Veljeni tuovat lapsiaan jatkuvasti vanhemmillemme

Ei isovanhempiin voi kasvaa liian kiinni tai tottua liikaa. Lastenlasten ja vanhempien yhteinen aika on molemmille arvokasta eikä sitä itsessään tarvitse rajoittaa.

Eri asia on sitten se, rasittaako tuo jokapäiväinen ruokailu ja hoito vanhempiasi. Heidän pitäisi uskaltaa sanoa ei, jos siltä tuntuu. Toisaalta, jos ovat hyväkuntoisia, saattavat itsekin tykätä järjestelystä ja silloin asia on ok.

Höpö höpö ap. Tuohan on vain hienoa että isovanhemmat itse haluavat hoitaa ja auttaa. Ei siinä ole yhtään mitään huolestuttavaa kenenkään kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei isovanhempiin voi kasvaa liian kiinni tai tottua liikaa. Lastenlasten ja vanhempien yhteinen aika on molemmille arvokasta eikä sitä itsessään tarvitse rajoittaa.

Eri asia on sitten se, rasittaako tuo jokapäiväinen ruokailu ja hoito vanhempiasi. Heidän pitäisi uskaltaa sanoa ei, jos siltä tuntuu. Toisaalta, jos ovat hyväkuntoisia, saattavat itsekin tykätä järjestelystä ja silloin asia on ok.

Asia, mikä heitä todennäköisesti rasittaa, on meteli, mikä lapsista lähtee. Kiljuvat ja huutavat. Varmaan rasittavaa, kun saavat rauhaa vasta illalla.

Kaverillani on molemmat isovanhemmat naapureissa ja kyllä hekin päivittäin ovat tekemisissä, edelleen, vaikka lapset ovatkin jo teinejä.

On yksi asia olla huolissaan vanhempien jaksamisesta (itse tietävät parhaiten) mutta älytön on huoli lapsen kiintymisestä liikaa(????) läheisiinsä. Sairas ajattelutapa. Ei lasta voi rakastaa liikaa, eikä lapsella voi olla liikaa rakastavia läheisiä.

Ovatko vanhempasi eläkeläisiä? Jos kyllä, niin onhan heillä rauhaa koko päivä, joten vieraat päivällisellä voi olla ihan mieluisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö ap. Tuohan on vain hienoa että isovanhemmat itse haluavat hoitaa ja auttaa. Ei siinä ole yhtään mitään huolestuttavaa kenenkään kannalta.

On siinä huolestuttavaa silloin, jos homma on epätasapuolista. Eli yksi perhe kuormittaa isovanhempia ja muille ei riitä kaistaa. Kaipa niille muillekin lapsenlapsille olisi kiva nähdä mummua ja faaria joskus.

Mun appivanhemmat olivat kaikki kesäkaudet poissa eläköitymisestä 10 vuotta eteenpäin. Sinä aikana kahden lapsen perheet ehtivät kasvaa isoiksi. Tyttären lapset saivat nauttia talvikaudella isovanhempien seurasta, kun asuivat vain tunnin matkan päässä ja tytär vaati etenkin äitiään heille tai vei omia lapsiaan äidille.  Meille on melkein 5 h matka, joten näkemiset jäivät väkisinkin vähäisiksi.  Nyt kun isovanhemmat eivät enää muuten reissaa, he keskittyvät kolmannen lapsensa perheeseen "että lapset saavat muistoja isovanhemmista". Vähän on sellainen olo, että meidän  lapsilla ei sitten kai ollut niin tärkeetä niitä muistoja saada.

Siis onko ne isovanhemmat sanoneet että heitä rasittaa lasten hoito, ja veljet silti käyttävät heitä jatkuvasti lasten hoitoon? Jos eivät, niin eihän siinä mitään. Se voi olla heille pelkästään henkisesti virkistävää nähdä nuorta elämää talossaan. 

Isovanhempia on niin erilaisia .Joillekin tosiaan lapset usein olisivat rasite, joko koska he alkavat itse olla huonokuntoisia tai koska katsovat että ovat omat pikkulapsensa jo aikanaan hoitaneet eivätkä enää halua semmoista tehdä. Mutta on niitäkin jotka ihan aidosti iloitsevat jopa äänekkäistä ja riehakkaista pikkulapsista, eikä ole mitään syytä näitä estää lapsia hoitamasta.

Mun veli kans jatkuvasti hoidatuttaa lapsiaan vanhemmillani, eikä asu edes lähellä, mutta auto vie... Usein ovat yökylässäkin ja tosiaan nälkäisinä tulevat, äitini ruokkii. Itse en kahtaisi... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö ap. Tuohan on vain hienoa että isovanhemmat itse haluavat hoitaa ja auttaa. Ei siinä ole yhtään mitään huolestuttavaa kenenkään kannalta.

