Lue keskustelun säännöt.
Lopettaakko suhde mieheen, jolla rajaton lapsi?
24.03.2017 |
Apua kaipailisin, kun päättäminen tuntuu vaikealta. Seurustelen (itsekin lapsellisena) miehen kanssa, jolla yksi lapsi. Ongelma on se, että mies on saanut varsin vanhana lapsen ja olisi halunnut enemmän lapsia, mutta eksänsä ei halunnut. Ehkä tästä syystä mies on hemmotellut lapsensa täysin pilalle: lapsella on vapaa kasvatus ja saa tehdä ihan mitä haluaa, milloin haluaa ja luonnollisesti myös saa kaiken mitä haluaa (mies varakas). Viimeisen vuoden olen itse jo todella purrut hampaita yhteen kun lapsen käytös ja miehen kaiken salliminen ottaa niin kovasti päähän. Jossain vaiheessa ilmoitin, etten halua enää lapsiviikonloppuinamme tavata (minun lapseni alkoivat jo yrittämään tehdä asioita mitä miehen lapsi tekee ja kommentti oli, että kun X:kin saa ja myös usein toteamuksia kun X:kin saa aina kaiken mitä haluaa). Itse en missään nimessä halua lapsistani sellaisia kuin miehen lapsi. Tästä lähtien mies on ruinannut kuinka lapsensa haluaisi tavat, mies myös haluaisi tulevaisuudessa muuttaa yhteen. Minulla on oikein mukavaa yhdessä miehen kanssa, mutta en kertakaikkiaan jaksa rajatonta lasta. Näin ollen en näe, että voisin ikinä muuttaa miehen kanssa yhteen enkä kyllä halua myöskään lastemme olevan yhdessä. Mies haluaisi meidän pysyvän yhdessä ja minuakin ajoittain mietityttää, että kadunko myöhemmin kun mies itsessään ihana. Mutta ei vain kertakaikkiaan ymmärrä mitä hallaa tekee lapselleen. Onko muilla tällaisia kokemuksia tai kommentteja mitä tehdä?
Kommentit (23)
Kysyt samaa asiaa joka toinen päivä.
Ehdotan, että miehen jättämisen sijaan jätät palstan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, en tajunnu tuota "rajaton lapsi" ja aattelin, että siinä on kirjotusvirhe ja miehelläsi on raajaton lapsi.
Oletko puhunut miehelle ja kertonut, miksi et halua esimerkiksi lasten tapaavan?
Minulla oli myös tuollainen tapaus ja löin päätäni seinään turhan monta vuotta ja samalla tuhlasin elämääni. Neuvoni on siis ei kannata. Jotta uusperhe-elämästä tulisi jotakin lasten kasvatuslinjat tulisi olla edes samansuuntaiset.
Been there, done that. Ei kannata. Alat inhoamaan sitä lasta jossain vaiheessa ja sen myötä alat kunnioittaa miestäsikin yhä vähemmän ja vähemmän.
Mies ei kasvattajana muutu, vaikka mitä sanoisi. Varakas, iäkäs yhden lapsen isä hemmottelee pentuaan niin kauan kuin henki pihisee.
Olen yrittänyt puhua miehelle mahdollisimman nätisti asiasta jo pitkään, mutta turhaan. Mies vain toteaa, ettei haluaa rajoittaa lastaan... Haluaa tälle kuulemma mahdollisimman helpon elämän. Eli curling-vanhemman tavoin saa lapselle juuri päinvastaisen elämän, kun lapsi ei totu pienimmänkään pettymyksen kestämiseen. Itse haluan lapsilleni rajat ja rakkautta. Haluan myös opettaa heidän omatoimisiksi ja yritteliäiksi ihmisiksi, jotka ovat valmiit tekemään jotain saavuttaakseen haluamiaan asioita. Miehen lapsi taas ei ole tottunut tekemään mitään, kun saa kaiken vinkaisemalla. Hän on myös täysin isässään kiinni, kun ei ole saanut edes juosta tai kiipeillä, ettei vaan satu... Hän on siis näitä ekaluokkalaisia, jotka eivät osaa kiivetä kiipeilytelineeseen tai kävellä metsäpolulla kaatumatta, kun on vain mässyttänyt sohvalla herkkuja, ettei vaan satu mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos numero 6, suoraan sanottuna minusta on jo alkanut tuntua, etten enää siedä lasta ja tosiaan, että kunnioitukseni miestä kohtaan vähenee myös sen myötä.
ap
Ap, voisitko kertoa miehellesi kaiken tämän, minkä kerrot myös täällä. Yhteiselämänne on jo nyt vaikeaa erilaisten kasvatusperiaatteiden vuoksi, eikä tuo helpotu tuosta yhtään. Miehesi kasvatustavat (tai pikemminkin niiden puute) ovat ristiriidassa sinun peiraatteittesi kanssa.
