Mitä leivälle laitettiin 40- -60-luvuilla?

Voita laitettiin leivän päälle. Suolakala on suolalla säilöttyä kalaa.

Up

Suomessa on harjoitettu meijeritoimintaa jo 1800-luvulla, joten kyllä jo 40-luvulla leivälle laitettiin juustoa (edam, emmantal jne.), makkaraa, palvikinkkua, kananmukaan paistettuna tai keitettynä, kurkkua tms. Ja ainakin 60-luvulla oli homejuustoa, kurkkua, tomaattia, anjovista tms.

Mitäs me syötiinkään ennen kun ei ollut flooraa? Vai miten se meni.

Ylähuuli.

Lauantaimakkaraa oli jo  60-luvulla. Ihan vaan tiedoksi ap:lle.

läskiä

60-luvulla laitettiiin lähinnä voita. Edam-juustoa, metwurstia, lauantaimakkaraa tai sulatejuustoa. Joskus sinistä Emmentalia.

T. Syntynyt 1960 ja varakas perhe

Kyllähän niitä makkaroita oli jo tuolloin, tosin makkaraa tehtiin myös itse ja lihakaupoissa, teollista tuotantoa oli vähemmän. Mutta 40-luvulla elintasoerot olivat paljon nykyistä suuremmat. Eli köyhemmät perheet eivät käyttäneet makkaroita ja juustoja, harvoin voitakaan, mikä oli kallista. Säilöttyä kalaa, silliä ja just sitä suolakalaa kyllä. Margariini on keksitty muistaakseni 20-luvulla, sitä käytettiin voin korvikkeena halvemman hinnan, ei "terveellisyyden" takia. Teemalla tuli joku aika sitten brittiläinen sarja ruokakulttuuriin muutoksista 50-luvulta tähän päivään. Siinä tavallinen perhe söi aina viikon verran kunkin vuosikymmenen sapuskoja. Oli tosi mielenkiintoinen, löytyyköhän tuo vielä Areenasta? Tosin toki englantilaisten ruokavalio on poikennut meikäläisten ruokavaliosta, mutta kiinnostava oli silti.

Leivälle voita tai Majesteettia (margariinia eli mirrivainaata) ja jos hyvin kävi, niin jotain muutakin, esim. punakuorista pallojuustoa (siis edamia), tahkojuustoa (eli emmentalia), lauantaimakkaraa, suolamakkaraa (siis metwurstia, kotimaista, lyypekkiläistä tai venäläistä), teemakkaraa, berliininmakkaraa, kyrönmakkaraa (paksua halpaa makkaraa, monen miehen suosikki), joskus peräti saunapalvia tai keittokinkkua, jotka eivät todellakaan olleet mitään vetistä silppulihaa, niin ja tietysti keitettyä, paistettua munaa tai munavoita (keitetyistä voin kanssa survottua tai uunissa paistettua) ja maksamakkaraa. Kausittain myös kurkkua ja tomaattia. Tietenkään kaikkia ei laitettu kerralla, vain yhtä laatua ja sitäkin säästeliäästi. Yksi koulukaverini laittoi usein margariinin päälle sinappia ja sokeria, monesti peräti palasokeria, ja sitten vaan kuuluin kauhea rouskutus! Tällaista siis 50-60-luvulla.

Joku aika sitten halusimme kouluajoista lähtien olevan ystäväni kanssa muistella 50-60-luvun lapsuutta ja sitä, millaista välipalaa saimme, kun tulimme koulusta. Tarjolla oli usein paikallisen leipomon rapeakuorista ranskanleipää tai vesirinkeleitä, juustoa, suolamakkaraa tai lauantaita ja maitokahvia. Näitä me sitten mutustelimme nyt jo mummoikäisinä nostalgian vallassa. Hyvää oli edelleen, vain maito ja sokeri olivat kadonneet kahvista eikä se lauantaikaan ollut entisensä!

Olen syntynyt 1959,työläiskodin lapsi,asuimme maalla,isä maatalossa työmiehenä.Meillä iso kasvimaa.

Leivän päälle laitoimme erilaisia makkaroita,juustoja,sulatejuustoa kuten Koskenlaskija jaMesikämmen.

Lisäksi silliä,kuten Vesta ja Ahti,anjovista.Suolakalaa monet varmaan vielä söivät,mutta meillä ei juurikaan.Isä oli saanut vissiin sitä lapsena ja nuorena tarpeeksi,oli -15 syntynyt.

Lisäksi leivälle pantiin kurkkua ja suolakurkkua,tomaattia,vihreää salaattia,paistettua ja keitettyä haukea tms.

Tässä tärkeimmät.

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhat ihmiset puhuu suolakalasta, mitä se oikein on?

No voi nyt elämän kevät taas..