Lue keskustelun säännöt.
mitä mieltä olisitte, jos miehenne lähtisi vuodeksi töihin Arabiemiraatteihin?
13.03.2017 |
Komennus kestäisin kolmesta kuukaudesta vuoteen. Perhe olisi mahdollista ottaa mukaan ja itse olisinkin valmis lähtemään. Meillä kuitenkin 10v ja 18v lapset ja veikkaan, että kun ja jos asia heidän kanssaan otetaan puheeksi, niin eivät haluaisi lähteä. Toinen toki täysi-ikäinen, mutta hänellä opinnot pahasti kesken ja vaikka välivuoden luultavasti pystyisikin pitämään, ei mukaan lähtisi.
Raahaisitteko 10vuotiaan väkisin mukaan, vai jäisittekö suosiolla suomeen lasten kanssa ja antaisitte miehen lähteä yksikseen?
Kommentit (52)
Jäisin lasten kanssa Suomeen . Pitemmillä lomilla voisi lomailla siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehottaisin miestä tarttumaan tilaisuuteen ja jäisin itse lasten kanssa Suomeen. Ehdottomasti.
Lähtisin mukaan ja lapset myös. Olemme lähteneetkin, emme tosin noin kauas.
Jäisin Suomeen, kun lapset ovat noin "hankalassa" iässä. Tai mies voisi yrittää lykätä lähtöä parilla vuodella, niin saisitte ainakin tuon vanhemman jo enemmän omilleen. Ulkomaankeikat on helpointa hoitaa, kun lapset ovat vielä alle kouluikäsiä. No, riippuu toki lapsesta ja aika monesta muustakin seikasta, mutta yleissääntönä ja oman kokemuksen perusteella mielestäni näin.
Lähtisin lapsen kanssa mukaan. Kielitaitoa ja henkistä pääomaa karttuisi matkalla. Jos olisi jokin kovin painava syy miksi lasta ei voi ottaa mukaan "mä en haluu" ei riittäisi niin sitten mies tietysti yksin matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.
Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.
miten tuollaisessa tapauksessa kestää ikävän? Jos vaikka näkisi vain pari kertaa vuodessa?
Entä luotto toiseen, ettei hommaa siellä toista naista itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin kymmenen, muutimme expatiksi USAan. Kokemus oli arvokas ja en pitäisi ikää hankalana. Jonkin verran jo kielitaitoa ja kv. koulussa oppisi lisää.
Kun olin 18, vanhempani muuttivat aasiaan ja jäin itse Suomeen lukioon. Opin itsenäisyyttä ja pärjäsin mainiosti.
Eli vastaus on: 10 vee mukaan ja 18 vee kotiin.
Olen käynyt Dubaissa ja jos hän on sinne lähdössä, en lähtisi mukaan. Arabiemiraatit on muutenkin hyvin erikoinen paikka. Jos komennus olisi johonkin toiseen maahan, olisin kiinnostuneempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymmenvuotias menee tasan sinne, minne vanhemmatkin. 18-vuotias on aikuinen, hän päättäköön itse asioistaan.
Minä en tosin lähtisi Arabiemiraatteihin ja toivoisin, ettei miehenikään lähtisi. Nykypäivänä liian riskialtis paikka. Sitä vain ei turistin näkökulmasta aina tajuta.
Lähtisin ehdottomasti mukaan ja lapset myös. Mistä tiedät heidän mielipiteensä, jos et ole vielä kysynyt asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin 10veen kanssa. On kuitenkin niin kohtuullisen pituinen ja hintainen lento, että 18v voi halutessaan vierailla usein. Kolmen kuukauden pituiselle komennukselle mies saisi mennä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.
Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.
Tiedätkö millaista se on lapsen perspektiivistä? Pääsee käymään kouluja joista suurin osa ei osaa edes unelmoida. Tutustuu todella kansainvälisiin kavereihin joita voi tapailla eri puolilla maailmaa elämänsä aikana. Koulukiusauskin on vähäistä koska erillaisuutta siedetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.
Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.
Tiedätkö millaista se on lapsen perspektiivistä? Pääsee käymään kouluja joista suurin osa ei osaa edes unelmoida. Tutustuu todella kansainvälisiin kavereihin joita voi tapailla eri puolilla maailmaa elämänsä aikana. Koulukiusauskin on vähäistä koska erillaisuutta siedetään.
Vai pääsevät...? No joo, joillekin tämä olisi ehkä kiva ja toki jos maa olisi joku tolkullinen, mutta Arabiemiraatit, ei, en edes ajattelisi, että lähtisin sinne kahden vaalean teinitytön kanssa ja kymppivuotiaan 1,5 vuotta englantia harjoitelleen pojan kanssa.
On miehelleni itse asiassa tarjottukin muutamaa komennusta, toinen oli Seattlessa ja toinen Intiassa, mutta emme ajatelleet asiaa yhtään enempää, varsinkaan Intiaa. Seattle on myös vuorokauden matkan päässä Suomesta ja siellä suuntaa olemme jo olleet pari vuotta. Mies saa lähteä jos haluaa, mutta koska hän tietää neljän vuoden kokemuksella mitä työskentely ulkomailla on, niin se riittää.
En lähtisi eikä mieheni edes harkitsisi kyseistä maata. Mistään rahasta.
Kannattaa ehdottomasti jäädä sinne Kontulaan ja nauttia räntäsateesta loppuelämä! Elämässä ei kannata koskaan ottaa mitään riskejä tai nähdä vaivaa, vaan mennä aina palstaämmien viitoittamalla tiellä!
Ajattele, olipa hyvä että tässäkin ketjussa joku Dubaissa käynyt tuli neuvomaan että ei kannata muuttaa emiraatteihin työn perässä. Ajattele, mitä kosmopoliittisia huippuasiantuntijoita täällä jakavat konsultointiapuaan ihan tuosta noin vaan. Ei kannata mennä! Pysykää kotona visusti!
Lähdimme Abu Dhabiin 9 ja 6 vuotiaiden kanssa. Itse tein etätöitä. Arvokas kokemus kaikille. Lapset kävivät ruotsinkielistä koulua.
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi eikä mieheni edes harkitsisi kyseistä maata. Mistään rahasta.
Päähän sattuu,kun lukee tällaisia kommentteja.
Olen lomaillut Dubaissa ja Abu Dhabissa ystävän luona joka oli siellä töissä.Jos sinne lähtee perheellä, ei ehkä ikinä halua tulla takaisin :)
Ihan mitä itsestäsi tuntuu. Itse lähtisin mukaan ja ottaisin 10-vuotiaan mukaan, kansainvälistyminen on valtava asia. Pääsisihän hän takaisin omalle luokalle palatessa.
Jos itseäsi pelottaa ulkomailla olo, tai joituisit sanoutumaan irti vakityöstä, sitten mies vaan lähtisi.
Jos epäröit, käy siellä ensin lomalla ja tutustu siellä asuviin suomalaisiin.
Minä jäisin Suomeen. Siskoni taas lähtisi heti miehensä matkaan.