On siinä huolestuttavaa silloin, jos homma on epätasapuolista. Eli yksi perhe kuormittaa isovanhempia ja muille ei riitä kaistaa. Kaipa niille muillekin lapsenlapsille olisi kiva nähdä mummua ja faaria joskus.

Mun appivanhemmat olivat kaikki kesäkaudet poissa eläköitymisestä 10 vuotta eteenpäin. Sinä aikana kahden lapsen perheet ehtivät kasvaa isoiksi. Tyttären lapset saivat nauttia talvikaudella isovanhempien seurasta, kun asuivat vain tunnin matkan päässä ja tytär vaati etenkin äitiään heille tai vei omia lapsiaan äidille.  Meille on melkein 5 h matka, joten näkemiset jäivät väkisinkin vähäisiksi.  Nyt kun isovanhemmat eivät enää muuten reissaa, he keskittyvät kolmannen lapsensa perheeseen "että lapset saavat muistoja isovanhemmista". Vähän on sellainen olo, että meidän  lapsilla ei sitten kai ollut niin tärkeetä niitä muistoja saada.

No, sellaista se on että jos asuu kaukana niin on vaikeampaa järjestää tuollaista. Itsekin asumme niin kaukana isovanhemmista, että käymme siellä vain muutaman kerran vuodessa. Ja veljeni, joka on jäänyt asumaan samalle paikkakunnalle vanhempien kanssa, toki luonnollisesti saa paljon hoitoapua ja isovanhempien seuraa. Ei ole tullut mieleenkään kiukutella epätasa-arvosta kun itse on valittu muuttaa 500 km päähän...

Harvat isovanhemmat kertovat jaksamisestaan, se on edelleen tabu ja korkeintaan ompeluseuroissa tai lukupiirissä siitä puhutaan. Isovanhemmat eivät halua pahoittaa mieltä tai vaarantaa suhdetta.

Kyllä lapselle pitäisi olla omat vanhemmat kaikista tärkeimmät ja hakea heiltä turvaa ja lohtua.

Ap. huoli ei ole lainkaan harvinainen, eikä myöskään aiheeton, jos vanhemmuus menee ripaa hipoen ja mennään sieltä mistä aita on matalin. Totta kait se helpottaa vanhempia jos päiväkodin jälkeen isovanhemmat tarjoavat päivällisen ja hoitavat lapset, jonka jälkeen lähdetään kotiin nukkumaan ja aamulla päiväkotiin ja sieltä mummolaan.

Milloin lapset viettävät arkea omien vanhempiensa seurassa ja omassa kodissaan. Nythän lapset käytännössä elävät päiväkodin ja mummola elämää, ei oman perheen arkea.

Ap, on aivan sallittua sanoa ääneen (edes tässä ketjussa), että sinua risoo, kun veljet lapsineen saavat enemmän vanhempiesi huomiota kuin sinä ja lapsesi. Saat sanoa, että sinä tunnet olosi syrjään sysätyksi ja ettet tunnu olevan yhtä tärkeä vanhemmillesi.

Ei ole sinun tehtäväsi stressata isovanhempien ja lastenlasten suhteesta, vaan jokaisen on itse vedettävä rajansa. Ei toki ole myöskään kiellettyä, jos haluat keskustella aiheesta veljiesi tai vanhempiesi kanssa. Tuolle kaikelle voi olla selityksensä ja keskustelu voi lisätä sinuun kohdistuvaa huomiota.

Mutta pointti on siis se, että ole rehellinen itsellesi, että mikä sinua oikeasti risoo. Äläkä valehtele itsellesi, että olisit oikeasti huolissasi isovanhempien ja veljien lasten väleistä.

Näin käy kun omat vanhemmat ei oikeasti jaksa tai halua hoitaa omia lapsiaan.

Minun äitini sanoi minulle aikanaan suoraan, että minun on pärjättävä omillani, sillä sisko ja veli hoidattavat hänellä lapsia niin paljon ja röyhkeästi jopa kiristäen. Toki äidin rehellisyys auttoi kestämään sen pettymyksen. Mutta siinähän sitten todella opin pärjäämään ilman apua. Vähitellen vierailut vanhemmillani ovat vähentyneet niin, että tulee käytyä enää jouluna, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Eipä sinne kyllä sen enempää ole kinuttukaan käymään.

Vähän surkea olo tulee näitä kirjoittaessa. Mutta lapset ovat nyt kouluikäisiä ja pahimman yli on päästy. Miehen kanssa käydään viihteellä erikseen, kun toinen on aina lasten kanssa kotona.

Jos ei itse pysty lapsiaan hoitamaan, niin sossu kyllä hakee ne pois yhdellä puhelinsoitolla...

