Lue keskustelun säännöt.
Mä en kohta jaksa enää tuota koiraa, auttakaa kiltit :(
09.03.2017 |
7 kk sekarotuinen, eläinsuojasta luovutusikäisenä otettu, roduista ei varmuutta. Sellainen vajaa 20kg käppänä. Sterkkaamaton narttu, steriloitavaksi viemme kun koira on vuoden ikäinen.
Nuorena oli rauhallinen ja hyväkäytöksinen, tietty välillä tuli satunnaista hölmöilyä ja puremista, mutta ei mitään mistä ei olisi selvitty. Oppivainen ja herkuilla motivoitava, sisäsiisteyden oppiminen venähti, kun muutettiin kun pentu oli nelikuinen, mutta nyt on viimein oppimassa senkin.
Mutta...
Koiran hihnakäytöksestä on tullut aivan _järkyttävää_! Kiskoo hulluna vastaantulevia ihmisiä ja muita koiria kohti, tätä on kyllä karsittu pois namien kanssa. Suurin ongelma on se, että koira on alkanut hyökkäilemään kimppuuni lenkkien aikana.
Jos vaikka kiellän koiraa ottamasta suuhunsa roskia tms. mitä tuolta nyt löytyykään, tai jos en anna höyhöttää muiden koirien perään. Tai jos emme etene koiran haluamaa vauhtia, vaan pysähdyn koiran kiskoessa.
Koira vetää ihan hirveät raivokohtaukset, alkaa murisemaan ja ärisemään, puree käsiä ja raatelee kenkiä ja pohkeita. Kieltäminen ei auta, huomiotta jättäminen auta (jos käännän koiralle selän, puree persauksesta -.-), selättäminen ei auta.
En viitsisi nameillakaan alkaa kouluttamaan, kun sitten varmaan yhdistää että pureminen > nami.
Onko vinkkejä miten tästä käytöksestä pääsee eroon? Naapurit varmaan pitävät koiraa mielenvikaisena, koska oikeasti ulkopuolisen silmissä näyttää varmaan siltä että koira yrittää tappaa minut. Ja vaatteet ihan reikäisiä ja pohkeet aivan mustelmilla.
Tämä on ensimmäinen koiramme, joten voi olla meidän osaamattomuuttamme. Alueellamme ei ole mitään Pevi kouluttajia, vain ryhmäkoirakouluja, joihin ei saa viedä aggressiivisesti käyttäytyviä koiria.. En kyllä tiedä onko kyseessä sinäänsä aggressiokäytös, mutta koiraryhmän vetäjä ei suostunut ottamaan meitä ryhmään kun kuvailin käytöstä.
Pliis asiallisia vastauksia, emme vie koiraa piikille ja tiedostan että käytös johtuu mitä luultavammin meistä, mutta siksi pyydänkin apua kokeneemmilta.
Kommentit (44)
Koiran "murkkuikä".
Näytä sille kaapin paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-ikäinen koira, lue vaikeiden teinikoirien "jääkaudesta".
Koira luultavasti odottaa sinulta jonkinlaista reaktiota ja turhautuu kun ei sitä saa. Oletko kokeillut sellaista, että suutut kerrasta?
Kun koira seuraavan kerran alkaa temppuilemaan, nostat heti hirveän älämölön. Psyykkaa itsesi oikein vihaiseksi ja sano tiukasti "EI!", ota vielä pari askelta topakasti koiran suuntaan.
Ihan normaalia pentukoiran perseilyä. Seuraapa miten aikuinen koira reagoi kun pentu käyttäytyy noin. Aikuinen koira nostaa äläkän ja rähisee pentua kohti, ei käy kiinni, mutta kertoo että tuollaista käytöstä ei suvaita.
Hei, älä ota noin vakavasti, se on vasta murrosikäinen pentu! Itselläni aika samalla lailla käyttäytyvä collienpenikka, mutta minä vaan nauran sen touhuille lähinnä. Ei nuo murinat ja ärinät ja puremiset mitään vakavaa ole, ne on rajua leikkiä. Ja jos selätät tms, niin koira innostuu lisää: jes, omistajakin tykkää leikkiä painia, kivaa!
