Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa?
30.03.2017 |
Olen muodostanut itselleni pikkuhiljaa älyttömiä pelkotiloja. Nämä koskevat läheisiäni, eli lastani ja miestäni. Välillä ahdistus ja pelko muuttuu niin kuristavaksi että en haluaisi päästää lasta kouluun; pelkään että koulumatkalla käy jotain. Tai illalla alan miettiä etten halua miehen menevän töihin, kammottava tunne että hänelle sattuu jotain.
Rakastan miestäni ja lastani hirvittävän paljon ja pelkään jatkuvasti menettäväni heidät. Pelko muuttuu pikkuhiljaa elämää rajoittavaksi, tänään itkin junamatkalla töihin itsekseni kun kuvittelin elämää ilman miestäni, en tajua miksi ajatuksiin hiipii tuollaista!
Ennen pystyin pitämään nämä pelot kurissa, mutta nyt ne ovat alkaneet olla arkipäivää. Jos en saa lastani kiinni puhelimella tyyliin välittömästi, alan pelätä heti pahinta.
Mitä tehdä? Onko ammattiapu paikallaan? Joskus ahdistus tuntuu konkreettisena puristuksena rinnassa ja itkuherkkyytenä, tuntuu kuin lietson tahtomattani ajatuksillani itseni tällaiseen tilaan.
Olen 35-v työssäkäyvä nainen, jolla ei mielenterveysongelmataustaa, mutta käsittelemättömiä hylkäämistraumoja lapsuudesta/ nuoruudesta. Ehkä nuo traumat nyt puskevat pintaan ollessani onnellinen ja rakastettu?
Kommentit (2)
On selvä, että tarvitset vähintäänkin keskusteluapua. Pidempi terapiakin saattaisi tulla kysymykseen ja/tai lääkitys.
Minullakin oli tuollaisia tuskatiloja ensimmäisen synnytyksen jälkeen. En tajunnut kyseessä olevan klassinen synnytyksen jälkeinen masennus ja en hakeutunut hoitoon. Tila meni itsestään kyllä ohi n. puolessa vuodessa, mutta oli se raskasta aikaa. En ole varma oliko vauvankaan hoito parasta mahdollista, kun ahdisti niin paljon koko ajan.
Ainakin tämä esikoinen on ollut ongelmallinen pitkin matkaa. Sinulla ilmeisesti lapsi on jo ainakin pk-ikäinen, koska käyt töissä. Älä yhtään epäröi kääntyä nyt mielenterveyspalveuiden puoleen.
Voi olla, että jo muutama keskustelu auttaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ammattiapua. Ensimmäinen askel ongelmasta pois pääsemiseen on se, että tiedostat sen olemassaolon, ja haet siihen apua.