Mistä tiesit tai olisi pitänyt tietää, että suhde ei tule toimimaan?
Omat esimerkkini:
1. Halailu ja läheisyys ylipäätään oli kumppanin kanssa tosi vaivalloista. Se ei tullut luonnostaan. Nyt olen ihmisen kanssa, jota kosken usein, se tuntuu aina taivaalliselta. Olisi pitänyt tajuta, että homma ei toimi, jos noin perustavanlaatuinen asia on vaikeaa jo alussa.
2. Kumppani oli seksin suhteen häveliäs ja ujo, vain kännissä uskalsi oikein mitään. Kannustin ja kehuin kyllä häntä kovasti mutta jossain vaiheessa alkoi itsellä lähteä halut, kun homma oli hänen puoleltaan niin vaivaantunutta. Tuli sellainen olo että olen itse joku pervo, kun halusin paljon ja häpeilemättä.
3. Saituus. Tämän virheen olen tehnyt kahdesti. Maksan itse ainakin oman puoleni ja voin tarjota, en laske pennejä. Toiselle oli tärkeää vahtia, että ei vain itse maksanut liikaa. Eipä siinä tullut kovin vahvaa tiimihenkeä, jota itse vaadin suhteelta.
Kommentit (36)
Kun tajuaa, ettei rakasta mutta elämä on ihan mukavaa ja helppoa. Ja kun toinen tulee ehdottamaan seksiä "tässä olis sulle nyt alaston mies", ja tekee mieli vaan juosta karkuun. Tai kun oikeastaan suhteen alussakaan ei tuntenut mitään himoa, ois pitänyt jo silloin tajuta.
Ja oikeasti mä rakastan seksiä ja koen intohimoa, mutta jostain syystä häntä kohtaan en. Sinne meni 3,5 vuotta. Nyt sinkku ja himoitsen erästä toista niin, etten koskaan ennen ole kokenut tällaista.
Intuitio varoitti, ihmisen lähellä oli hieman epämukava olo. Sen kerran kun jätin tottelematta intuitiota, havaitsin että se kyllä hälyttää kyllä kun on syytä.
Vierailija kirjoitti:
Intuitio varoitti, ihmisen lähellä oli hieman epämukava olo. Sen kerran kun jätin tottelematta intuitiota, havaitsin että se kyllä hälyttää kyllä kun on syytä.
Sama. SIitä virheestä oppi.
Suhteesta puuttui yhteinen spontaani nauru. Kyse ei ollut kummankaan osapuolen huumorintajun puutteesta, tai ymmärtämättömyydestä toisen hauskaksi mieltämiä juttuja kohtaan. Jokin vain tökki; ei kaiketi oltu samoilla taajuuksilla kuin hetkittäin ja siitä varmaan seurasi väsyminen normiarkeen.
Eli tiedänpä nyt, että suut yhtaikaa korvissa on yhtä tärkeää kuin suut kiinni toisissaan...
Intuitioon olisi pitänyt luottaa jo heti alussa ja siihen että kaverit varoittelivat tyypistä. En kuitenkaan kuunnellut ja intuition äänikin vaimeni. Tyyppi oli kuitenkin mukava ja antoi huomiota jota kaipasin. Mies oli tavallaan varattu mutta sai mut uskomaan "järkiselityksiinsä" siitä että on oikeus tavata ketä haluaa eikä tarvitse kellekkään mitään selitellä, eikä juuri koskaan puhunut itsestään. Väitti rakastavansa ja halusi tapailla joka päivä. Ei kuitenkaan johtanut mihinkään, ei koskaan jäänyt esim. yöksi ilmeisesti koska oli tyttöystävä ja myöhemmin selvisi että tämä tyttöystävä olikin avovaimo ja lapsiakin oli useampi. Mies meni miten huvitti ja oli varmaan usempiakin vedätettäviä. Tätä kesti kolmisen vuotta, en enää jaksanut sitä epätietoista tapailua ja lopetin suhteen. Olisi pitänyt tajuta lopettaa jo aiemmin mutta olin niin sinisilmäinen että luulin seurustelevani vaikka siitä ei ollutkaan kyse. Hukkasin vaan monta vuotta siihen tapailuun, olisin voinu löytää jonkun paremman, oikean suhteen jos en olisi ollut niin tyhmä.
Jos nainen pohtii, murehtii, haaveilee ja analysoi liikaa.
Ensimmäisestä kerrasta, kun petti.
Vierailija kirjoitti:
Suhteesta puuttui yhteinen spontaani nauru. Kyse ei ollut kummankaan osapuolen huumorintajun puutteesta, tai ymmärtämättömyydestä toisen hauskaksi mieltämiä juttuja kohtaan. Jokin vain tökki; ei kaiketi oltu samoilla taajuuksilla kuin hetkittäin ja siitä varmaan seurasi väsyminen normiarkeen.
Eli tiedänpä nyt, että suut yhtaikaa korvissa on yhtä tärkeää kuin suut kiinni toisissaan...