Itselläni ollut koiria yli 20 vuotta ja tuollaisiahan ne vilkkaimmat on aina tuossa iässä olleet. Eikä yksikään ole ollut aikuisena minkään sortin ongelmakoira, vaikka en ole stressannut pentukäytöksestä enkä yrittänyt sille kauheasit mitään tehdä. Olen sitten koiran aikuistuessaan rauhoituttua vasta yrittänyt enemmän opettaakin niille käytöksiä, se on helpompaa silloin. Pahin omistamani riiviö jonka takia mulla on ikuisesti arpia käsivarsissa ja jalkaterissä kun oli niin kova puremaan pentuna, on sekä tottelevaisuusvalio että agilityvalio titteleiltäään ;)
Koirillakin on uhmaikä :) Sun koira on just pahimmassa iässä, tuo voi jatkua 1,5 v. asti, sit helpottaa jos olet ollut johdonmukainen ja ankarakin johtaja.
Koirakoulu olis kyllä hyvä, mutta ole vaikka yhteydessä ongelmakouluttajaan ja pidä itse koiralle oma koulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääkausi. Koirasi on murkkuikäinen ja sillä on iso ego. Tottakai teinihirviö suuttuu jos et hypi sen pillin mukaan.
Suostuisiko joku noista ryhmän kouluttajista auttamaan, siis jotain sellaisia yksityistunteja maksua vastaan? Tämä mahdollisuus ainakin kannattaa ehdottomasti selvittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirakouluihin ei oteta mitään aggrekoiria (purijoita, murisijoita, remmirähjiä) koska se vaikeuttaa muun ryhmän oppimista ja saattaa laukaista muissa koirissa samanlaista käytöstä.
Tuo on muuten koirilla kaikista hirvein ikä. Puolivuotiaasta yksivuotiaaksi kaikki opitut asiat heitetään romukoppaan ja alkaa järkyttävä hormoniriehuminen ja pösilöinti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa yhteyttä sellaiseen kokeneeseen ongelmakoirakouluttajaan, joka käyttää palkitsemiseen perustuvia positiivisia menetelmiä. Moni tekee kotikäyntejäkin. He osaavat opastaa kädestä pitäen, kuinka toimia, jotta käytös saadaan kitkettyä pois. Tuossa iässä se onnistuu vielä melko helposti, eli kannattaa toimia nyt.
Alle vuoden ikäiselle ei saa pitää jääkautta. Tekee huonoa psyykkeelle ja koirasta voi tulla oikeasti aggressiivinen.
AP:lle, huomaisit kyllä jos koira olisi oikeasti aggressiivinen. Ei enää tuon ikäisellä jäisi jäljet mustelmiin vaan ihan verihaavoja tulisi jos oikeasti purisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta pätkääkään aggressiiviselta koiralta, vaan leikkisältä ja erittäin energiseltä tapaukselta. Ne on tuollaisia pentuna, minkä takia itse pyrinkin siihen että en myy niitä vilkkaimpia ensikertalaisille, tosin joskus silti käykin niin että vaikka ennen luovutusikää pentu oli rauhallisemmasta päästä, siitä kasvaakin pikkuriiviö.
Nuo pennut OVAT rasittavia. Itse kasvatan työkoirarotua, joka on hyvin vilkas rotu yleensäkin, ja itse pidän ne vilkkaimmat mielelläni koska harrastan esim. agilityä johon on hyötyä loputtomasta energisyydestä. Kyllä siinä 3-8 kk iässä nämä jotkut on todella raivostuttavia: kaikesta väännetään leikki. Esim. koira on irti, tahdot ottaa kiinni, mutta penikka keksii että minäpä teen tästä tooosi kivan leikin: annan melkein ottaa kiinni ja juoksen sitten karkuun, omistaja jahdatkoot (en muuten jahtaa, vaan lähden toiseen suuntaan)! Tai jos lenkillä kuljetaan liian pitkään "tylsiä" kävelyteitä hihnassa, pentu viihdyttää itseään alkamalla roikkua äristen lahkeessa, purra omaa hihnaansa, syödä kaikkea mitä löytää tupakantumpeista alkaen, räksyttää ja vaatia actionia. SIsällä saadaan hepulikohtauksia joissa kakara juoksee korvat pitkin päätä hullunrinkiä ja käy välillä puremassa kaikkea mahdollista minusta lauman aikuisiin koiriin. Me kaikki vaan katsomme että "huoh, rasittava penikka"; välittämättä sen enempää. Joskus lauman johtajanarttu saattaa ärähtää pennulle, mutta eipä tuo vilkas kakara sitäkään moneksi sekunniksi usko vaan haastaa leikkimään: jää sen naaman eteen räksyttämään että juokse perään jos haluat kurittaa, minä juoksen mielelläni pakoon ja olen muuten nopeampi!
