Lue keskustelun säännöt.
Mä en kohta jaksa enää tuota koiraa, auttakaa kiltit :(
09.03.2017 |
7 kk sekarotuinen, eläinsuojasta luovutusikäisenä otettu, roduista ei varmuutta. Sellainen vajaa 20kg käppänä. Sterkkaamaton narttu, steriloitavaksi viemme kun koira on vuoden ikäinen.
Nuorena oli rauhallinen ja hyväkäytöksinen, tietty välillä tuli satunnaista hölmöilyä ja puremista, mutta ei mitään mistä ei olisi selvitty. Oppivainen ja herkuilla motivoitava, sisäsiisteyden oppiminen venähti, kun muutettiin kun pentu oli nelikuinen, mutta nyt on viimein oppimassa senkin.
Mutta...
Koiran hihnakäytöksestä on tullut aivan _järkyttävää_! Kiskoo hulluna vastaantulevia ihmisiä ja muita koiria kohti, tätä on kyllä karsittu pois namien kanssa. Suurin ongelma on se, että koira on alkanut hyökkäilemään kimppuuni lenkkien aikana.
Jos vaikka kiellän koiraa ottamasta suuhunsa roskia tms. mitä tuolta nyt löytyykään, tai jos en anna höyhöttää muiden koirien perään. Tai jos emme etene koiran haluamaa vauhtia, vaan pysähdyn koiran kiskoessa.
Koira vetää ihan hirveät raivokohtaukset, alkaa murisemaan ja ärisemään, puree käsiä ja raatelee kenkiä ja pohkeita. Kieltäminen ei auta, huomiotta jättäminen auta (jos käännän koiralle selän, puree persauksesta -.-), selättäminen ei auta.
En viitsisi nameillakaan alkaa kouluttamaan, kun sitten varmaan yhdistää että pureminen > nami.
Onko vinkkejä miten tästä käytöksestä pääsee eroon? Naapurit varmaan pitävät koiraa mielenvikaisena, koska oikeasti ulkopuolisen silmissä näyttää varmaan siltä että koira yrittää tappaa minut. Ja vaatteet ihan reikäisiä ja pohkeet aivan mustelmilla.
Tämä on ensimmäinen koiramme, joten voi olla meidän osaamattomuuttamme. Alueellamme ei ole mitään Pevi kouluttajia, vain ryhmäkoirakouluja, joihin ei saa viedä aggressiivisesti käyttäytyviä koiria.. En kyllä tiedä onko kyseessä sinäänsä aggressiokäytös, mutta koiraryhmän vetäjä ei suostunut ottamaan meitä ryhmään kun kuvailin käytöstä.
Pliis asiallisia vastauksia, emme vie koiraa piikille ja tiedostan että käytös johtuu mitä luultavammin meistä, mutta siksi pyydänkin apua kokeneemmilta.
Kommentit (44)
Kiitos viesteistä. Selvittelen tuota koirakouluttaja-asiaa vielä tarkemmin, mutta ainakaan nämä lähimmät joihin otin yhteyttä eivät pitäneet yksityistunteja.
Koira saa paljon liikuntaa. Ulkona käymme vähintään neljän tunnin välein kun olemme kotona, jos on yksin niin yksinoloa maksimissaan kuusi tuntia päivässä, mutta erittäin harvoin tuotakaan.
Kerran päivässä teemme pitkän n. 45 minuuttia kestävän lenkin, sitten siihen päälle yksi n. puolen tunnin lenkki ja useita 15 minuutin ulkoiluja. Viikonloppuisin koira saa juosta tunnin päivässä vapaana + sitten nämä pitkät lenkit.
Olen huomannut että koira on hirveimmillään jos ei ole saanut normaalia liikunta-annosta muutamaan päivään (jos olemme vaikka kipeänä/tai on muuten tavallista kovempi kiire.
Olen huomannut koirassa tätä, että opitut jutut tuntuu vähän unohtuneen. Ennen treenailimme 15 minuuttia päivässä opittuja temppuja, mutta olen nyt jättänyt tämän koulutussession pois, koska huomasin että koira jotenkin turhautui ja koko hommasta tuli hirveän stressaavaa vääntämistä, kun yritin viedä tempun loppuun vaikka koira kuinka hermostuu.