Vierailija kirjoitti:

Ap, on aivan sallittua sanoa ääneen (edes tässä ketjussa), että sinua risoo, kun veljet lapsineen saavat enemmän vanhempiesi huomiota kuin sinä ja lapsesi. Saat sanoa, että sinä tunnet olosi syrjään sysätyksi ja ettet tunnu olevan yhtä tärkeä vanhemmillesi.

Ei ole sinun tehtäväsi stressata isovanhempien ja lastenlasten suhteesta, vaan jokaisen on itse vedettävä rajansa. Ei toki ole myöskään kiellettyä, jos haluat keskustella aiheesta veljiesi tai vanhempiesi kanssa. Tuolle kaikelle voi olla selityksensä ja keskustelu voi lisätä sinuun kohdistuvaa huomiota.

Mutta pointti on siis se, että ole rehellinen itsellesi, että mikä sinua oikeasti risoo. Äläkä valehtele itsellesi, että olisit oikeasti huolissasi isovanhempien ja veljien lasten väleistä.

Miksi ap. ei voisi olla huolissaan lasten ja isovanhempien suhteesta.

Käytännössä lapset viettävät valveilla olo aikansa päiväkodissa ja isovanhempien seurassa, eikä vanhempien, korkeitaan tunnin pari, miten siinä ajassa voi syntyä hyvä vanhempi-lapsi suhde?

Ap. huoli ei ole lainkaan harvinainen ja vastuu ja hoito lastenhoidosta on päiväkodilla ja isovanhemmilla, kun lapsen vanhemmilla ei ole halua tai valmiuksia elää lapsiperhe elämää.

Näissä tapauksessa hoitoavun antaminen on turhaa ja hukkaan heitettyä apua vanhemmille, kun ei se vastuullinen vanhemmuus siitä miksikään muutu, kun muut asiat ovat tärkeämpiä kuin lapsi tai perhe-elämä.

Luulen, että ap. tapauksessa veljen lapset menevät myöhemmin koulusta mummolaan ja iltahämärässä vasta kotiin nukkumaan ja teininä muuttavat sitten isovanhempien luokse kokonaan, joka on nykyään hyvin yleinen ilmiö, kun vanhemmat eivät jaksa teinejään tai miten jaksaisivat, kun he eivät jaksaneet sitä edes pienenä.

Näin tekee myös minun sisarukseni. Ja lisääntyvät vaan, vaikkei jaksa entisiäkään hoitaa. Ei kai ne isovanhemmat kehtaa sanoa, vaikka välillä näkee, että väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei isovanhempiin voi kasvaa liian kiinni tai tottua liikaa. Lastenlasten ja vanhempien yhteinen aika on molemmille arvokasta eikä sitä itsessään tarvitse rajoittaa.

Eri asia on sitten se, rasittaako tuo jokapäiväinen ruokailu ja hoito vanhempiasi. Heidän pitäisi uskaltaa sanoa ei, jos siltä tuntuu. Toisaalta, jos ovat hyväkuntoisia, saattavat itsekin tykätä järjestelystä ja silloin asia on ok.

Asia, mikä heitä todennäköisesti rasittaa, on meteli, mikä lapsista lähtee. Kiljuvat ja huutavat. Varmaan rasittavaa, kun saavat rauhaa vasta illalla.

Voi kuvitella että isovanhemmat huomaavat syvään pienten rasavillien lähdettyä kotiinsa. Kuten ystäväni mummo totesi lapsen lasten kotiuduttua, että mukavaa kun tulivat mutta vielä mukavampaa on kun lähtivät.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö ap. Tuohan on vain hienoa että isovanhemmat itse haluavat hoitaa ja auttaa. Ei siinä ole yhtään mitään huolestuttavaa kenenkään kannalta.

Oot väärässä.

Miksi lapsien vanhemmat heistä huolehdi?

Kiire harrastuksiin vai?

Mua ainakin välillä harmittaa, että muutaman kilometrin välimatkasta huolimatta lapset näkevät isovanhempiani muutaman kerran vuodessa, nekin juhlissa.

Tämä siksi, kun aika menee tätini kouluikäisten lasten hoitamiseen - ne tarvitsee kiikuttaa arkisin kouluun ja kotiin ja tehdä välipalat ja ruuat ja viedä harrastuksiin ja viikonloppuisin pitää yökylässä. Tai vähintäänkin tehdä tädille polttopuita ja ahertaa kasvimaalla. Vaikka ei kuulemma enää jaksaisi, on raskasta ja väsyttää. Sydänkohtauksen jälkeenkin kotiutumisen jälkeen sama rumba alkoi heti.

Meillä ei ehdi käydä em. syistä, heille ei koskaan voi mennä kun serkut ovat siellä. Muille ihmisille harmittelee kovasti kun ei meitä näe ikinä.