Kommentteja kaipaan; Avioero ja uusi suhde!
Lyhykäisyydessään kerron taustat: Olin ollut mieheni kanssa yhdessä
melkein 20 vuottaa, niistä naimisissa 9. Lapsia 2, molemmat ala-asteella. Päädyimme avioeroon, yhteisestä sopimuksesta, tosin minulle
ero oli itsestäänselvyys, en lainkaan harkinta-aikana ajatellut, että asiassa olis vielä harkitsemista.
Virallinen ero astui voimaan heinäkuun lopussa. Alusta asti olemme pystyneet olosuhteet huomioonottaen sopimaan hyvin lasten asiat, tapaamiset jne. Ja puhuimme hyvissä ajoin, että sitten kun kumpaisellakin, jossain vaiheessa on mahd. uudet kumppanit, niin mietitään ennen kuin lapset otetaan kuvioihin mukaan, että tulisi
mahdollisimman vähän hämminkiä nimenomaan lapsille, joilla muutenkin kevät ja alkukesä muutoksen aikaa.
No nyt ex-miehellä on uusi naisystävä, lapset ovat puheista päätellen
nähneet hänet ekaa kertaa tuossa kesäkuun loppupuolella. Lapset puhuvat minulle tosi paljon asioita, kertovat mitä ovat tehneet isän ja hänen naisystävänsä kanssa, joten hyvin olen kärryillä heidän tekemisistään :-) Eikä siinä mitään, avoimesti ex-mieskin puhuu asioista mikä tietenkin on ihan hyvä, eihän tässä asiassa mitään salailtavaa olekaan.
MInua ei lainkaan häiritse hänen uusi suhteensa, joten siitä tässä ei ole
kyse. Jotenkin vaan olen alkanut miettiä, että mikä on ns. luonnollista ja mitenkä paljon ex-mies yrittää tavallaan saada minua ' ärsyyntymään' . Pieniä esimerkkejä: Lapset ovat isällään joka toinen vkl ja isä viettää kaikki viikonloput yötä myöten naisystävänsä luona, joten oikeastaan aina, kun ovat isänsä kanssa ovat myös tämän uuden tuttavuuden luona. Uusi nainen reissaa paljon, kotimaassa, reissuissa ovat lapset sujuvasti mukana ja siis ex-mieheni myös on tietenkin mukana.
Lapset ovat tuoneet tavaroita naiselta meille, enkä ole sanonut mitään vastaan, vaikka toisaalta olisi voinut vaikka isä ehdottaa, että jos vietäisiin niitä tavaroita hänelle? Yhtenä päivänä tyttöni oli valitsemassa isän kanssa korvakoruja naisystävälle (jotenkin ajattelin, että olisi ex-mies voinut omalla ajallaan valita nuo korvikset...).
Jotenkin on alkanut tuntua, että mitä jos lapset eivät pysykään tahdissa mukana, tuntuu että saan tasapainotella tässä välissä. Ja mietin että miten paljon minun tarvii ymmärtää ja ' sietää' , missä vaiheessa voin sanoa, että tämä ja tämä ei minulle käykään. Jollain tapaa kaikki ex-miehen toiminta tuntuu jotenkin näyttämiseltä ja siltä, että hyvin menee. Ja toisaalta en halua olla hankala, koska oikeesti suhde ei minua hetkauta, niin kauan kun lapset tuntuvat tyytyväisiltä
ja ovat iloisia.
En tiedä jaksoiko kukaan lukea vuodatustani ja saako kukaan ajatuksestani kiinni kertomani perusteella, mutta odotan kommentteja ja kokemuksia vastaavista tilanteista :-)
Kommentit (61)
Jos on vasta puoli vuotta takana miehellä on kyllä liian nopea tahti. Ei se silloin mitään hallinnan halua ole vaan ihan maalaisjärkeä.
Eli ero tuli virallisesti voimaan heinäkuun viimesenä päivänä.
Tammikuun lopussa laitettiin eka vaihe vetämään ja heti puolen vuoden
harkinnan jälkeen tuo toinen vaihe.
Tosin monesti se tietää vain ongelmia, varsinkin jos edellinen suhde
vielä käsittelemättä.