Sisällä on suht. rauhallinen, välillä pureskelee esim. sohvaa jos teemme omia asioitamme emmekä huomioi koiraa.
Ongelmakäytös näkyy siis lähinnä ulkona, mutta se on ikävää koska en koe koiran kanssa ulkoilua enää kovinkaan miellyttävänä. Hävettää myös jos koira alkaa temppuilemaan jos paikalla on muita ihmisiä. :( Muiden koirat tuntuvat käyttäytyvän niin hienosti.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmakäytös näkyy siis lähinnä ulkona, mutta se on ikävää koska en koe koiran kanssa ulkoilua enää kovinkaan miellyttävänä. Hävettää myös jos koira alkaa temppuilemaan jos paikalla on muita ihmisiä. :( Muiden koirat tuntuvat käyttäytyvän niin hienosti.
AP
Itselläni 2 tapaa tästä ongelmasta selviämiseen: 1) vältämme paikkoja joissa liikkuu muita ihmisiä ja koiria ja 2) kun ei voii välttää niin koira kantoon kun ohitetaan joku joka ei selvästi halua leikkiriiviötä itsensä tai koiransa kimppuun. Turha siinä jäädä vääntämään ja huutamaan ja maanittelemaan, sen kun nappaa ötökän kantoon ja reippaasti ohi. Tai pitää hihnalla tiukasti tien sivussa kunnes toinen on mennyt ohi.
Hyviä neuvoja täällä. Mulla on kohta 8-vuotias koira, joka tuossa iässä oli ulkona ihan mahdoton. Juoksi täysiä päin ja näykki käsiä. Mikään ei siihen auttanut, mutta vähitellen rupesi rauhoittumaan. Selättämistäkin yritin, mutta heti kun päästi irti, sama meno jatkui. Eli kannattaa toisiaan ottaa rauhallisesti, kyllä se ohi menee :)
Liikunnan määrä kuulostaa hyvältä. Ettei vain saisi LIIKAA liikuntaa? Tuon ikäinen on vielä aika nuori eikä tarvitse sinäänsä liikuntaa väsytyskeinona.
Vapaanajuokseminen on hyvä, mutta rehellisesti sanoen minä en uskaltaisi pitää tuollaista teinirähjää vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmakäytös näkyy siis lähinnä ulkona, mutta se on ikävää koska en koe koiran kanssa ulkoilua enää kovinkaan miellyttävänä. Hävettää myös jos koira alkaa temppuilemaan jos paikalla on muita ihmisiä. :( Muiden koirat tuntuvat käyttäytyvän niin hienosti.
AP
Itselläni 2 tapaa tästä ongelmasta selviämiseen: 1) vältämme paikkoja joissa liikkuu muita ihmisiä ja koiria ja 2) kun ei voii välttää niin koira kantoon kun ohitetaan joku joka ei selvästi halua leikkiriiviötä itsensä tai koiransa kimppuun. Turha siinä jäädä vääntämään ja huutamaan ja maanittelemaan, sen kun nappaa ötökän kantoon ja reippaasti ohi. Tai pitää hihnalla tiukasti tien sivussa kunnes toinen on mennyt ohi.
Tämä olisi hyvä, mutta tuollainen tanakka tempova ja pureva 20 kiloinen öllykkä on aika vaikea ottaa suveneeristi kantoon. :D
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmakäytös näkyy siis lähinnä ulkona, mutta se on ikävää koska en koe koiran kanssa ulkoilua enää kovinkaan miellyttävänä. Hävettää myös jos koira alkaa temppuilemaan jos paikalla on muita ihmisiä. :( Muiden koirat tuntuvat käyttäytyvän niin hienosti.
AP
Itselläni 2 tapaa tästä ongelmasta selviämiseen: 1) vältämme paikkoja joissa liikkuu muita ihmisiä ja koiria ja 2) kun ei voii välttää niin koira kantoon kun ohitetaan joku joka ei selvästi halua leikkiriiviötä itsensä tai koiransa kimppuun. Turha siinä jäädä vääntämään ja huutamaan ja maanittelemaan, sen kun nappaa ötökän kantoon ja reippaasti ohi. Tai pitää hihnalla tiukasti tien sivussa kunnes toinen on mennyt ohi.
