Täytyykö teidän kysyä lupa kaikkiin menoihin ja omiin ostoksiin puolisolta?

Ennen lapsia ei kyselty, sen jälkeen kyllä. 

Facekirpparin mukaan joo. Kaikki kysyvät aina ukoiltaan ensin.

Ei, on huomaavaista ilmoittaa, mutta lupaa ei tarvitse tietenkään kysyä.

Sinähän ilmoitit jo hyvissä ajoin. Vai oliko teillä anopin kuusikymppisille meno tai jotain?

Ennen kysyin, kun siippa oli kontrolloiva ja pahoinpiteli henkisesti. Mitään en sannut ostaa tai tehdä ilman lupaa. Nykyinen mies on sitten yrittänyt opettaa että EN kysele (paitsi tietysti jos on joku isompi hankinta) turhia lupia vaan opettelen tekemään ihan kuten itse haluan.

Ei mitään lupaa kysellä, mutta onhan se asiallista keskustella menoista yhdessä. 

Tämä ilman muuta, jos on lapsia. Ja muutenkin on minusta hieman tylyä parisuhteessa vain ilmoitusluonteisesti todeta olevansa päiväkausia poissa ainakin lyhyellä varoitusajalla. 

Isommista hankinnoista neuvotellaan toki, mutta ei pikkuostoksista esim. vaatteista. 

Jos menisin jonnekin ilman vauvaa, niin tietysti varmistaisin onko se miehelle OK. Ostoksiin en lupaa kysele.

Ei kysytä. Meillä on jaettu yhteiset kulut tulojen mukaan ja ylimenevällä rahalla kumpikin tekee mitä lystää. Mutta keskustelemme usein aikeistamme. "Mitä olet mieltä, jos ostaisin tällaisen uuden tietokoneen?" Keskustelu herättää usein ajatuksia ja mieli saattaa muuttuakin. Mutta ei kysytä eikä kielletä.

Ei nyt varsinaista lupaa, mutta jos kotona on kolme pientä lasta, täytyy omat menot "hyväksyttää". Jos ei ole mitään päällekkäistä jo kalenterissa, niin sitten on ok. Tämä tasapuolisesti, kummankaan menot ei ole etusijalla.

Hankintoihin ei mitään lupia kysellä. Ollaan kyllä kumpikin järkeviä rahankäyttäjiä. Jos tarvisi tehdä joku useamman sadan euron ostos, niin kyllä siitä keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen lapsia ei kyselty, sen jälkeen kyllä. 

Lapsien tultua sovittiin, että se saa käyttää viikonlopun menoonsa, joka ensin ehtii sen ilmoittaa. Eli jos miehen pikkujoulu varmistui jollekin perjantaille ensin, hän sai laittaa sen kalenteriin. Jos sen jälkeen minun pikkujoulu osui samalle perjantaille, ilmoitin etten pääse.

Tosin kun mies alkoi harrastuksen jossa oli paljon ilta-ja viikonloppumenoja, me kävimme ne yhdessä läpi, ennen kuin hän lupautui. Minulla ei siis ollut tietenkään oikeutta (eikä haluja) kieltää häntä harrastamasta, mutta perustellusti jossain kohdissa minulla oli etuoikeus johonkin aikaan.

Ei tarvitse varsinaisesti kysyä, mutta "pitää" ilmoittaa jos aikoo olla vkl poissa kotoa ja sopia kuka hoitaa lapset. Eikä sovita omia menoja päällekäin jos toisella on jotkut sukujuhlat tms. tai oma reissu sovittuna.

Ostoksista on neuvoteltu kun on ostettu asunto. Auton ostossa keskustellaan lähinnä siitä että jommalla kummalla on auto johon koko perhe mahtuu kyytiin. Ja sitä piti tietysti kysyä saako pantata yhteisen talon autolainaa varten :)

Nyt tiedän, että mies on uusimassa moottorisahaa noin 400 eurolla. Minä olen tällä viikolla ostanut lapselle polkupyörän ilmoittamatta mitään. Mies tietää, että olen ostamassa itselleni fillaria ja pohdin vielä hintaluokkaa ja uuden tai käytetyn välillä, sekä olen ostamassa toista läppäriä jotta lapsi saa vanhan, tästä en ole hintaluokkaakaan maininnut (mieli tekisi tonnin asusta, vaikka 400 euron acer olisi ihan riittävä :) ).

Eli toinen huomioidaan ja hänelle kerrotaan asioita hyvissä ajoin, ihan normaalin keskustelun lomassa, päätökset ja rahoitus tehdään itsenäisesti ellei ole oikeasti yhteisestä omaisuudeta kyse. 

