Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kommentteja kaipaan; Avioero ja uusi suhde!
17.08.2007 |
Lyhykäisyydessään kerron taustat: Olin ollut mieheni kanssa yhdessä
melkein 20 vuottaa, niistä naimisissa 9. Lapsia 2, molemmat ala-asteella. Päädyimme avioeroon, yhteisestä sopimuksesta, tosin minulle
ero oli itsestäänselvyys, en lainkaan harkinta-aikana ajatellut, että asiassa olis vielä harkitsemista.
Virallinen ero astui voimaan heinäkuun lopussa. Alusta asti olemme pystyneet olosuhteet huomioonottaen sopimaan hyvin lasten asiat, tapaamiset jne. Ja puhuimme hyvissä ajoin, että sitten kun kumpaisellakin, jossain vaiheessa on mahd. uudet kumppanit, niin mietitään ennen kuin lapset otetaan kuvioihin mukaan, että tulisi
mahdollisimman vähän hämminkiä nimenomaan lapsille, joilla muutenkin kevät ja alkukesä muutoksen aikaa.
No nyt ex-miehellä on uusi naisystävä, lapset ovat puheista päätellen
nähneet hänet ekaa kertaa tuossa kesäkuun loppupuolella. Lapset puhuvat minulle tosi paljon asioita, kertovat mitä ovat tehneet isän ja hänen naisystävänsä kanssa, joten hyvin olen kärryillä heidän tekemisistään :-) Eikä siinä mitään, avoimesti ex-mieskin puhuu asioista mikä tietenkin on ihan hyvä, eihän tässä asiassa mitään salailtavaa olekaan.
MInua ei lainkaan häiritse hänen uusi suhteensa, joten siitä tässä ei ole
kyse. Jotenkin vaan olen alkanut miettiä, että mikä on ns. luonnollista ja mitenkä paljon ex-mies yrittää tavallaan saada minua ' ärsyyntymään' . Pieniä esimerkkejä: Lapset ovat isällään joka toinen vkl ja isä viettää kaikki viikonloput yötä myöten naisystävänsä luona, joten oikeastaan aina, kun ovat isänsä kanssa ovat myös tämän uuden tuttavuuden luona. Uusi nainen reissaa paljon, kotimaassa, reissuissa ovat lapset sujuvasti mukana ja siis ex-mieheni myös on tietenkin mukana.
Lapset ovat tuoneet tavaroita naiselta meille, enkä ole sanonut mitään vastaan, vaikka toisaalta olisi voinut vaikka isä ehdottaa, että jos vietäisiin niitä tavaroita hänelle? Yhtenä päivänä tyttöni oli valitsemassa isän kanssa korvakoruja naisystävälle (jotenkin ajattelin, että olisi ex-mies voinut omalla ajallaan valita nuo korvikset...).
Jotenkin on alkanut tuntua, että mitä jos lapset eivät pysykään tahdissa mukana, tuntuu että saan tasapainotella tässä välissä. Ja mietin että miten paljon minun tarvii ymmärtää ja ' sietää' , missä vaiheessa voin sanoa, että tämä ja tämä ei minulle käykään. Jollain tapaa kaikki ex-miehen toiminta tuntuu jotenkin näyttämiseltä ja siltä, että hyvin menee. Ja toisaalta en halua olla hankala, koska oikeesti suhde ei minua hetkauta, niin kauan kun lapset tuntuvat tyytyväisiltä
ja ovat iloisia.
En tiedä jaksoiko kukaan lukea vuodatustani ja saako kukaan ajatuksestani kiinni kertomani perusteella, mutta odotan kommentteja ja kokemuksia vastaavista tilanteista :-)
Kommentit (61)
Kiitos kommenteista!
En ole lainkaan lapsia kyllä manipuloinut, enkä mitään pahaa sanonut heille, en isästä enkä naisystävästä.
Ehkä pitää vaan pitää mölyt mahassaan. Ja pitää tietysti olla tyytyväinen, että lapset ainakin tuntuvat suhtautuvan mutkattomasti
tähän tilanteeseen.
