hahmotushäiriö, eksyt joka paikkaan?

Vielä tänään ylös tämä! Kohtalotovereita meille...?

Itse olen eksynyt lukuisia kertoja kävellessäni johonkin. Esim.kerran kun olin kävelemässä kotoa Espoon Ikeaan niin päädyinkin Mikkelään. Ei muuta kuin kysymään huoltoaseman pikaruokaravintolan työntekijöiltä reitti Ikealle. Helsingin kaduilla on haastavaa löytää tiettyjä paikkoja. Saatan pyöriä ympyrää ennen kuin tajuan menneeni jo ohi. Kun ensi viikolla matkustan junalla Pietariin niin ei todellakaan passaa seilata liian kauas metroasemista tai maamerkeistä tai katastrofi on valmis.

Täällä yksi eksyilevä höttöpää. Ihanaa huomata että muitakin on ! Mutta tällä porukalla ei kyllä tosiaan kannattaisi lähteä reissuun .D

Vierailija kirjoitti:

Liittyy usein lukihäiriöön tai tytöillä add:hen (poikien versio adhd:sta). Add on hajamielisyyttä, haaveilua ym. Oliko sinulla koulussa lukeminen , matemetatiikka ja kielet haastavia? Tuntuiko, että ei muista vaikka luki koealueen...

Mulla ei oo lukihäiriörä eiikä add:tä. Matikka oli mieliaineeni. Eksyn joka paikkaan.

Lapsellani add ja lukihäiriö. Nauraa mun eksymisolleni eikä itse eksyile. (perinyt nuo isältään)

On hahmotushäiriö jonka olen itse itselleni diagnosoinut, samoin kun jonkinasteisen lukihäiriön. Add löytyy ihan oikeana diagnoosina mutta nämähän kulkee usein käsi kädessä.

Navigaattorin kanssa menen aina. Täytyy monta kertaa ajaa joku reitti että jää mieleen pois lukien tietty joku suoran tien päässä oleva kauppa 😅

Navigoin niin autolla kuin kävellen. Eniten ärsyttää kun navigaattori käskee mennä luoteeseen/itään jne! Sitten ajelen aikani että alkaa kertoa oikealle ja vasemmalle. Käytän google mapsia.

Olen onneksi suht sosiaalinen niin kysyn ihmisiltä neuvoa. Esim Ratinan kauppakeskus Tampereella on ihan ihme sokkelo. Seltä heti eka ihminen ja "anteeksi mutta mistähän täältä löytäisi ne vaatekaupat?"

En edes yritä enää suunnistaa itsekseni.

Onneksi pojallani joka nyt 12-vuotias on hyvä hahmotuskyky niin hän toimii kartanlukijana. Tosin vieraassa paikassa pidän navia kädessä ajaessa niin nään konkreettisesti sen reitin ja sen mistä käännytään.

Heitän monesti tästä ongelmasta lapsille vitsiä kun lähdetään jonnekin vieraampaan paikkaan keskenään ilman miestä. Arvuuttelen että montako kertaa ajetaan harhaan 😂 Sitten jännittää että ollaanko oikealla tiellä ja huh sitä helpotusta kun oikea reitti löytyy!

Ajolinjat on myös vaikeita jos ei ole ihan selkeitä viivoja. Ajoin ajokortin vasta hetki sitten ja ajolinjoista sain palautetta autokoulussa jo. Talvella ajolinjat on kyllä..

No kyllä tämän kanssa elää kun ottaa huumorilla 😅 Ei kai sitä muutakaan voi?

Autpkouluope lopetti toivottomana tapansa kertoa, minne pitäisi ajaa ja siirtyi sanomaan oikealle ja vasemmalle.

Vaikka Turussa olin ikäni asunut ja keskustan katuja talsinut 8 vuotta kouluuni, en löytänyt sielläkään minnekään.

En uskalla mennä ulkomaille ilman luotettavaa kaveria, joka ohjaa mua tarvittaessa ja on turvana.

Pelkään jo sekavia lentokenttiä. Ja kamalaa, kun opas bussissa näyttää ikkunasta, että tuo tuolla on retkipysäkki ja bussi sitten ajaa jonnekin kauemmas hotellille vähän matkaa. En yleensä hahmota hotellilta, missä se pysäkki oli.

Minun exällä on hahmotushäiriö eikä se alkuun suostunut uskomaan että minä tiedän minne me ollaan menossa vaikka olin vain vilkaissut jotain karttaa kerran. Hän ei löydä edes navigaattorilla perille. Itselläni on sisäinen kompassi ja se aina kertoo minulle mistä tuli ja minne olen menossa. Yhtä hyvin löydän kaupassa kun metsässä tieni. Oli hyvin avaava kokemus exän eksymisiä seurata. Nyt pystyn paljon paremmin antamaan ohjeet muille kun pitää neuvoa mistä mennään johonkin. Aiemmin vaan sanoin että senkun menet/tulet. Nyt laitan muistiin maamerkkejä; käänny vasemmalle kun näet keltaisen aidan, 3km suoraan ja älä ota vasenta haaraa y-risteyksessä...

Täytyy myöntää että kävelen helposti väärään suuntaan tai jonnekin hornantuuttiin. Varsinkin kiireessä sentään sinne tänne ja menen entistä enemmän paniikkiin. Tänään mulla meinasi totaalisesti palaa hermot kauppakeskuksessa kun opasteet ovat niin epäselvät ja oli vaikea hahmottaa että mistä ovesta mun pitää mennä jotta pääsee bussiterminaaliin. Huonoon aikaan sattui tämä metrojunien lakko. Nyt mun ei ainakaan tee mieli mennä esim. mihinkään metsään tai vähänkään sokkeloiseen kauppakeskukseen. Välillä toivon että saisin uudet aivot tilalle jotta sujuisi toi samperin suunnistaminen.

Ai meitä on lisääkin? :D

Ensimmäiset vuodet uudessa kaupungissa asuessa kävelin aina kartta taskussa. Nykyisin onneksi kartta on puhelimessa, niin ei ole niin noloa kaivaa ryppyistä (ja pahimmillaan itse piirrettyä) karttaa taskusta jossain kadunkulmauksessa. Opin noin 5 vuotta tietyssä paikassa asuttuani lopulta liikkumaan tutulla ja ei kovin isolla alueella.

Olen eksynyt moneen kauppaan ja etenkin kauppakeskuksiin, koska en muista, mistä tulin sisälle. Lisäbonuksena näissä on kamala valojen, äänten ym. sekamelska, joka saa aivoni aivan solmuun. Juna- ja lentoasemat ym. ovat kauheita paikkoja, en osaa toimia niissä.

En tunnista ihmisten kasvoja kunnolla etenkin jos he ovat heille "kuulumattomassa" ympäristössä. Olen jopa ihmetellyt omaa miestäni eri ympäristössä, että kukas tuo on. :D Lisäksi tätä tapahtuu myös tv-sarjoja ja elokuvia katsottaessa.  Miellän esim. kaksi vaaleahiuksista naista samaksi henkilöksi, jos he ovat suunnilleen saman mittaisia, saman muotoisia, hiusten pituus on sama jne.. Jotenkin katson ihmisistä vain hiustenvärin, kasvojen muodon, vaatteet, silmälasit tai niiden puutteen jne. enkä kasvonpiirteitä, joista ihmiset kai oikeasti voisi tunnistaa.

Yleensä alan myös kirjoittaa tällä palstalla tuohon Nimimerkki-kohtaan viestiä tai tarkistusnumeroita...

Ei ole hahmotushäiriöstä diagnoosia, mutta add:ta tutkitaan parhaillaan kyllä.