Tämä olisi hyvä, mutta tuollainen tanakka tempova ja pureva 20 kiloinen öllykkä on aika vaikea ottaa suveneeristi kantoon. :D
AP
Mullakin 6 kk vanha collie eli ei ihan pieni, mutta kyllä sen saan kainaloon napattua jos täytyy.
Mä ajattelen niin, että toisaalta olisi väärin koiraa kohtaan yrittää pakottaa sitä ennen aikojaan "aikuiseksi" eikä se edes onnistu millään, eli en stressaa meitä yrittämällä. Mutta toisaalta olisi väärin kanssa-koiranulkoiluttajia ja ihmisiä kohtaan päästää penikka häiritsemään sellaisia jotka ei selvästi seuraamme halua. Joten joskus vähimmän stressin tie kaikille on että pentu sylissä ohi, tai sitten pidetään siellä tien sivussa tiukasti vaan vastalauseista välittämättä.
Sitä ei kannata pätkääkään miettiä mitä muut ajattelee. Ajatelkoot mitä ajattelevat.
Osoitat sille sen paikan laumassa. Siihen on tiettyjä kikkoja. Ja sitten palkitset hyvästä käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmakäytös näkyy siis lähinnä ulkona, mutta se on ikävää koska en koe koiran kanssa ulkoilua enää kovinkaan miellyttävänä. Hävettää myös jos koira alkaa temppuilemaan jos paikalla on muita ihmisiä. :( Muiden koirat tuntuvat käyttäytyvän niin hienosti.
AP
Itselläni 2 tapaa tästä ongelmasta selviämiseen: 1) vältämme paikkoja joissa liikkuu muita ihmisiä ja koiria ja 2) kun ei voii välttää niin koira kantoon kun ohitetaan joku joka ei selvästi halua leikkiriiviötä itsensä tai koiransa kimppuun. Turha siinä jäädä vääntämään ja huutamaan ja maanittelemaan, sen kun nappaa ötökän kantoon ja reippaasti ohi. Tai pitää hihnalla tiukasti tien sivussa kunnes toinen on mennyt ohi.
En todellakaan sano, että tapasi olisi väärä, koska olen hankalissa tilanteissa toiminut samoin (kaksikiloinen innokas/riehaantunut pikkuapina on helpointa vain nostaa syliin ja mennä pois kohtaamisesta). Mutta sitten eräs asiantuntemusta esittävä (?) vanhempi rouva tuli vastaan oman koiransa kanssa ja kun omani haukahti useamman kerran, otin sen syliin. Nainen melkein suuttui ja alkoi pauhaamaan, että annan palkkion koiralle huonosta käytöksestä ottamalla syliin ja parempi olisi kun kantaisin taskussa herkkuja ja antaisin niitä koiralle aina kun on hiljaa toisen koiran mennessä ohi? No entä jos yleensä on ja joskus joku aiheuttaa vähän enemmän tunteita? :D Saisin olla tunkemassa ruokaa koko ajan koiralle jos haukkumattomuudesta pitäisi aina kiitellä.
Jollain tähän mielipidettä?
Jennie kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmakäytös näkyy siis lähinnä ulkona, mutta se on ikävää koska en koe koiran kanssa ulkoilua enää kovinkaan miellyttävänä. Hävettää myös jos koira alkaa temppuilemaan jos paikalla on muita ihmisiä. :( Muiden koirat tuntuvat käyttäytyvän niin hienosti.
AP
Itselläni 2 tapaa tästä ongelmasta selviämiseen: 1) vältämme paikkoja joissa liikkuu muita ihmisiä ja koiria ja 2) kun ei voii välttää niin koira kantoon kun ohitetaan joku joka ei selvästi halua leikkiriiviötä itsensä tai koiransa kimppuun. Turha siinä jäädä vääntämään ja huutamaan ja maanittelemaan, sen kun nappaa ötökän kantoon ja reippaasti ohi. Tai pitää hihnalla tiukasti tien sivussa kunnes toinen on mennyt ohi.