En kovin helposti sanoisi itseäni mustasukkaiseksi tästä uudesta suhteesta, koska oikeasti en voisi elää exäni kanssa enkä missään
nimessä haikaile takaisin vanhaan. Mustasukkaisuudesta puheen ollen,
yksi eron syy oli exäni sairaalloinen mustasukkaisuus :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan ymmärrettävää että sua ketuttaa vaikket varsinaisesti mustasukkainen olekaan eksästäsi. Miehet on just tuollaisia että niitten pitää heti hankkia joku pesemään niitten sukkia! Sit ne on polleina kun ovat niin kovaa tavaraa naimamarkkinoilla. Pure hammasta vaan ja koeta elää omaa elämääsi. Jos nyt näytät miehelle mitä mieltä olet sillä rinta senkun röyhistyy. On uusi akka ja lisäksi entinenkin haikailee perään!! Vähän olen kova jätkä.
Minä en ole tällä hetkellä ' yksin' .
Eli olen tavannut uuden ihmisen, enkä todellakaan tiedä mihin kaikki
johtaa, mutta lapset eivät ole tätä uutta tuttavuuttani tavanneet, eikä
ole suunnitteillakaan, että esittelisin hänet vielä lapsilleni.
En halua vain yhtäkkiä tuoda ketään heidän elämään - ja etenkään
nyt kun isällä on kova vauhti päällä :-)
Jos hyvin käy kaikki on tyytyväisiä. Jos huonosti käy eli isän uusi suhde kariutuu, ompahan saanut ison oppitunnin ja toivottaavasti oppii virheistään. Silloin sullakin olis saumaa sanoa että jospa otettais vähän hitaammin seuraavan kanssa. Mutta jos tässä miehen ensihuumassa rupeat puhumaan asiasta, siinä ei ehkä voi voittaa mitään muuta kuin välien huononemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sikäli voi olla miettimistä exäsi nopea vauhti, siis siltä osin että jos tuo uusi suhde ei sitten kestäkään mutta lapset ehtivät kiintyä tähän uuteen naisystävään.
Joo, rauhallisesti eteneminen on ihan hyvä juttu. Uudet seurustelukumppanithan ovat kuitenkin parhaimmassa tapauksessa kivoja aikuiskavereita lapsille, eikä mitään kapuloita rattaissa tai uusia huoltajia tai äiti- tai isäpuolia...
Niin tuo exän nopea tahti on varmasti se suurin juttu mulla mielessä.
Ajattelen, jos etenisin samalla tavoin, niin olisi lapsilla aika laajat
uudet kuviot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen kolmeen " äitipuoleen" elämäni aikana tutustunut, ja olivat ihan mukavia, mut ei äidin vertaisia! Olet suhtautunut tähän ap hienosti, jatka samaan malliin.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkaisun sanoista!
Yritän ainakin parhaani mukaan tässä tilanteessa olla ja elää omaa
elämääni lasten kanssa.
Olen tällainen pohdiskelija tyyppi, pitäisi mennä eteenpäin ja päivä
kerrallaan eikä aina niin kauheesti pohdiskella kaikkea :-)
t:ap
Mulle tuli tuosta sun jutusta mieleen se että naiset haluavat aina hallita
eron jälkeenkin.
Että kun se mies on ollut mun niin kukaan muu ei saa sitä saada
vaikka minä en itse sen kanssa enää olekkaan.
itsekkin olen eronnut ja olen törmännyt samaan ilmiöön kuten myös moni
kaverini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä voinut olla kommentoimatta jatkoa tälle ' tarinalle' :-)
Ex-mieheni meni eilen kihloihin ja häitä vietetään elokuussa 2008.
Aamulla soitin onnentoivotukset ex-appivanhemmilleni poikansa kihlauksen johdosta.
Ja minä sain tiedon kihlauksesta ja häistä tekstiviestillä, tietenkin vastasin onnitteluilla - mutta totesin kuitenkin, että kasvotusten olisi
ollut reilumpaa kertoa asia ja myöskin onnitella ihan kasvotusten
olisi ollut fiksumpi tapa.
Mielenkiintoista tämä elämä; Joskus olen kuullut sanonnan, että elämä on kohtaamisia, jotkut pidempiä ja jotkut lyhyempiä. Kauniisti sanottu!
Onpa aika erikoinen tahti.. Miehet ovat juuri tuollaisia, vai oliko miehelläsi ja tällä uudella suhde jo teidän aikana, kun nyt ovat jo menossa naimisiin?
Mutta luu jää vetäjän käteen, usko pois!
