeni. Opiskelin valtsikassa ja valitsin opinnot mm. siksi, että ne eivät lukinneet mihinkään tiettyyn ammattiin.

Näin jälkikäteen ajatellen työllistymisen osalta minulla oli toki roppakaupalla tuuria mukana.

Työtilanne näytti todella hyvältä opiskeluaikana, oli kesätöitä ja jo gradustakin sain kunnon palkan (tein eräälle firmalle). Sitten tein pari lasta ja olin pois työelämästä 5 v, sinä aikana tapahtui iso muutos huonompaan. Nyt oman alan töitä ei ole missään.

Opiskelin humanistisessa tiedekunnassa, tiesin kyllä miten vaikeaa työllistyminen on ja millaista taistoa apurahatutkiminen on. En ole ollut päivääkään työttömänä yli kahteenkymmeneen vuoteen.

Tiesin, että töitä saa, etenkin jos on valmis muuttamaan. Työsoppari oli taskussa 2kk ennen valmistumista. Suurimmalla osalla lähipiiristä oli myös työpaikka tiedossa ennen valmistumista.

Tiesin, että opettajan on vaikea saada työtä kasvukeskuksissa, erityisesti niissä kaupungeissa, joissa on opettajankoulutuslaitos. Kilpailu on kovaa. Jokaista vakityöpaikkaa hakee 50-100 pätevää hakijaa. Nyt kun koulutukselta on leikattu rahaa, on tilanne vielä hankalampi. Edes lyhyitä sijaisuuksia ei ole tarjolla, koska sijaisia ei rahan puutteen vuoksi palkata. Ei käy kateeksi tällä hetkellä opettajaksi opiskelevia tai vastavalmistuneita. Sain itse aikoinani onneksi jalan oven väliin jo opiskeluaikana hoitamalla harjoitteluni hyvin, mutta vakinaistamiseen minullakin meni kuusi vuotta. Minua pidettiin vuoden määräaikaisilla sopimuksilla ilman laillista perustetta - en ollut sijainen eikä todellista riskiä tuntien vähenemisestä ollut - koko tuo aika. Yhtään virkaa ei opettamallani kouluasteella asuinpaikkakunnallani ole aineissani ollut koko urani aikana auki. Tulen todennäköisesti olemaan tuntiopettaja eläkeikään asti.

Realistinen, koska alani on ainakin toistaiseksi idioottivarma työllistäjä ja työpaikkansa saa valita japalkastakin neuvotella. En tosin ajatellut työllisyysnäkökulmaa hakiessani opiskelemaan, koska ei silloin reilu 10v sitten "kukaan" ollut työtön. Jälkeenpäin olen ollut mielissäni, että vahingossa valitsin tämän alan.

Kun aloitin DI-opinnot ei lama vielä ollut alkanut ja töitä sai aika helposti. Valitsin itseä kiinnostavimman alan joka ei ihan niin hyvin työllistänyt moneen muuhun verrattuna mutta silloin ainakin koululta vakuuteltiin että kaikki kyllä työllistyy. No, valmistuessa olikin jo toinen tilanne, lasku alkanut ja työpaikat kiven alla. Jotenkin ihmeellisesti olen töitä kuitenkin onnistunut löytämään eikä työttömänä ole tarvinnut olla, olkoonkin että vakipaikka irtosi vasta liki 7 vuoden pätkäputken jälkeen. Kaikilla opiskelukavereilla ei ole ollut näin hyvä tuuri. Minusta opintosuuntaa valitessa tulisi tehdä opiskelijoille selväksi jos työtilanne on vaikea, meille ainakin välittyi vielä ihan loppuvaiheessa liian ruusuinen kuva työllistymisestä valmistumisen jälkeen.

Olin siinä käsityksessä että DI-tutkinnolla työllistyy hyvin, ja niin siinä kävikin. Valmistuin 2013 ja keskinkertaisesta opintomenestyksestä huolimatta oli jopa valinnanvaraa mihin menee oman alan töihin. Ilman suhteita järjestyi kaikki työtarjoukset, kesätyökokemus useammasta firmasta auttoi paljon. Itseasiassa kaikki opiskelijakaverini työllistyivät oman alan töihin muutaman kuukauden sisään valmistumisesta, en tiedä ketään joka olisi jäänyt työttömäksi.

Palkkakehitys on ehkä ollut hiukan vaatimatonta, noin 4k eur per kk pohjapalkka nykyään, mutta vakituinen työsuhde on kuitenkin ollut alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja-terveydenhoitaja, olin täysipäiväisesti töissä jo opiskeluaikoina. Puolet harjoitteluista palkallisena. Töihin olisin päässyt jokaiseen harjoittelupaikkaan. Valitsin mieluisimman, ja siellä edelleen.

Olen köyhästä perheestä ja ammatinvalinnan tein sen perusteella, että töitä varmasti olisi. Sovin myös hyvin hoitoalalle, ja nykyinen työni on mielenkiintoista ja kehittävää. Olen siis erikoissairaanhoidossa, hoidan monen eri erikoisalan potilaita. Paljon itsenäistä työtä. Palkka nyt on vastuuseen ja työn raskauteen nähden perseestä, mutta sillä kuitenkin elää.

Onko sairaanhoitajilla vielä hyvä työllisyystilanne? Jos opiskelee vaikka keski-ikäisenä, saako töitä vai palkataanko vain nuoria?

Todella realistinen. Tiesin, että työllistyisin missä päin Suomea tahansa hyvin lyhyellä varoitusajalla, ja se olikin yksi syy opiskella kyseinen ammatti, vapaus asua missä huvittaa ja vapaus tehdä töitä niin vähän (osa-aikaisena) tai paljon kuin huvittaa.

t.farmaseutti

Vierailija kirjoitti:

Realistinen, koska alani on ainakin toistaiseksi idioottivarma työllistäjä ja työpaikkansa saa valita japalkastakin neuvotella. En tosin ajatellut työllisyysnäkökulmaa hakiessani opiskelemaan, koska ei silloin reilu 10v sitten "kukaan" ollut työtön. Jälkeenpäin olen ollut mielissäni, että vahingossa valitsin tämän alan.

Lääkäri?

Vierailija kirjoitti:

Todella realistinen. Tiesin, että työllistyisin missä päin Suomea tahansa hyvin lyhyellä varoitusajalla, ja se olikin yksi syy opiskella kyseinen ammatti, vapaus asua missä huvittaa ja vapaus tehdä töitä niin vähän (osa-aikaisena) tai paljon kuin huvittaa.

t.farmaseutti

Olin valmistuessani 32v. ja vaihdoin paikkakuntaa äitiyslomien aikana ja nykyiseen työhöni minut otettiin 39-vuotiaana. Kun ikää tulee lisää (45+) työllistyy edelleen ihan hyvin, mutta ei enää aina välttämättä ihan mihin paikkaan tahansa, jos on nuorempia hakijoita, mutta siis töitä kyllä saa.

En oikeastaan koskaan vaivannut asialla päätäni. Mielestäni Helsingin valtsika oli kova juttu. Töitäkin aina tein. Kyllähän tämä on vähitellen valjennut miten feikkiä työelämä välillä on.

Ja onko yrityksillä varaa siihen että joku savustaa ulos "uhkat" ja kateudenkohteet?

Laitoin ensimmäisen työhakemuksen pitkästä aikaa. Heti seuraavana päivänä soitettiin takaisin. Kun nyt saisi sen itseluottamuksen siihen mitä se on ollut.