Kommentteja kaipaan; Avioero ja uusi suhde!

Lyhykäisyydessään kerron taustat: Olin ollut mieheni kanssa yhdessä

melkein 20 vuottaa, niistä naimisissa 9. Lapsia 2, molemmat ala-asteella. Päädyimme avioeroon, yhteisestä sopimuksesta, tosin minulle

ero oli itsestäänselvyys, en lainkaan harkinta-aikana ajatellut, että asiassa olis vielä harkitsemista.



Virallinen ero astui voimaan heinäkuun lopussa. Alusta asti olemme pystyneet olosuhteet huomioonottaen sopimaan hyvin lasten asiat, tapaamiset jne. Ja puhuimme hyvissä ajoin, että sitten kun kumpaisellakin, jossain vaiheessa on mahd. uudet kumppanit, niin mietitään ennen kuin lapset otetaan kuvioihin mukaan, että tulisi

mahdollisimman vähän hämminkiä nimenomaan lapsille, joilla muutenkin kevät ja alkukesä muutoksen aikaa.



No nyt ex-miehellä on uusi naisystävä, lapset ovat puheista päätellen

nähneet hänet ekaa kertaa tuossa kesäkuun loppupuolella. Lapset puhuvat minulle tosi paljon asioita, kertovat mitä ovat tehneet isän ja hänen naisystävänsä kanssa, joten hyvin olen kärryillä heidän tekemisistään :-) Eikä siinä mitään, avoimesti ex-mieskin puhuu asioista mikä tietenkin on ihan hyvä, eihän tässä asiassa mitään salailtavaa olekaan.



MInua ei lainkaan häiritse hänen uusi suhteensa, joten siitä tässä ei ole

kyse. Jotenkin vaan olen alkanut miettiä, että mikä on ns. luonnollista ja mitenkä paljon ex-mies yrittää tavallaan saada minua ' ärsyyntymään' . Pieniä esimerkkejä: Lapset ovat isällään joka toinen vkl ja isä viettää kaikki viikonloput yötä myöten naisystävänsä luona, joten oikeastaan aina, kun ovat isänsä kanssa ovat myös tämän uuden tuttavuuden luona. Uusi nainen reissaa paljon, kotimaassa, reissuissa ovat lapset sujuvasti mukana ja siis ex-mieheni myös on tietenkin mukana.



Lapset ovat tuoneet tavaroita naiselta meille, enkä ole sanonut mitään vastaan, vaikka toisaalta olisi voinut vaikka isä ehdottaa, että jos vietäisiin niitä tavaroita hänelle? Yhtenä päivänä tyttöni oli valitsemassa isän kanssa korvakoruja naisystävälle (jotenkin ajattelin, että olisi ex-mies voinut omalla ajallaan valita nuo korvikset...).



Jotenkin on alkanut tuntua, että mitä jos lapset eivät pysykään tahdissa mukana, tuntuu että saan tasapainotella tässä välissä. Ja mietin että miten paljon minun tarvii ymmärtää ja ' sietää' , missä vaiheessa voin sanoa, että tämä ja tämä ei minulle käykään. Jollain tapaa kaikki ex-miehen toiminta tuntuu jotenkin näyttämiseltä ja siltä, että hyvin menee. Ja toisaalta en halua olla hankala, koska oikeesti suhde ei minua hetkauta, niin kauan kun lapset tuntuvat tyytyväisiltä

ja ovat iloisia.



En tiedä jaksoiko kukaan lukea vuodatustani ja saako kukaan ajatuksestani kiinni kertomani perusteella, mutta odotan kommentteja ja kokemuksia vastaavista tilanteista :-)