Eikö ole miehelle tyypillistä, että heti uutta kehiin, ei kerkee pohtimaan
turhia :-(
Pidä huoli, että jos exän suhde kariutuu, hoitaa asiat kunnolla loppuun
ja selittää lapsille tilanteen.
Ei ole helppoa uudelle naisellekaan saada koko paketti kerralla.
Eli varmasti jossain vaiheessa ongelmia tulossa, jos tahti on tuollainen.
Eivätkä lapset kärsi/oireile, anna miehen vauhdilla koheltaa eteenpäin.
Itse vastaa sitten seurauksista, vai mitä.
Voisihan olla niin, ettei kerkiäisi esim. lapsia tavata ollenkaan, että
haluaisi olla vain uuden kanssa kaksin. Siinä mielessä ainakin voit
olla tyytyväinen!
Tilanne olisikin toisinpäin, että sinulla olisi uusi kumppani ja lapset
tiiviisti hänen kanssaan tekemisissä?
Kirjoitit, että yksi eron syy oli ex-miehen sairaalloinen mustasukkaisuus, joten tuli vaan mieleen...
joka on hoitanut tilanteen fiksusti. Kun moni vastaaja vetää kuvaan tuon mustasukkaisuuden, niin tuli vaan mieleen että ei se välttämättä kohdistukaan mieheen vaan lapsiin; mä ainakin - vaikka olen ihan aviossa vielä ;) lasten isän kanssa - tunnen joskus mustasukkaisuutta lapsista.
Missä olen kirjoittanut, että exä tarvitsee luvan seurustelulle? Opetelkaa lukemaan, ennenkuin tulette tänne viisastelemaan!!
Kyse oli lasten esittelystä uudelle kumppanille. Siis mikä on oikea ajankohta tuoda lapset osaksi uuden suhteen onnea ja auvoa. Lastensuojeluihmisten kanta on: JOPA YKSI VUOSI pitäisi tutustua uuteen ihmiseen, ennen lapsille esittelyä. Tässä ei kukaan mistään luvista ole puhunut...!!
Jestas mitä idiootteja...
t. 34
Mieluummin olisinkin kuulematta yhtään mitään, jos saisin valita.
Miksi en saa olla huolissani lasteni hyvinvoinnista? Miksi en saa olla
huolissani minkälaisen mallin isä antaa pojallensa?
Mitä, jos minä etenisin samalla vauhdilla, kuka joustaisi?
Miehen ei todellakaan tarvitse kysyä minulta mihinkään lupaa, missään vaiheessa en ole niin kirjoittanut.
t:ap
Ap sanoi että mies on tämän uuden naisensa tuntenut nuoruudessa... Eli tavallaan he " tuntevat" toisensa, tosin vuosin takaa(!) mutta kuitenkin. Ehkä heillä on yhteisiä tuttujakin jne.
Ja ehkä heillä on ollut ihastusta aikanaan toisiaan kohtaan...? Joskus se " rakkaus" voi herätä uudelleen henkiin vuosien päästä! Monella varmaan on muistoissa se " ihon alle" jäänyt ihastus, joka saa polvet veteliksi vieläkin jos tulee vastaan/ajatuksiin...;)
Minä uskon salama rakkauksiin, joskus vaan TIETÄÄ kun joku on se oikea!:) (Itse en ole tuollaista kokenut, mutta suvussani parikin avioliittoa, jotka kaikki ovat tuominneet eroon koska kaikki tapahtui liian nopeasti, vaan vuosikymmeniä jo on toinen pari ollut yhdessä, toinen pari oli hautaan asti...)
mutta ei hyväksy kuin vain ne, missä haukutaan miestä.
En voi tietää oliko heillä silloin vispilänkauppaa, toivottavavasti ei :-)
Tahoillamme seurustelimme, myös tämä exän kihlattu.
Mutta en voi sanoa, että tunnen tämän exäni uuden mitenkään, vaikka
silloin nuorempina olimme yhteyksissä.
Yhteisiä tuttuja ex on varmaan saanut nyt uuden suhteen myötä, mikä on hyvä, koska hän äkkipikaisuuksissaan eromme yhteydessä katkaisi
ystävyyssuhteita moniin ystäviinsä, mm. moniin yhteisiin ystäviimme.
t:ap
Olen tyytyväinen, että aihe herättää keskustelua.