Olisi helpompi erota, mitä pikemmin, sitä parempi. Toinen vaihtoehto on, että jatkatte tapailua niin, että ette tapaa lapsiviikonloppuina. Perustelu pitää tuoda miehelle selkeästi esille: erilaiset kasvatusperiaatteet. Jos mies vinkuu vieläkin sinun ja hänen lasten yhteisistä tapaamisista, hän ei sovellu sinulle. Hänhän ei kunnioita sinun periaatteitasi millään tavalla. Varmaan aikanaan ilmaantuisi muitakin tapauksia, joissa hän olisi valmis kävelemään mielipiteittesi yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt puhua miehelle mahdollisimman nätisti asiasta jo pitkään, mutta turhaan. Mies vain toteaa, ettei haluaa rajoittaa lastaan... Haluaa tälle kuulemma mahdollisimman helpon elämän. Eli curling-vanhemman tavoin saa lapselle juuri päinvastaisen elämän, kun lapsi ei totu pienimmänkään pettymyksen kestämiseen. Itse haluan lapsilleni rajat ja rakkautta. Haluan myös opettaa heidän omatoimisiksi ja yritteliäiksi ihmisiksi, jotka ovat valmiit tekemään jotain saavuttaakseen haluamiaan asioita. Miehen lapsi taas ei ole tottunut tekemään mitään, kun saa kaiken vinkaisemalla. Hän on myös täysin isässään kiinni, kun ei ole saanut edes juosta tai kiipeillä, ettei vaan satu... Hän on siis näitä ekaluokkalaisia, jotka eivät osaa kiivetä kiipeilytelineeseen tai kävellä metsäpolulla kaatumatta, kun on vain mässyttänyt sohvalla herkkuja, ettei vaan satu mitään.
ap
Eli onhan sillä ollu rajat ja kieltoja.
Emme ole nyt molempien lasten kanssa tavanneet suht pitkään aikaan, vaikka mies koko ajan kertoo kuinka toivoisi sitä. Hän on myös luvannut yrittää saada lasta edes vähän itsenäisemmäksi tms., mutta ei mitään muutosta. Minusta vain tuntuu, että jäänkö ikävöimään erinomaisesti sujuvaa kahdenkeskistä aikaamme. Mutta toisaalta tuntuu, ettei meillä ole tulevaisuutta, kun tässä kuitenkin on lapset mukana. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sitä mieltä, että kyllä kaikilla lapsilla on rajat. Mutta kun ne rajat ovat erilaiset kuin omilla lapsilla, niin sitten haukutaan eksät ja kaikki.
En tarkoita että ap:lla on näin, mutta kunhan olen asiaa ajatellut. Ei muuten tällä palstalla haukuttaidi uusperheitä niin paljoa.
Minä en kyllä tiedä miten on rajat, jos lapsi saa itse päättää mitä tekee, milloin menee nukkumaan, mitä syö, mitä haluaa kaupasta (kaikki ostetaan mitä haluaa). Tämän vuoksi on myös sosiaalisesti täysin avuton; ekaluokkalaisena repii asiat muiden kädestä (kun mä haluun) ja puree/lyö, jos ei saa. Minä en kyllä tällaisia rajoja vaan ymmärrä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä juttuja! Mutta kun miehen lasta ei saa kieltää. Tässä myös yksi syys miksi en halua lasta edes käymään omaan kotiini. Hän sotkee ja rikkoo kaiken eikä välitä kielloistani kun isänsä vain hymyilee lapselleen ja toteaa, että X on aina saanut tehdä niin.
ap
Itse en ainakaan pystyisi tuollaista lasta katselemaan. Vaikka mies olisi yksin kuinka ihana hyvänsä, en usko, että tuollaisesta voisi tulla ikinä mitään.
Jos näyttäisit jotain ammattilaisten kasvatusartikkeleita tms., voisikohan mies vielä herätä ja alkaa kasvattamaan lastaan?
Vierailija kirjoitti:
Hyviä juttuja! Mutta kun miehen lasta ei saa kieltää. Tässä myös yksi syys miksi en halua lasta edes käymään omaan kotiini. Hän sotkee ja rikkoo kaiken eikä välitä kielloistani kun isänsä vain hymyilee lapselleen ja toteaa, että X on aina saanut tehdä niin.
ap
Eli ei jatkoon. En näe kovin pitkää yhteistä tulevaisuutta sinun ja miehen suhteelle. Mies kuitenkin on pariutumishaluinen. Päästä hänet vapaaksi. Ehkä hän löytää jostakin naisen, joka hyväksyy miehen kasvattamattomuusperiaatteet. Tee kuitenkin palvelus miehelle ja kerro rehellinen eron syy. Annat hänelle mahdollisuuden kasvaa ihmisenä ja isänä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
No tuota olen miettinyt, että ehkä miehen olisi ihan oikeasti hyvä sitten kuulla eron syyt, jos eroamaan päädyn. Mutta tuntuu vain ihan hirveän vaikealta ajatukselta alkaa rehellisesti kertomaan millainen hänen lapsensa on.
ap
Jos haluat ajatella lapsen parasta, koska hänhän on syytön tilanteeseen niin sano miehelle ihan suoraan mikä mättää ja, että et vain voi ajatella yhteistä elämää tuollaisen lapsen kanssa. Lapsen takia, puhu suoraan
Jos mies ainoastaan monkuu ja vinkuu vastaukseksi sinulle, ei silloin arvonne kohtaa. Toki jokainen rakastaa omia lapsiaan, mutta mies ei selkeästi halua muuttaa mitään käytöksessään. Muista, jos mies vaikka menettämisen pelossa tekeekin "kuten haluat", on aina vaarana katkeruuden siemen, eli sinun syyksi se tulee.
Toisekseen voiko aikuinen ihminen yhtäkkiä muuttaa kasvatustapaansa, ainakaan ilman ulkopuolista apua? Mielestäni ei. Jos ette pysty sovittamaan perheitänne yhteen, lähde lätkimään. Joku ihana odottaa nurkan takana.