En todellakaan sano, että tapasi olisi väärä, koska olen hankalissa tilanteissa toiminut samoin (kaksikiloinen innokas/riehaantunut pikkuapina on helpointa vain nostaa syliin ja mennä pois kohtaamisesta). Mutta sitten eräs asiantuntemusta esittävä (?) vanhempi rouva tuli vastaan oman koiransa kanssa ja kun omani haukahti useamman kerran, otin sen syliin. Nainen melkein suuttui ja alkoi pauhaamaan, että annan palkkion koiralle huonosta käytöksestä ottamalla syliin ja parempi olisi kun kantaisin taskussa herkkuja ja antaisin niitä koiralle aina kun on hiljaa toisen koiran mennessä ohi? No entä jos yleensä on ja joskus joku aiheuttaa vähän enemmän tunteita? :D Saisin olla tunkemassa ruokaa koko ajan koiralle jos haukkumattomuudesta pitäisi aina kiitellä.
Jollain tähän mielipidettä?
Täyttä höpöä tuon "asiantuntijan" mielipide. Pennulle joka haluaisi riekkua, ei todellakaan ole palkinto vaan päinvastoin lähinnä lievä rangaistus joutua syliin ja ohi siitä ihmisestä tai koirasta jonka luokse se hinkuisi.
Ja sitten kun alkaa oikeasti opetella ohittamista niin treenit koiran osaamistason mukaan, niin että sillä on edes mahdollisuus onnistua. Parempi vaikka napata se syliin silloin kun tietää että vastaantulija on niin innostava ettei pentu tottelisi kumminkaan, ja ottaa harjoitus helpomman kanssa tai kun ohitus tapahtuu kauempaa.
Koiranomistaja joutuu tottumaan kyllä siihen että "asiantuntijoita" riittää maailmassa. Mullakin ollut koiria 23 vuotta mutta hyvänen aika kun ihmiset jaksaa valistaa miten ennen rokotuksia ei saisi tavata ketään (en usko, eikä eläinlääkärimmekään usko), miten fleksejä ei saisi käyttää ja milloin mitäkin. Vastaan kohteliaahkosti "jaa" mutta en välitä neuvoista pätkääkään. Tiedän kyllä miten homma toimii kun olen niin monta tottelevaista koiraa kouluttanut. Ja tosiaan, vilkkaiden kanssa en pahimmassa iässä edes vaadi mitään enkä kouluta mitään vaan odotan rauhoittumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis AP pitää tuollaista koiraa vapaana?! Toivottavasti edes omalla aidatulla pihalla..
Vierailija kirjoitti:
Siis AP pitää tuollaista koiraa vapaana?! Toivottavasti edes omalla aidatulla pihalla..
Ei tuo kenellekään vaarallinen ole varmasti. Ja kyllä pentua täytyy pitää vapaana turvallisissa paikoissa että se oppii huolehtimaan lauman mukana pysymisestään, ja saa enemmän liikuntaa kuin narun päässä.
Totta kai riehuleikkivaiheessa olevaa pentua pidetään vapaana lähinnä paikoissa joissa näkee kauas ettei tule muita koiria tai ihmisiä, mutta näitä paikkoja löytyy kaupungeistakin. Esim. itse asun Helsingin Viikissä ja kyllä mulla tuolla isossa puistossa tai metsässä riiviöpentu on päivittäin vapaana. Otan kiinni hyvissä ajoin jos on tulossa ihmisiä (paitsi jos kyseessä on tuttu koiranomistaja joka antaa koiransa leikkiä omani kanssa). Ja jos nyt joskus kävisi niin että pentu pääsisi jonkun luokse, niin se ei kyllä vahingoita ketään, korkeintaan lievästi ärsyttävä olisi toisen koiralle kun siinä pentumaisesti härkkisi hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jennie kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmakäytös näkyy siis lähinnä ulkona, mutta se on ikävää koska en koe koiran kanssa ulkoilua enää kovinkaan miellyttävänä. Hävettää myös jos koira alkaa temppuilemaan jos paikalla on muita ihmisiä. :( Muiden koirat tuntuvat käyttäytyvän niin hienosti.
AP
Itselläni 2 tapaa tästä ongelmasta selviämiseen: 1) vältämme paikkoja joissa liikkuu muita ihmisiä ja koiria ja 2) kun ei voii välttää niin koira kantoon kun ohitetaan joku joka ei selvästi halua leikkiriiviötä itsensä tai koiransa kimppuun. Turha siinä jäädä vääntämään ja huutamaan ja maanittelemaan, sen kun nappaa ötökän kantoon ja reippaasti ohi. Tai pitää hihnalla tiukasti tien sivussa kunnes toinen on mennyt ohi.