Nauraminen on yhtä tärkeä liima kuin seksi, mitä omia suhteitani mietin. Hassuttelu ja vedet silmissä nauraminen luo sellaista yhteistä tilaa, jossa on hyvä olla. Seksinkin pitää olla sillä tavalla rentoa, että voidaan nauraa jollekin sattumukselle tms. :) Siihen vielä syvä ystävyys (joka kehittyy ajan kuluessa ja sitoo pidempään suhteeseen) ja ollaan ideaalitilassa. Minulle, jollekin muulle se on sitten varmaan muuta. :)
Ihastuminen kaikki ja kiihottuminen, mutta se prinssinakki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteesta puuttui yhteinen spontaani nauru. Kyse ei ollut kummankaan osapuolen huumorintajun puutteesta, tai ymmärtämättömyydestä toisen hauskaksi mieltämiä juttuja kohtaan. Jokin vain tökki; ei kaiketi oltu samoilla taajuuksilla kuin hetkittäin ja siitä varmaan seurasi väsyminen normiarkeen.
Eli tiedänpä nyt, että suut yhtaikaa korvissa on yhtä tärkeää kuin suut kiinni toisissaan...Nauraminen on yhtä tärkeä liima kuin seksi, mitä omia suhteitani mietin. Hassuttelu ja vedet silmissä nauraminen luo sellaista yhteistä tilaa, jossa on hyvä olla. Seksinkin pitää olla sillä tavalla rentoa, että voidaan nauraa jollekin sattumukselle tms. :) Siihen vielä syvä ystävyys (joka kehittyy ajan kuluessa ja sitoo pidempään suhteeseen) ja ollaan ideaalitilassa. Minulle, jollekin muulle se on sitten varmaan muuta. :)
Hups, itse kysymys unohtui. :D En luottanut mieheen. Hän ei siis pettänyt tai sellaista, en voinut luottaa miehen ottavan murheeni vakavasti ja tukevan minua. Hölmö yritin aika kauan esimerkilläni näyttää, että se olisi kivaa. Olikin miehen mielestä, niin päin että mies sai avautua minulle. -_-
Kun soitin, niin tyyppi vastasi vahingossa ja löi luurin korvaan. Taustahälystä ymmärsin, että oli baarissa. Jos baarikäyntiä pitää salailla, niin se on sitten tervemenoa.
Seksi. Pistin ensin sen piikkiin että oli kokematon ennen minua. Mutta ei seksi toiminut koskaan hyvin vaikka oppi kyllä esim antamaan minulle orgasmin. Mutta liian estoinen, aloitteeton ja haluton minulle. Ja pieni penis häiritsi jo alussa ja yhä enemmän suhteen kestäessä.
Ajatusmaailmat, usein toisen väärin tulkitseminen. Teki lopulta elämän kovin vaikeaksi.
Miehessä oli paljon hyvää miksi häntä rakastin mutta nuo asiat huomasin jo alussa ja ne haittasivat jo silloin.
Tosin tietyn kyynisyyden vuoksi epäilyttää alussa aina, ei se ole välttämättä intuitio vaan terve epäluulo. Mistä sen tietää mikä on oikea vaaran merkki ja kenen kans toimii ellei kyse jostain kamalasta omistushalusta tai ihan sairaasta selkeästä jutusta.
Vierailija kirjoitti:
Tosin tietyn kyynisyyden vuoksi epäilyttää alussa aina, ei se ole välttämättä intuitio vaan terve epäluulo. Mistä sen tietää mikä on oikea vaaran merkki ja kenen kans toimii ellei kyse jostain kamalasta omistushalusta tai ihan sairaasta selkeästä jutusta.
Totta tämäkin. Jälkiviisaus on aina helppoa.
ap
Kun hänen seurassa teki vain aina mieli vetää kännit :D
Vierailija kirjoitti:
Kun hänen seurassa teki vain aina mieli vetää kännit :D
Mulla taas oli eksä, jonka kanssa viihdyin vain kun hän oli kännissä, ei ollut silloin mörökölli. Olin nuori ja ajattelin, että asiat muuttuvat. No, olin väärässä, onneksi aikaa ei mennyt kovin kauan tähän huomioon. :D
Kun olin alkuseurustelussa yötä hänen luona, ja oli bileissä vetänyt kännit. Yöllä heräsin siihen että oli kastellut koko sängyn, siis niin ympisammunut että laski alleen eikä herännyt.
Olin niin nuori ja tyhmä. Poika oli tietysti valtavan nolona. Olisi siitä pitänyt tajuta, miten rajusti oli jo tottunut ryyppäämään. Liian kauan uskoin kun lupaili hillitä juomista.
Tyttöystävä oli hullun mustasukkainen. Epäili koko ajan, että katselen muita. Ei sitä jaksanut.
Vaikutti jo alussa heikkolahjaiselta. Oli kiltti ja mukava, mutta ei ollut mistään mitään mieltä. Luulin, että halusi miellyttää, mutta johtuukin siitä, ettei tiennyt asioista mitään kommentoidakseen. Ei ymmärtänyt hygieniasta. Pesi vaatteet menemällä suihkuun ne päällä.
Kyseessä olivat siis 3 eri ihmistä.
ap