Lue keskustelun säännöt.
Seksi ja parisuhde - oma seksuaalisuus lähinnä hämmentää
13.03.2017 |
Olen kolmekymppinen nainen ja oma historiani seksistä parisuhteissa on ollut aika ikävä. Kesti todella pitkään tajuta omat rajansa ja sen jälkeen se, että miehen ei tarvitse olla pelkkä saajaosapuoli vaan voi itse vaatia hiukan tasokkaampaa kohtelua ihmisenä eikä pelkkänä esineenä. Olen ollut vaihtelevissa parisuhteissa, mutta kun seksi on ollut hyvää, se on ollut loistavaa.
Nyt viimein kun olen sinut tämän kanssa ja olen toipunut hyväksikäytöstä, olen löytänyt miehen joka pystyisi elämään ilman useita kuukausia putkeen vailla mitään huolia. Sen lisäksi mies ei hirveästi kosketa, mutta siis halaa ja pussaa kyllä, mutta seksuaalisesti taas ei. Olen siitä onnekas, että pystyn tulemaan ilman suu- tai käsikopeloa, mutta emme ole esimerkiksi vuoteen harrastaneet suuseksiä tai mitään muutakaan. Olen useammin antanut miehelle suuseksiä kuin mies antanut mulle. Asia vaivaa toisinaan ja mietin onko vieraissa käynti sallittu, jos kaikki muu toimii hyvin? Parisuhde on hyvä, mutta tämä sara ei vaan toimi ja keskusteluyhteyttä on vaikea rakentaa.
ja jotta kukaan ei vetele mitään kortteja esiin, niin olen ihan ok näköinen ihminen ja huolehdin hygieniastani. Sen lisäksi saimme lapsen vajaa vuosi sitten, mutta luulisi haluttomuuden vaivaavan enemmän naista kuin miestä.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Älä käy vieraissa. Oletko avoimesti puhunut asiasta?
Olen, mutta tuntuu samalta kuin olisin puhunut raivoraittiille alkoholinvaaroista. Eli ei mitään tuloksia. Tää itsestäänselvyydeksi muuttuminen parisuhteessa rassaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen saaminen ei voisi vaikuttaa miehen haluihin? Eikö isäksi tuleminen ole miehelle iso mullistus tai eikö vauvan hoitaminen vaikuta miehen unen määrään, arkeen tai parisuhteeseen mitenkään?
Ei vieraissa käyminen ole koskaan sallittua ellei ole kyseessä avoin suhde. Eikä miehellä ole mitään sen ihmeellisempää velvoitetta antaa seksiä kuin naisellakaan.
Koeta muistaa, että pikkulapsiaika on rankkaa eikä anna todellista kuvaa todellisesta parisuhteen tilasta. Siitä toipuminen voi kestää helposti parikin vuotta. Keskustele miehesi kanssa asiasta. Jos vielä vuoden kahden päästä mikään ei ole muuttunut, niin eroa, mutta älä lähde pettämään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen saaminen ei voisi vaikuttaa miehen haluihin? Eikö isäksi tuleminen ole miehelle iso mullistus tai eikö vauvan hoitaminen vaikuta miehen unen määrään, arkeen tai parisuhteeseen mitenkään?
Siksi, koska samalla määrällä unta vetelen itsekin kuin mies ellen jopa pienemmillä. Mä sen lapsen pesen, puen, ruokin ja sen kanssa valvon jos jotain tulee. En pääse mihinkään ilman kauheita varotoimenpiteitä ja saatan joutua poistumaan illanvietosta koska mies ei saa vauvaa nukahtamaan. Sitä paitsi, miksi mun pitäisi alistua tilanteeseen jos moni mieskään ei alistu? Tää tuntuu vain hullulta että omat halut ovat ennallaan mutta ei miehellä. Näkeeköhän se mut nykyisin vain äitinä eikä puolisona?
Päätin ottaa mieheen ihan reilusti etäisyyttä ja keskittyä oman elämäni kasaamiseen. Mulla on harrastuksia, jotka ovat jääneet perheen hoitamisen vuoksi etäisiksi enkä ole aikoihin ehtinyt tehdä muitakaan asioita. ehkä yritän liikaa olla liian lähellä, että jospa pieni etäisyys parantaisi tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen saaminen ei voisi vaikuttaa miehen haluihin? Eikö isäksi tuleminen ole miehelle iso mullistus tai eikö vauvan hoitaminen vaikuta miehen unen määrään, arkeen tai parisuhteeseen mitenkään?
Siksi, koska samalla määrällä unta vetelen itsekin kuin mies ellen jopa pienemmillä. Mä sen lapsen pesen, puen, ruokin ja sen kanssa valvon jos jotain tulee. En pääse mihinkään ilman kauheita varotoimenpiteitä ja saatan joutua poistumaan illanvietosta koska mies ei saa vauvaa nukahtamaan. Sitä paitsi, miksi mun pitäisi alistua tilanteeseen jos moni mieskään ei alistu? Tää tuntuu vain hullulta että omat halut ovat ennallaan mutta ei miehellä. Näkeeköhän se mut nykyisin vain äitinä eikä puolisona?
Kaikille samassa tilanteessa oleville miehille vastataan heti, että on ihan normaalia jos halut hetkeksi (pariksi vuodeksi) vähenee noin suuressa elämän mullistuksessa. Ja mies on täysi kusipää jos ei tätä ymmärrä ja jaksa sen aikaa odottaa, että lapsi pääsee päiväkotiin.
Älä käy vieraissa. Oletko avoimesti puhunut asiasta?