Mutta näihin auttaa ihan vaan aika ja loputon kärsivällisyys. Ei pidä pelästyä eikä pidä luulla että se on joku erityinen ongelmakoira. Se nyt vaan on vilkas petoeläimen penikka. Rauhoittuu iän myötä itsestään. Eikä tuolla ole mitään tekemistä johtajuusongelmien tms kanssa.
Olen pahoillani puolestasi. Auttaisikohan se jos lisäisit koiran liikunta määrää? Lenkille 4 kertaa päivässä ja paljon aktivointia kotona (jäädytettyjä kongeja, vaikeasti kaluttavia luita, temppuja), ruoka vasta kun muu perhe on syönyt, laitat hetkeksi koiran istumaan ja päästät sen luvan kanssa kulholle. Älä hellittele koiraa liikaa, vaan jätä huomiotta ainakin heti kotiin tullessasi. Harjaa koiraa usein ja käsittele muutenkin, katso hampaita, puhdista korvat, leikkaa kynnet. Jos mikään ei meinaa auttaa, hanki koiralle kuonopanta tai nahkainen kuristuspanta joilla pystyt rajoittamaan sen vetämistä (huono vaihtoehto). Yritä pysyä rentona ja itsevarmana, koira reagoi tunnetiloihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on muuten koirilla kaikista hirvein ikä. Puolivuotiaasta yksivuotiaaksi kaikki opitut asiat heitetään romukoppaan ja alkaa järkyttävä hormoniriehuminen ja pösilöinti.
Täysin samaa mieltä. Jo jonkin verran tavoille oppinut muuttuu ärsyttäväksi niskuroijaksi ihan muutamassa päivässä. Muistan itsekin miten tuskailin tuossa vaiheessa sen koulutuksen kanssa, monet kyyneleet tirautin lenkkipolulla kun koulutin koiraan ammattilaisen ohjeiden mukaan kirjaimellisesti oikein ja silti toinen vaan perseilee ja hyppii ja pomppii, eikä tottele ollenkaan!
Sitten, kuin taikasauvan viuhauksesta, se alkoi taas käyttäytyä. Ne vanhat opit palasi muistiin ja pikkuhiljaa perseily loppui, silloin ikää taisi olla se 1,5v-2v.
Mutta teillä ap tuo perseily on jo niin paha ja varmasti vielä eskaloitunut noista selätyksistä (aivan paska neuvo, älkää oikeasti tehkö sitä!) että tarviit kyllä jonkun osaavan kouluttajan apua.
Entäs jos ottaisit joltain tavan koirakouluttajalta tunnin tai kahden yksityiskoulutuksen? En usko että tarvitsette montaa tuntia, tarvitset vain oikeat työkalut miten käyttäytyä kun tuo perseily taas alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Auttaisikohan se jos lisäisit koiran liikunta määrää? Lenkille 4 kertaa päivässä ja paljon aktivointia kotona (jäädytettyjä kongeja, vaikeasti kaluttavia luita, temppuja), ruoka vasta kun muu perhe on syönyt, laitat hetkeksi koiran istumaan ja päästät sen luvan kanssa kulholle. Älä hellittele koiraa liikaa, vaan jätä huomiotta ainakin heti kotiin tullessasi. Harjaa koiraa usein ja käsittele muutenkin, katso hampaita, puhdista korvat, leikkaa kynnet. Jos mikään ei meinaa auttaa, hanki koiralle kuonopanta tai nahkainen kuristuspanta joilla pystyt rajoittamaan sen vetämistä (huono vaihtoehto). Yritä pysyä rentona ja itsevarmana, koira reagoi tunnetiloihisi.
Lisäliikuntaa ei. Se nostaa kropan stressihormonitasoja ja pennun ylikierrokset sen kun lisääntyy. Rauhallinen aktivaatio sen sijaan on ok, esim. nakkijälki, namipiilojen etsintä, koulutus leikin varjolla.
Nuo ruokat muiden jälkeen tms on ihan turhaa, eivät auta tähän. Eikä nuo käsittelyharjoitukset. Tässä kun on kyse vilkkaan penikan loputtoman energian purkamisesta, ei mistään johtajuusongelmasta.
