hahmotushäiriö, eksyt joka paikkaan?

Olen samanlainen. Vähänkin vieraammassa kauppakeskuksessa eksyn helposti tai jos olen ulkomailla, en osaa suunnistaa edes hotellille takaisin. Olen myös huomannut muutenkin muistissani omevan vikaa. En muista asioita ja myös ihmisten kasvot eivät jää mieleen. Vikaa on minussa, mutta vielä olen aika normaalisti pystynyt elämään.

Täällä kohtalotoveri ! Ennen lapsia, kun reissasimme paljon mies irvaili aina eksymiskammolleni. lopetti sen jälkeen, kun ihan helsinkiläisessä kauppakeskusessa lähdin vessaan ja soittelin hädissäni kahvilassa istuvalle miehelle, että en löydä takaisin ..

Ulkomaille en uskaltaisi edes lähteä ilman luottevaa ihmistä, joka ei takuulla jätä yksin!  Ihmiset, joilla tätä vaivaa ei ole eivät voi ymmärtää miten pelottavalta maailma tuntuu.

En mä oo tajunnutkaan että mulla on hahmotushäiriö!? Olen vaan aina "nauranut" eli itkenyt, et miksi eksyn niin helposti joka paikassa...!

Sama ongelma. Jostain olen lukenut että kauppakeskukset tehdään tarkoituksella sokkeloisiksi jotta ihmiset kiertelisivät kaupoissa eivätkä vain hakisi sitä mitä tarvitsevat ja lähtisi pois. Se on erittäin ärsyttävää kun joutuu harhailemaan. Itiksessäkin kun viimeksi kävin niin ei ollut edes merkitty enää eri käytäviä.

Pahinta on kun uudessa työpaikassa eksyy käytäville tai menee silloin tällöin väärään huoneeseen. Liikenteessä auttaa nykyään onneksi navigaattori/puhelin, paitsi että sekään ei aina toimi.

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen. Vähänkin vieraammassa kauppakeskuksessa eksyn helposti tai jos olen ulkomailla, en osaa suunnistaa edes hotellille takaisin. Olen myös huomannut muutenkin muistissani omevan vikaa. En muista asioita ja myös ihmisten kasvot eivät jää mieleen. Vikaa on minussa, mutta vielä olen aika normaalisti pystynyt elämään.

Sama juttu..

Täällä yksi  "Jos sanot ettei sinne voi eksyä, et ole tavannut minua"-tyyppi. Jokin aika sitten olimme äitini kanssa Kuopion Ikeassa, äiti jäi vielä syömään kun lähdin kiertelemään kauppoja.  Painoin tarkasti liikkeiden nimiä mieleen, maamerkiksi jos pitäisi tulla takaisin emmekä näkisi esim. ulko-ovella!  Tosin sen ulko-ovenkaan löytyminen ei olisi itselläni itsestäänselvyys...  On kuulkaa helvetin noloa olla 41 v, eksyä jokaiseen vähänkin oudompaan paikkaan ja saada paniikkikohtaus! :(  

Liittyy usein lukihäiriöön tai tytöillä add:hen (poikien versio adhd:sta). Add on hajamielisyyttä, haaveilua ym. Oliko sinulla koulussa lukeminen , matemetatiikka ja kielet haastavia? Tuntuiko, että ei muista vaikka luki koealueen...

Sama täällä! Lähden aina päinvastaiseen suuntaan kuin pitäisi, karttaa en osaa lukea- onneksi miehellä on

hyvä suuntavaisto ja paikantaju.. Kerran junassakin vessasta tullessani "eksyin" kun lähdin toiseen suuntaan

mistä tulin. Ihmettelin minne ystäväni on hävinnyt kun ei näkynyt. Kasvomuistini on huono,nimet kyllä

muistan hyvin. 

Liittyykö siihen tosiaan tuokin ettei jää kasvot mieleen? Huh, 35 vuoden iässä saan selityksen sille, miks oon niin huono näissä jutuissa...!

Pelottava ajatus, että tälläinen hahmotushäiriöisten porukka lähtisi johonkin ulkomaille! :D Tai edes risteilylle, hytti varmaan katoaisi kaikilta.

Joo, täällä myös yksi, joka riiteli 6-vuotiaan kanssa siitä, mihin suuntaan junan vessasta pitää lähteä... Se 6-vuotias olisi ollut oikeassa 😞 Joku mainitsi tuossa lukihäiriöstä ja vaikeuksista vieraiden kielten kanssa. Niitä mulla ei ole, olen valmistunut maisteriksi vieraista kielistä, mutta matematiikka mulle on ollut yhtä hepreaa aina. Täähän on hyvä ketju!

