Lue keskustelun säännöt.
Särkyi idylli, että lapset lopettaisivat itkun pvkodissa, kun vanhemmat häipyvät näkyvistä.
16.08.2007 |
Ollaan harjoiteltu lapsen kanssa päiväkodin alkamista päiväkodissa ja kyllä on sydäntä riipaissut pienokaisten itku ja hätä ja vanhempien ikävä pitkin päivää. Lapset ovat kyllä saaneet lohtua ja syliä hoitajilta ja muutenkin ko. paikka tuntuu todella hyvältä ja hoitajat ihanilta, mutta kyllä pienen lapsen paras on yksinkertaisesti oma koti.
Henkilökunnan mielestä pvkoti ei myöskään tarjoa mitään sellaista hyvää, jottei se kotona olisi aina parempaa lapsen kannalta.
Onneksi lapsista kuitenkin sanotaan, että ovat sopeutumisen mestareita (vaihtoehtoja, kun ei aina ole).
Kommentit (54)
Kyllä ne lapset ihan oman äitinsä perään itkee. Totta kai lapsia on erilaisia jne.
Meillä on puistotäti lähipuistossa ja jotkut lapset parkuvat koko sen ajan kuin puistossa ovat.
Oma lapseni aloitti tällä viikolla eskarin ja kyllä sielläkin se ero teki tiukkaa! Ei nyt itketty, mutta naamat vakavina lapset sinne jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen lapsne vanhemman läsnäolo muistuttaa ikävästä omaan. Siksi jonkun lapsen pitkät harjoitelujaksot voivat olla hankalia muille lapsille.
Tämän tietää jokainen, joka on vähänkin lähempää seurannut pienempien ryhmän toimintaa.
Kyllä ne lapset tietää sentään kuka on oma vanhempi. Jos omasi ei tiedä, mene kasvatusneuvolaan.
21
Mä kävin kanssa oman 4-vuotiaan kanssa tutustumassa päiväkotiin ja leikittiin siinä pihalla,niin oli kauhee katella kun n.1vee muksut huusi kurkkusuoirana äitiä..ja hoitajat vaan että äiti ei tuu ja tunnin päästä on ruoka,niin sit pääsette nukkuu..lapset oli jo ihan puhki,ja selvästi ois ollu unien aika..miten tuon ikänen voi käsittää että tunti ootettava..en veisi noin pientä,tai sitten täytyisi jo kotona opetella päiväkodin rytmeihin..
Omani oli näennäisesti reipas, mutta alkoi masentua. Onneksi pystyi jäämään kotiin taas kun vauva syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toki useimmilla loppuukin. Mutta koska lasten kanssa mikään totuus ei päde jokaiseen yksilöön ilman poikkeuksia, niin näin se on tässäkin asiassa. On joitakin lapsia, jotka eivät vain yritä saada sitä äitiä jäämään, vaan itkevät todellista itkua todelliseen hätäänsä. Ja itku on siis niin hysteeristä, että lapsi aivan tärisee ja panikoi. Eikä se itku lopu heti, vaan voi kestää tuntikausia.
Minusta on aivan kohtuutonta, jos lapsen paniikkia ja suunnatonta hätää vähätellään tai jopa kielletään sen olemassaolo. Vanhemmilla on oikeus tietää miten heidän lapsensa sopeutuu hoitoon, eikä hoitajilla ole siinä asiassa mitään oikeutta valehdella vanhemmille ja muutella totuutta. On lapsen kannalta aivan kohtuutonta, jos vanhemmille ei anneta edes oikeita tietoja, jotta he voisivat mahdollisimman hyvin tukea lastaan hoitoon menossa. Lapsella on oikeus tarvitsemaansa tukeen.
Ja muistutan siis vielä, että tässä puhutaan hyvin harvoista lapsista. En edes usko, että nämä lapset useinkaan tulevat nuorina päiväkotiin, sillä tällaisen lapsen hoitoon vienti on niin tuskallista, ettei kukaan äiti lähde siihen kuin äärimmäisessä pakossa.
Samaten pitäisi myös tunnistaa noita hiljaisempia reaktioita, masennusta ja sisäänpäinkääntymistä. Oma esikoiseni reagoi aina stressiin äärimmäisellä kiltteydellä, mitä kukaan muu ei tajua reaktioksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kyllä ne lapset tietää sentään kuka on oma vanhempi. Jos omasi ei tiedä, mene kasvatusneuvolaan.21
ikävöimään OMAA äitiään. Ja tämä on taivaan tosi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että joka ainoa lapsi kokisi vieraan äidin läsnäolon noin. Oman lapseni kerhoaikoina ohjaajat nimenomaan toivoivat, että vanhemmat eivät jäisi paikalle nimenomaan tuosta syystä.
mutta ei se silti siitä totta tee.