 Jos toisen pitää kysyä sinun lupaasi omiin menoihinsa, kyllä. Jos hänen ei tarvitse/hän ei ajattele tarvitsevansa sinun lupaasi omiin menoihinsa, ei. Yhteinen parisuhde = yhteiset säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Ei, on huomaavaista ilmoittaa, mutta lupaa ei tarvitse tietenkään kysyä.

Sinähän ilmoitit jo hyvissä ajoin. Vai oliko teillä anopin kuusikymppisille meno tai jotain?

Ei ole mitään sovittua sille viikonlopulle. Jos olisi, niin en olisi kaverin kanssa edes suunnitellut mitään. Mies suuttui lähinnä siitä, kun menen ilman häntä. Ei tykkää ollenkaan, jos teen jotain ilman häntä.

Itse en odota mitään lupien kysymistä mieheltä ja on aina saanut mennä. Tähän asti olen kuuliaisesti kysellyt luvan ja mielipiteen, jopa pieniin ostoksiin, mutta ei voi olla normaalia tuntea aikuisena samalta kuin lapsena, joka kyselee kaiken vanhemmiltaan.

ap.

Onko toista sukupuolta oleva kaveri vai oliko teillä miehen kanssa yhteisiä suunnitelmia viikonlopuksi?

Lupaa ei tarvitse kysyä, mutta kyllä pitkäaikaisessa parisuhteessa on tapana KESKUSTELLA omista menoista ja suuremmista ostoksista ainakin silloin, kun ne vaikuttavat jollakin tavalla toisenkin puolisen olemiseen ja elämiseen.

Ilmoitan, en kysy lupaa. Viikonloppu on helppo olla poissa, kun jompikumpi on arkena poissa pitää sumplia koiranhoito, tai siis ilmoittaa että sori huollat nyt koiran (vaativa) pidemmän jakson yksin ja kattellaan miten onnistuu toisen aikatauluun.

Joskus ollut ärtynyt menoistani, mutta keskusteltu mistä johtuu ja miten asia hoidetaan. En olisi tässä duhteessa enään jis en saidi olla aikuinen vapaa ihminen.

En mä nyt ostoksistani mitään ilmoittele, toki talo, auto ja huonekalut ja miut sellatteet neuvotellaan ja katsotaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Onko toista sukupuolta oleva kaveri vai oliko teillä miehen kanssa yhteisiä suunnitelmia viikonlopuksi?

Lupaa ei tarvitse kysyä, mutta kyllä pitkäaikaisessa parisuhteessa on tapana KESKUSTELLA omista menoista ja suuremmista ostoksista ainakin silloin, kun ne vaikuttavat jollakin tavalla toisenkin puolisen olemiseen ja elämiseen.

Samaa sukupuolta kuin minäkin ja ei mitään suunnitelmia ollut.

ap.

Yli 100€:n ostoksista pitää sanoa, jos ovat ylimääräisiä. Ei siis koske tiedossa olevia menoja. Isommista hankinnoista keskustellaan.

Menoista (kaverit yms) ei tarvitse kuin mainita / lähettää viesti.

Ei kysellä lupia. Ollaan kumpikin opiskelijoita ja meillä jopa se, että lähden puoleksi vuodeksi vaihtoon oli ilmoitusluontoinen asia.

Keslustelemme menoista yhdessä etukäteen. Kumpikaan meistä ei vain ilmoita lähtevänsä jonnekin. Kyse ei ole luvan pyytämisestä vaan ihan normaalista kohteliaisuudesta toista ihmistä kohtaan.

Kaipa se riippuu aivan siitä, että miten yhteiset rahat oikein on ja mikä on elämäntilanne. Jos molemmilla on omat rahat, niin mitä siinä sitten lupia kyselemään. Minä ainakin käytin hiljattain reilut 60 000 euroa omiin projekteihini enkä ole edes jaksanut asiasta toiselle osapuolelle edes kertoa, koska ei asia hänelle mitenkään kuulu.

Sen sijaan luonnollisesti keskustelen viikonlopun menoista, että onko toinen miettinyt jotain tai sopisiko jos itse tekisin niin ja näin.

Yhteisiä rahoja nyt en muutenkaan ymmärrä, jos molemmat käyvät töissä. Täytyyhän siinä olla todella samanlainen käsitys rahojen käytöstä niin käyttökohteiden kuin säästösuhteiden osalta. Hyötyä en silti ymmärrä, vaikka toimivuus olisikin hyvä. Kotiäiti/-iskä kuvioissa nyt asia erikseen, jos toinen ei tienaa juuri mitään.

.