Vasen ja oikea eivät hahmotu heti- minun täytyy muistella ensin kumpi puoli on kumpi, automaattisesti

en tiedä. -olen tuo junassa eksynyt-

Ihanaa, että taipumukselle on nimikin.  Luulin olevani vain pölvästi.

T: ei kysyvä tieltä eksy...eiku..hitsi, missä mä oon..

Mullakin vähän samaa, kestää kauan, ennen kuin osaan esim. hahmottaa missä on mitäkin uudella työpaikalla, menen vääriin huoneisiin ym. noloa. Ja vaikka olen ikäni käyttänyt Hgin metroa, onnistun vieläkin joskus ajamaan sillä väärään suuntaan. No, en kai ole kuitenkaan pahimmasta päästä, koska olen uskaltanut mm. liikkumaan Lontoossa metrolla, bussilla ja kävellen yksinäni ja silti onnistunut aina löytämään takaisin hotellille. Saatan kyllä joutua tutkimaan karttaa pitkään ja hartaasti , ja tehdä varmaan koomisen näköisiä äkkikäännöksiä kulkiessani. ⁉️ 🤔⁉️☺️

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että taipumukselle on nimikin.  Luulin olevani vain pölvästi.

T: ei kysyvä tieltä eksy...eiku..hitsi, missä mä oon..

Minunkin motto on tuo "kysyvä ei tieltä eksy". Pakkohan se on kysyä, muuten ei löytäisi minnekään. Ihanaa oikeasti, että tälle on nimikin!! - se 6-vuotiaan kanssa suunnasta riidellyt.

Mä olen muuten opetellut rauhoittamaan itseni. Heti kun tajuan että suunta on hakusessa, ihan ensiksi pitää pysähtyä, rauhoittua ja miettiä. Näkyykö maamerkkejä, jos ei, mitä tehdä jne... Helpottaa sekin kun ei panikoi!

Meitähän on sit monta.Olen aina ollut tietoinen ja kärsinyt tästä jonkinlaisesta vaikeudesta hahmottaa suuria tiloja.Oon aina ajatellut että se liittyy jotenkin keskittymishäiriöön.Mutta mä varmaan vedän pohjat nyt kun kerron että eksyn aina jumbon h&m liikkeessä, miksi se on niin sokkeloinen?

Täällä myös yksi aivan onneton suunnistaja: kauppakeskukset, parkkihallit, lenkkipolut metsässä...olen eksynyt lenkillä lukuisia kertoja ihan lähellä omaa kotia, kun olen lähtenyt oikaisemaan pikkuisen metsän tai puiston läpi. Totta puhuakseni en ole kehdannut näitä kertoja myöntää edes perheen sisällä. Muuten kyllä avoimesti naureskelen miten huono olen hahmottamaan suuntia tai auto on hukassa parkkipaikalla. Todellisuudessa koen kyllä välillä häpeää ja pidän itseäni yksinkertaisena, kun en vaan opi paremmaksi, ikää yli 40. Ihmisten kasvojen ja nimien muistaminen myös vaikeaa. Mitään lukihäiriötä tai add:tä ei kyllä ole.

Minulla hahmotushäiriö ilmenee ovenpieliin törmäilynä, kun hahmotan etäisyyden väärin, myöhästelynä ja eksymisenä. Add diagnoosin sain 32-vuotiaana

Joo ei kannata mitään oikopolkuja ajatella, kulkee aina samaa reittiä ja painaa kaikki maamerkit 

mieleensä. Jos teemme tutunkin reitin päinvastoin tai hiemankin erilailla, en tajua missä ollaan

ennenkuin näen jonkun tutun paikan- ai me ollaan täällä! Miestä aina jaksaa huvittaa.. 

Minullakaan ei ole lukihäiriötä eikä add:tä. Matikassa kyllä vaikeuksia.

Yksi kerta oli tosi paha.. Piti päästä yhteen paikkaan ja oli kartta mukana, josta katsoisin.

Yhdessä kohtaa tuntui, kuin ajatus pirstaloituisi, en ymmärtänyt karttaa ja reittiä enää ollenkaan. Olin ihan hädissäni, että mihin pitäisi mennä 😞

Lopulta katsoin kartasta vaihtoehtoisen reitin ja pääsin perille, reippaasti myöhässä.

Mutta oli kyllä pelottava hetki. En vaan yhtäkkiä tajunnut kartasta tai reitistä mitään.

Lisäksi olen hyvä piirtämään, mutta mittasuhteet menee aina päin persettä. Turhauttaa, kuun piirrän realistisen näköiset silmät, jotka eivät ole ollenkaan linjassa ja näyttää kuin kuvan henkilöllä olisi kasvohalvaus. Ihan sama mitä ruudukoita tms tekee, niin ei hahmota mittasuhteita.