Särkyi idylli, että lapset lopettaisivat itkun pvkodissa, kun vanhemmat häipyvät näkyvistä.
Ollaan harjoiteltu lapsen kanssa päiväkodin alkamista päiväkodissa ja kyllä on sydäntä riipaissut pienokaisten itku ja hätä ja vanhempien ikävä pitkin päivää. Lapset ovat kyllä saaneet lohtua ja syliä hoitajilta ja muutenkin ko. paikka tuntuu todella hyvältä ja hoitajat ihanilta, mutta kyllä pienen lapsen paras on yksinkertaisesti oma koti.
Henkilökunnan mielestä pvkoti ei myöskään tarjoa mitään sellaista hyvää, jottei se kotona olisi aina parempaa lapsen kannalta.
Onneksi lapsista kuitenkin sanotaan, että ovat sopeutumisen mestareita (vaihtoehtoja, kun ei aina ole).
Kommentit (54)
Vierailija:
Luulen että kun lapsi oppii että, vanhemmat tulevat hakemaan kotiin kuitenkin joka päivä, eikä heitä sinne tosiaan hyljätä, rupaa hän luottamaan ja oppii nauttimaan kavereista, puuhailuista yms.
Yli kaksi vuotta hän huusi kuin tapettava sika joka ikinen kerta kun menin vessaan. Joten minä vuorostani luleen, ettei hän olisi lopettanut päiväkodissakaan huutoa parissa viikossa, jos olisin hänet sinne vienyt. Puhun siis alle kolmevuotiaasta lapsesta.
ymmärtää etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia kuin omat läheiset?
Kyllähän kasvatuksessa vikaa on jos lapsi itkee voi herranjestas...
kun meidänkin Katri on vuoden ikäisestä osannut keittää itselleen aamupuurot, koska sillä on niin hyvät kasvattajat. Itkenyt se ei tietysti ole muuta kuin silloin kun syntyi. Ja sekin johtui siitä kun kasvattaminen oli vähän hankalaa vatsan läpi. Mutta asia korjaantui heti sen syntymän jälkeen. On se kumma kuin muidne lapset vaan ovat sellaisia parkuvia ressukoita.
Lapsi on päästään pipi! toi on jo epänormaalia..ei millään pahalla.
Ei sitä joka itkua vanhemmille kerrota.
Jos lapsella hoitoon jääminen on selvästi rankaa kyllä siitä kerrotaan vanhemmalle.
Jotkut itkevät puoli päivää viikkotolkulla.
Kyllähän taaperot kotonakin itkevät.
Saati sitten silloin kun paikalla on kymmenkunta muuta lasta ja välistä vain yksi aikuinen. Ei todellakaan ehdi lohduttamaan joka hetki.
Jos ryhmässä on yksi tai kaksi erittäin itkuista lasta vaikuttaa se ryhmän henkeen. Toisistakin tulee itku herkempiä.
olla päivähoidossa jos hoitopäivä ei ole LIIAN PITKÄ. 6-7 tuntia olisi ihanteellinen, lapsi ei ehtisi uupua siitä hälinästä ja rauhattomuudesta. T. lto
Vierailija:
Lapsi on päästään pipi! toi on jo epänormaalia..ei millään pahalla.
Luuletko, etten minäkin tajua, ettei tuo ihan tavallista ole, joten lapseni on tutkittu ja todettu oikein normaaliksi, vain hyvin sitkeäksi yksilöksi. Joten sitkeästi jaksoi tietenkin vastustaa myös vessaanmenoani. Mutta ei se tee lapsesta mitenkään pipiä.
Hän vain on niitä harvoja, joiden parku ei hoidossakaan lopu siihen, kun äiti häipyy näkyvistä. Ja näitä todellakin on olemassa, eikä lapseni ole edes likimainkaan ainoa. Mutta ei noita ihan joka oksallakaan kasva, joten jokaisen teidän tuttavapiiriin ei tuollaista huutajaa mahdu.
Niin?
Siis sähän olet itsekin tutkituttanut lapsesi pään, joten mitä sä vedet hernettä nenuun jos joku muu erehtyy pitämään lapsesi touhua epänormaalina.
Vierailija:
Niin?
Siis sähän olet itsekin tutkituttanut lapsesi pään, joten mitä sä vedet hernettä nenuun jos joku muu erehtyy pitämään lapsesi touhua epänormaalina.
Joten kun minä olen sen tajunnut, niin kaikkien muidenkin pitäisi se jo tietää! Miten ihmeessä eivät tiedäkään!!