21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mutta ei se silti siitä totta tee.21
Sinä tosin yleistät yhden oman kerhokokemuksesi ja yhden kommentin takia.
21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Sinä tosin yleistät yhden oman kerhokokemuksesi ja yhden kommentin takia.21
Jaadajaada jne. muuta kypsää.
Sinulla taitaa ne ongelmat olla ihan muualla kuin muissa äideissä.
21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen koululainen sekä nämä 4päivähoitoikäistä... Koskaan kukaan heistä ei ole jäänyt perään itkemään. Eivät ole aina halunneet mennä mutta menevät kuitenkin. Esikoinen oli 4½v aloittaessan päiväkodissa. Seuraava oli 1v 10kk. Kolmas oli 3½v ja neljäs ja viides (kaksoset) olivat 2½v.
Mä oon aina ihmetelly et miten lapsen saa kasvamaan niin kiinni itseensä ettei se jää yhtään mihinkään ilman huutoa? Mun lapset on aina olleet reippaita. Enkä tarkoita tätä negatiivisessa mielessä vaan aidosti ihmettelen...
No ensinnäkin oletko kuullut synnynnäisistä temperamenttieroista :).
Ja toiseksi, oletko varma että kysymyksenasettelusi on oikea. Nykyään ihastellaan lasten varhaista itsenäistämistä ja " reippautta" , vaikkei se psykologienkaan mukaan olisi lapselle paras vaihtoehto. Ehkäpä voisi kysyä, että miten lapsista tehdään sellaisia ettei ne halua jäädä kotiin äidinsä kanssa ;)?
Vierailija:
Nykyinen koululainen sekä nämä 4päivähoitoikäistä... Koskaan kukaan heistä ei ole jäänyt perään itkemään. Eivät ole aina halunneet mennä mutta menevät kuitenkin. Esikoinen oli 4½v aloittaessan päiväkodissa. Seuraava oli 1v 10kk. Kolmas oli 3½v ja neljäs ja viides (kaksoset) olivat 2½v.Mä oon aina ihmetelly et miten lapsen saa kasvamaan niin kiinni itseensä ettei se jää yhtään mihinkään ilman huutoa? Mun lapset on aina olleet reippaita. Enkä tarkoita tätä negatiivisessa mielessä vaan aidosti ihmettelen...
on kyllä erittäin terve reaktio! Kiintymyksen merkki.
Tiedän että lapset on erilaisia mutta myös kasvattajat on erilaisia. Mulla ja siskolla esim on sama kasvatustyyli ja lapsilla ei ole koskaan ollut ongelmia hoidon suhteen. Sitten taas näiden ylihysteeristen äitien lapset ovat kokemukseni mukaan eniten ongelmissa kun aloittavat päivähoidon.
Kyllähän nuo munkin lapset pyytää vapaapäiviä ja niitä myös saavat. Eli viihtyvät myös kotonakin mutta myös päiväkodissa kun siellä on kavereita. Toki nämä asiat saattavat olla osittain kiinni myös hoitopaikasta, sen ilmapiiristä jne...
T:olikoos se 36
Jos äiti iloisena tuo ja jättää lapsen iloisesti höpöttäen on lapsenkin helppo ajatella että paikka on mukava.
Jos lapsi itkee jatkuvasti koko ajan, on lapsen perusturvallisuudessa jotakin vialla. Syy ei silloin ole että joutuu olemaan hoidossa, vaan paljon vakavammissa asioissa.
Mutta yhtä epäilyttävä on toinen ääripää. Jos mun lapsi ei itkis _ollenkaan_ sitä että joutuu yhtäkkiä jäämään kahdeksaksi, yhdeksäksi tunniksi eroon äidistään, katsoisin aika _vakavasti_ peiliin että saako teidän perheessä kaikki tunteet ilmaista! Ja tekisin niin siitäkin huolimatta että kuvittelisin olevani maailman paras kasvattaja ja erityisesti siinä tapauksessa. Oman kasvatuksen pulmakohtia ei vaan itse näe. Kuten liiallista reippauden korostamista tunteiden tukahduttamisen hinnalla. Sanotaan vaikka että äiti on ylikiltti ja perfektionisti. Sellaiselle äidille tavallinen reipas sottapytty lapsi on huonosti kasvatettu ja hankala. Ja sitten kun lapsesta on saatu samanlainen kaikkia miellyttävä nysvä asiat on kunnossa. Eli kannattaa pitää mielessä että omia mokia ei näe!
Ainakin omasta lapsestani näkee, onko itkenyt juuri.
Oma lapsi itki aina alussa erotilanteessa, mutta hakiessa yllätin hänet aina iloisesti touhuamasta. Iltaisinkin oli iloinen. Uskoin hoitajaan, että päivä oli mennyt hyvin.