"Mutta teillä ap tuo perseily on jo niin paha ja varmasti vielä eskaloitunut noista selätyksistä (aivan paska neuvo, älkää oikeasti tehkö sitä!) että tarviit kyllä jonkun osaavan kouluttajan apua."
Mä en muuten usko että noin on käynyt. Ei se koira ole luultavasti pitänyt niitä selätyksiä yhtään minään muuna kuin kivana leikkinä. Ei se ole erityisesti haittaa aiheuttanut. Itse suosittelisin vaan vähentämään stressaamista ja vaatimustasoa ja vaan jaksamaan tuon vaikean iän yli.
- se aiemmin kirjoittanut vilkkaan työkoirarodun kasvattaja
Ongelma on että koira tietää olevansa "lauman pomo" eli määrää minne mennään ja koska et ole pomo (alfa) ja vastustat alfan (koira) tahtoa hän vain kouluttaa sinua kuten lauman alfan kuuluukin. Eli ei ole koiran vika vaan huonosti koulutettu, monesti ihmiset ei uskalla sanoa ei koiralla ja näyttää kaapin paikkaa. Jos koira ei tajua olevansa osa laumaa niin se käyttäytyy kuten tahtoo ja ojentaa kaikkia muita laumalaisia (ihmiset), tämä on normaalia koiran käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on muuten koirilla kaikista hirvein ikä. Puolivuotiaasta yksivuotiaaksi kaikki opitut asiat heitetään romukoppaan ja alkaa järkyttävä hormoniriehuminen ja pösilöinti.
Tästä ei muuten koskaan varoiteta ensimmäisen koiran omistajia. Ei niissä pentukirjoissa,ei kasvattajan vinkkinä, ei niillä lukuisilla koirapalstoilla jossa itsekin etsin neuvoja.
Eli vaiheet menee:
1.pentu
2. alkaa oppia jo kiitettävästi jotain
3. toivo herää, tästähän saa kivan koiran
4. kaikki menee päin helvettiä, koira ei osaa enää mitään
5. ei kulje lenkillä kunnolla, ärsyttää omistajaa, näykkii, hyppii
6. ärsyttävyys vähenee, lenkit alkaa kulkea
7. 2v se on jo ihan kiva koira
8. 2v- vihreät niityt: kiva koira.nautit sellaisesta koirasta minkä itse jaksat kouluttaa
koirakouluttaja kirjoitti:
Ongelma on että koira tietää olevansa "lauman pomo" eli määrää minne mennään ja koska et ole pomo (alfa) ja vastustat alfan (koira) tahtoa hän vain kouluttaa sinua kuten lauman alfan kuuluukin. Eli ei ole koiran vika vaan huonosti koulutettu, monesti ihmiset ei uskalla sanoa ei koiralla ja näyttää kaapin paikkaa. Jos koira ei tajua olevansa osa laumaa niin se käyttäytyy kuten tahtoo ja ojentaa kaikkia muita laumalaisia (ihmiset), tämä on normaalia koiran käytöstä.
Toivottavasti et oikeasti ole koirankouluttaja. Nuo laumateoriat on jo aika pitkälle täysin roskaksi osoitettu, samoin ns. johtajuusharjoitukset. Ja useamman koiran omistajana tämän näkee joka päivä ettei toimi. Esim. meillä eräs narttu jota kaikki aikuiset kunnioittaa niin ettei sen tarvi kuin katsoa tietyllä tavalla ja muut hiipii pitkin seiniä, mutta tämä pennunnulikka kiusaa sitäkin päivät pitkät ja narttu vaan katselee, että jaah, tuollaista rasittavaa menoa, aikuistuisipa tuokin jo ;)
Oikeasti niihin vilkkaimpiin ei auta mikään määrä harjoituksia eikä edes suoranainen väkivalta ennen kuin ne luonnostaan iän myötä rauhoittuvat. Olen nähnyt koirien kesken sitä että toinen aikuinen koira on joskus ollut lyhytpinnainen pentuja kohtaan ja pöllyttänyt oikein kunnolla. VAan edes se ei auta. Riiviö on heti uudestaan kiusaamassa pöllyttäjäänsä, ja härnäämässä räksyttämällä ja pakoon juoksemalla. Ne oikein nauttii siitä kun toinen suuttuu ja lähtee jahtiin. Paljon parempi on olla huomioimatta ja siis olla antamatta pennulle siitäkin leikkiä.
Koira on mielenvikainen, ei todellakaan normaalia pennun käytöstä.