Kun lapsella sopivan mittainen hoitopäivä niin voihyvin ja jaksaa vaikka tarhassa.
Just tänään oltiin hoitoharjoittelussa, jossa nuorimmat 3-vuotiaita ja ainakin pari niistä itkeskeli pitkiäkin aikoja päivällä. Hoitajat vaan pyysivät lopettamaan itkemisen ja rauhoittumaan, eikä elettäkään syliin ottamisesta. Ruoka-ajan lähestyessä itkijälle kivahdettiin, että lopeta nyt jo, sähän hidastat koko systeemin etenemistä.
Hui himputa, kun ajattelin omaa tyttöäni samaan asemaan..
1,5-vuotiaana päiväkotiin. Samassa ryhmässä aloitti silloin pari, jotka itkeskelivät pitkin päivää, toinen oikeastaan koko ajan. Ja molempien vanhemmille sanottiin, että itku loppui heti kun vanhemmat lähtivät.
että lapsen itku loppui heti kun äiti lähti. Tunnen omani ja se itku mitä silloin oli ei todellakaan ainakaan kotioloissa lopu kuin seinään. Miksi pitää valehdella? Miksei voi sanoa että lapsi itki jonkun hetken mutta sitten meni leikkimään?
lisää äidin ahdistusta kovasti ja se tarttuu sitten lapseenkin. Ja mitä siinä sitä paitsi äiti voi muutenkaan tehdä? Mutta ihmettelen että jos se pph ajattelee että olen niin hermoheikko etten siedä kuulla että lapsi itkee edes vähän aikaa. Kun se nyt oli melko selvää ettei tuollaisesta mielentilasta ihan sormia napsauttamalla tokene.
Lapset yrittävät saada äidin jäämään päiväkotiin, ja siksi takertuvat hysteerisestikin äitiin aamuisin.
Mutta oikeasti, kun äiti on lähtenyt, niin itku loppuu usein kuin seinään. Eihän ole mitään hyötyä enää itkeä.
Toki lapset ovat erilaisia.
t. lto
vanhemmille totta. Tosi ankeaahan se tietty on, jos lapsi itkeskelee pitkin päivää, mutta sekin tieto on välittäville vanhemmille tärkeä. Minä esim. suhtautuisin iltaisin lapseen ehkä vielä tavallistakin hellemmin ja kärsivällisemmin, jos tietäisin hänen olevan pahalla mielellä päiväkodissa. Jos taas olisin siinä tiedossa, että kaikki sujuu ok, kuittaisin varmaan osan kitinöistä ihan vaan turhanaikaisena kiukutteluna.
Voi voi kulta kun sulla on ollut niin kamalaa siellä päiväkodissa, on se kyllä hirveä paikka.
Vaikkei ääneen sitä sanoiskaan niin rivien välistä omalla käytöksellään tuo sen ilmi että päiväkotiin jäämistä pitää pelätä. Ja sitten tietysti itketään.
Mutta juuri jostain luin että lasten kanssa on tärkeää tunnerehellisyys (ikä huomioon ottaen). Ei päiväkodin kamaluutta tarvitse voivotella, mutta kai asiasta voi silti puhua. Keskustella siitä että tuntuu kurjalta jäädä aamulla päiväkotiin.
Kyllä lapsi aistii, jos vanhempi ei haluaisi jättää lasta hoitoon. Lapsikin alkaa pelätä hoitoon menemistä jos kuulee vanhempien puhuvan negatiivisesti tai pelokkaasti asiasta!! Sitä saa mitä tilaa.
höpöhöpö että ph-henkilökunta valehtelee asiasta. Toki esim. " vähän itki" on hieman epäselvä ilmaus, johon henkilökunta varmaankin syyllistyy. Joskus olen soittanut vanhemmalle töihin, että itku loppui heti. Hoitoon saa soittaa töistä, jos huolettaa asia!!
t.lto
Noinko nämä tunnevammaset ajattelee. Lobotomian tarpeessa olisivat.
Ei osata yhtään miettiä mikä on syy ja mikä seuraus, vai onko ne sittenkin toisinpäin. Ja aina nää tän aiheen keskustelut menee samalla tavalla, että puolet ei usko mitään vakuutteluja siitä, että arkuus ei ole kasvatuksen tulos. Eikä näytä uskovan tässäkään ketjussa, vaikka esimerkkejä todisteeksi on pilvin pimein.
Minua kieltämättä vähän turhauttaa tuollaiset tyypit.