En todellakaan sano, että tapasi olisi väärä, koska olen hankalissa tilanteissa toiminut samoin (kaksikiloinen innokas/riehaantunut pikkuapina on helpointa vain nostaa syliin ja mennä pois kohtaamisesta). Mutta sitten eräs asiantuntemusta esittävä (?) vanhempi rouva tuli vastaan oman koiransa kanssa ja kun omani haukahti useamman kerran, otin sen syliin. Nainen melkein suuttui ja alkoi pauhaamaan, että annan palkkion koiralle huonosta käytöksestä ottamalla syliin ja parempi olisi kun kantaisin taskussa herkkuja ja antaisin niitä koiralle aina kun on hiljaa toisen koiran mennessä ohi? No entä jos yleensä on ja joskus joku aiheuttaa vähän enemmän tunteita? :D Saisin olla tunkemassa ruokaa koko ajan koiralle jos haukkumattomuudesta pitäisi aina kiitellä.
Jollain tähän mielipidettä?
Riippuu kahdesta asiasta: sinusta ja koirastasi :).
Onko koirasi sellainen että sylissäolo on palkinto? Vai tuntuuko se enemmän rangaistukselta ettei pääse haluamaansa paikkaan?
Ja toisaalta sinun asenteesi on ratkaiseva siinä mielessä, että jos vahingossakaan palkitset koiraa sylissässi (käden kosketus pehmeä, puhut lempeästi jne jne), syliin nostaminen opettaa, että oli ok riehua/pelätä/jne. ja nyt saat kehujakin päälle.
Ehdottomasti parasta on siedättää koira ohittamisiin vaikka tutun koiran avustamana. Sun täytyy omalla energialla (huom! Energia tärkeämpää kuin sanat) ja tarvittaessa fyysisellä kosketuksella (esim. pikainen tökkäisy takapuoleen) osoittaa, että toisten koirien lähellä ei riehuta/haukuta jne. Tätä harjoitellaan niin kauan, että onnistutaan olemaan rauhassa. Toisten koirien välttäminen vain siirtää ongelmaa.
Asun maassa, jossa koirat ovat 90% vapaina, ja omistajat ohjaavat niitä katseilla ja energialla paljon enemmän kuin sanoilla. Koirat ovat mukana kaikkialla ja ohittavat toisensa sivistyneesti nuuhkaisten ja häntää heiluttaen.
Koko koiranpitokulttuuri on täällä erilainen ja en tiedä uskoisinko, jos en olisi itse nähnyt ihmisiä esim. kolmen ison vapaan koiran kanssa kaupungilla, ne jäävät odottamaan hihnatta kaupan ulkopuolelle, pysähtyvät sekunnissa, eivät karkaa, mikään tai kukaan ei niiden tottelevaisuutta häiritse. Ja tosiaan lähes jokainen koira käyttäytyy näin täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilepa ens kerralla suuttua oikeen kunnolla, siis heittäydyt ihan överi-vihaiseksi koiran edessä kun se perseilee. Meidän koiralla oli suunnilleen samassa iässä just samantyylistä apinointia ja meni sitten aika nopeasti ohi kun miehen kanssa molemmat oltiin näytetty ns.kaapin paikka. Nykyyän on mitä valloittavin koiruli, eikä ole kokeillut "haastaa" uudestaan.
Ehdottomasti parasta on siedättää koira ohittamisiin vaikka tutun koiran avustamana. Sun täytyy omalla energialla (huom! Energia tärkeämpää kuin sanat) ja tarvittaessa fyysisellä kosketuksella (esim. pikainen tökkäisy takapuoleen) osoittaa, että toisten koirien lähellä ei riehuta/haukuta jne. Tätä harjoitellaan niin kauan, että onnistutaan olemaan rauhassa. Toisten koirien välttäminen vain siirtää ongelmaa.