Eikös tuo nyt aika hyvin sovi kuvaan, että jos ap on halunnut miehestä eroon tämän mustasukkaisuuden kanssa, niin mitäs muutakaan tuo äijän toiminta on kuin yrittää pitää ap vielä talutushihnassa?!! Uusi nainen heti, lapset mukaan vaan uuteen onnelliseen (?!) suhteeseen ja kihloihin, sitten naimisiin...
Kyllä minä nostan ap:lle hattua ja korkealle, että on pitänyt päänsä kylmänä tuota hurrikaania seuratessa.
En tiedä miten vanhoja lapset ovat, toivottavasti jo hyvinkin kouluikäisiä, sillä kullähän uuden ihmisen puskeminen elämään noinkin pian eron jälkeen on varmasti tiukka paikka myös lapsille. Minkä ihmeen takia - jos ei koston jne. - lapset on pitänyt ottaa mukaan uuteen suhteeseen? Olkoonkin, että tuntuvat olevan vakavissaan, mutta silti.
Mikä ihmeen hoppu tässä elämässä on? Mikä noita perkeleen ukkoja vaivaa, että pitää rynniä suhteesta toiseen kamalalla kiireellä??
Joo ja meillä on ollut ihan sama juttu, eli tiedän suhteellisen hyvin mistä puhun. Omat lapseni ovat pieniä, ja eikös heti ollut isi kuskaamassa heitä uuden onnen luokse.
Ymmärtäisin hyvin vaikka ap olisi jo hirttänyt ukon munistaan.
Aiemmat olivat aika paljon sillä kannalla, että olen vain edelleen esim. kiinni miehessä ja että haluan hallita häntä.
No, lapset ovat ekaluokkalainen ja kolmasluokkalainen, joten ymmärrätte varmaan, että ' pikkasen' huolettaa tuon juuri koulunsa
aloittaneenkin puolesta, kun kaikki etenee miten etenee.
Ja tuo exän sairaalloinen mustasukkaisuus oli vain yksi eron syy, oli
paljon pahempaakin (ei kuitenkaan pettämistä, jos joku miettii sitä..).
Se on vaan kumma, että lähipiiri, esim. exän vanhemmat eivät näe
tässä mitään ongelmaa, pitävät minua valittajana ja hankalana, kun pohdin näitä lasten kuvioita. Tietysti minulla on ystäviä, jotka ihanasti tukevat minua ja ovat ' puolellani' ja tahoillaan seuraavat mitä tuleman pitää.
Toisaalta pientä harmitusta aiheuttaa nyt se, että kun alkuperäisissä viesteissä kerroin tapaamastani uudesta miehestä, jota en onneksi ollut
lapsille vielä esitellyt, enkä kyllä aikonutkaan vielä; Niin tuo alkanut suhde loppui nyt juuri vkl:na - yhteisestä sopimuksesta tosin, mutta
silti olen asiasta luonnollisesti haikea, kun asia on niin tuore.
Mutta päätä pystyyn, elän omaa elämääni lasten kanssa. Ja toivon, että
lapsilla kaikki jatkuu hyvin ja onnellisesti, vaikka aikuset ' säheltävätkin' :-)
Alue: Aihe vapaa
Tulevat toimeen ja heillä on mukavaa.
Ehkä olet sisimmässäsi hieman mustis lapsistasi ja ehkä siitäkin, että exä löysi niin nopeasti uuden rakkauden ja on onnellinen ja sinä ehkä pelkäät jääväsi yksin pidemmäksi aikaa.
Jokaisella meillä on tarve olla ykkösiä. Varsinkin omille lapsillemme. On katala tunne nähdä jonkun muun vievän valokeilan meiltä. Se on luonnollista. Mutta tärkeää on se, että lapsilla on asiat hyvin.
Kun molemmat vanhemmat voivat hyvin, lapset voivat hyvin eikä tule tabuja, joista ei voi äidille kertoa.
Sinun on varmaan hyvä päästä tuulettamaan näitä tuntojasi jonkun oman kaverisi kanssa. Haukkua äijä paskaksi ja ärsyttäväksi, jotta saat pahan olon ulos. Olisin itsekin tilanteessasi hieman katkera ja vihainen. Silti lasten etu on hyvä laittaa etusijalle. Niin kuin olet tehnytkin.