En halua viestejä, joissa haukutaan ex-miestäni. Mutta en vaihda mielipidettäni kunkin viestin mukaan. Jokaisessa viestissä on ajattelemisen aihetta.
Huvittavaa sinänsä, että varmasti ex on se, joka ei ole päässyt irti / selvittänyt ajatuksiaan liittyen meidän eroon, vaikka porskuttaakin menemään ja kaikki on vallan loistavasti. Taustalla ja pitkältä ajalta
on niin paljon pahaa oloa, että sitä ei muutamassa hassussa kk:ssa
voi käydä läpi.
Minä olen työstänyt eroa mielessäni useamman vuoden ajan ja itse asiassa päätös erosta oli helppo / helpotus, kun vihdoin saan päätöksen tehtyä ja pysyin siinä, exän muuttumisyrityksistä huolimatta
ja vannomisista, että hän pystyy kyllä muuttumaan.
t:ap
Lapset nukkumassa ja tulin mielenkiinnosta katsomaan onko tullut
lisää kommentteja, ja olihan niitä, kiitos vastanneille!
Jatkanpa samaan malliin ja yritän oikeesti olla murehtimatta turhia
ja olla maalailematta ' piruja seinille' !
En voi kuitenkaan vaikuttaa / enkä haluakaan miehen toimiin, vaan
minun on luotettava siihen, että hän tahollaan hoitaa asiat liittyen
lapsiimme parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten toivon, että hänkin
luottaa minuun.
en näe siinä mitään pahaa, että lapset ovat mukana naisystävänkin matkassa, se on heidän tapansa toimia ja hienoa että nainen tulee toimeen lastesi kanssa. On se lapsille vaan parempi, jos suhde on kestävä tulla toimeen hyvin tuon naisen kanssa, kuin kyräillä häntä.
Vaikka yritätkin kirjoittaa, että miehen uusi suhde ei ärsytä, niin silti loppua kohden tuntuu, että olet mustasukkainen siitä, että uusi naisystävä on niin kaveria lastenne kanssa.
Joten siinä suhteessa on vaikea rinnastaa omaa tilannettani.
Voisin kuvitella että rakastuminen eron jälkeen, varsinkin kun edellinen liitto on kestänyt noin kauan, voi olla huikaisevan " uusi" tunne. Senpä takia exä ei osaa välttämättä nähdä kuin oman tilanteensa. Toisaalta, jos uusi nainen on valmis ottamaan lapsesi noin hyvin vastaan, niin olisit kiitollinen. Tilanne voisi olla paaaaaljon vaikeampikin ja lapsethan siinä eniten kärsisi.
Mä olen vain kiltisti ottanut kaiken peen vastaan, koska lapsella ei ole mitään hätää isän ja uuden naisen kanssa, vaan viihtyy siellä hyvin. Kyllä se isän onnellisuus ja tasapainoisuus on lapsillekin tärkeä juttu.
Toinen asia olisi, jos lapseni joutuisi tämän tyttöystävän hampaisiin, niin sitten olisin kuin leijonaemo puolustamassa.
Parhaiten autat lapsiasi, jos annat niille luvan tykätä myös uudesta naisesta, koska lojaalisuus äitiä kohtaan aiheuttaa heille ristiriitatilanteen, joka voi ahdistaa.
Vaikka meidän ero ei maailman helpoin ollutkaan, niin silti lapsemme ja uuden mieheni lapset on saanut rauhassa tutustua uusiin puolisoihin ilman minun tai exäni " väliintulemista" . Lähtökohtana on ollut se, että lapselle toisen aikuisen läsnäolo on mukavaa, luonnollista ja mutkatonta.
Eikö pääasia ole se, että nämä uudet puolisot kohtelevat lapsia hyvin ja ystävällisesti? Ymmärrän, että varsinkin alussa avioeron jälkeen tilanteet ja mielialat aikuisilla voivat olla herkkiä. Voi olla hankala luottaa ehkä exään, riippuen kokemuksista sekä avioliitosta sekä erosta. Tunteesi ovat sinällään ok, mutta pääasia on ettet ala lapsia ohjailemaan tai " manipuloimaan" suuntaan tai toiseen. Toivottavasti sinulla on ystäviä joiden kanssa jutella näistä tunteista eikä lasten kautta tuoda niitä esiin.
*