Teen yksinkertaista, raskasta, suorittavaa työtä ja vihaan sekä sitä että täysin idioottia pomoani.

Työ on työtä, selevä se, ja saan siitä ihan kohtuullista palkkaa. Että kestän sen nyt jotenkin. Nyt kun keski-ikä on koitanut, niin epäilen kyllä etten terveenä millään jaksa eläkeikään saakka tässä. En muista että monikaan vanhoista työkavereistani olisi kävellyt suorin jaloin eläkkeelle, vaan aina ne häipyi lukuisille sairaslomille jo vuosia ennen.
Sitä mitä mä en voi sietää, on ikäiseni esimies, joka luulee olevansa paras kaikista ja kuvittelee johtavansa meitä raudanlujasti. Oikeesti se ei tiedä mistään mitään. Ei koulutusta eikä mitään sivistystä, ei harrastuksia, ei mitään leämää. Säästää rahojaan ja luettelee omaisuuttaan.
Kerään sen virheitä talteen ja laitan työsuojelupiirin ja liiton paikalle kertomaan sille, miten epäpätevä ja suorastaan laiton sen tapa hoitaa asioita on.
Katotaan sitten, että miltä tuntuu.
Sillä välin tietysti saikutan niin paljon kuin vuoden aikana pystyn. Kesät poissa paikalta, syksyllä sairastumista, keskitalvella vähän lomapäivä käyttöön ja nyt onkin kevätsairasloma.