Näinhän se menee mutta kaikkein vilkkaimmat pennut on jossain iässä niin täysin mahdottomia, että on pakko lykätä tuollainen opettaminen siihen aikaan kun pentu edes vähän rauhoittuu, muuten palaa vaan molemmilta hermot ja suhde koiran kanssa pilaantuu. Ja se vaikea aika pitää vaan kestää läpi.
Itselleni kävi jossain vaiheessa nolosti kun saarnasin minäkin muille miten koiraa voi alkaa kouluttaa 8-viikkoisesta ja tasaisesti totuttaa sen hyviin tapoihin. Minulla se oli toiminut usealla koiralla. No, sitten otin kisakoirakäyttöön australiankelpien. Tämä olikin täysin eri maata. 8-viikkoisena sitäkin pystyi joo opettamaan, ja vielä 12-viikkoisenakin. Sen jälkeen kuitenkin pennun vilkkaus kasvoi niin valtavaksi, ettei se pystynyt koheltamiseltaan keskittymään yhtään mihinkään, ei motivoitunut mistään paitsi omasta koheltamisestaan. Katsoin paremmaksi laittaa koulutusyritykset telakalle. Siinä 7-8 kk iässä alkoi taas tulla hetkiä jolloin pentu oli riittävän keskittymiskykyinen kouluttamiseen ja alkoikin nopeasti oppia kaikkea. Vasta 1,5 vuoden iässä kuitenkin tämä yksilö sellainen että on aina luotettavasti mielentilassa jossa on "korvat päässä", siihen asti sai välillä pentukohellushepuleita vaikka pääosin olikin luotettava.
Lenkille usein ja kotiin leluja. Koira kaipaa toimintaa ja on normaalia tuossa iässä. Parhaiten koira tottuu toisiin koiriin koirapuistoissa, joten sinne vaan totuttelemaan ja usein. Sitten on koirakouluja.
Suuttuminen ei auta, uskokaa pois olen joskus vetänyt sellaiset itkupotkuraivarit persauksessa kiinni roikkuvalle koiralle, polkenut jalkaa ja räyhännyt.
Koira katsoo hetken että mitäs se nyt tuolleen, sitten vetää leikkikumarruksen ja äyrh takaisin kimppuun vaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa ens kerralla suuttua oikeen kunnolla, siis heittäydyt ihan överi-vihaiseksi koiran edessä kun se perseilee. Meidän koiralla oli suunnilleen samassa iässä just samantyylistä apinointia ja meni sitten aika nopeasti ohi kun miehen kanssa molemmat oltiin näytetty ns.kaapin paikka. Nykyyän on mitä valloittavin koiruli, eikä ole kokeillut "haastaa" uudestaan.
Toimii pehmeille ja herkille koirille. Muille ei. On pentuja joille saat suuttua vaikka kuinka paljon, jopa tehdä väkivaltaa, ja ne vaan pitää sitä kivana rajuna leikkinä (esim. meillä aikuinen koira voi rökittää pennun joskus niin että se kiljuu, mutta ei pentu siitä välitä pätkääkään: heti kun pääsee jaloilleen on taas kimpussa nenille hyppimässä, että kivaa, lisää). Näille tapauksille koulutusmenetelmien täytyy olla jotain ihan muuta kuin kaapin paikan näyttämistä.
Jos olisin lukenut etukäteen vähän tarkemmin oman koirani rodusta (joo, chihu), niin en ensikertalaisena olisi koskaan ottanut tätä pikku hitleriä. Mutta rauhallinen, johdonmukainen ja periksiantamaton toiminta ongelmatilanteissa ja varsinkin alussa jopa esitetty itsevarmuus siitä mitä tehdään ja kuka on se joka taluttaa ja turvaa etc, sai selvästi koiralle murkkuiän kiukuttelun jälkeen perusturvan tunteen. Jopa se, että uskalsin alkaa kevyesti painamaan koiran maahan niskasta ja selkeästi sanomaan ei, rauhoitti poikaa ja oppi tietämään jo pelkästä äänensävystä, koska on tullut tehtyä väärää.
Kai se on sama lapsella lajista riippumatta, että rakkauden ja rajojen osoituksen kautta saa kokea turvaa ja sitä kautta oppii käyttäytymään.
Pitkää pinnaa vaatii joskus, mutta älä ole huolissasi :) Opitte varmasti molemmat koko ajan uutta.