Mikä mahdollisuus 30-vuotiaalla yhden lapsen huoltajalla on löytää mies?
Helsingissä asun, minulla on yksi 6-vuotias lapsi. Olen eronnut lapsen isästä, mutta lapsi on myös aika paljon isällään. Olen normaalipainoinen ja pukeudun naisellisesti, kasvoiltani uskoakseni nätti. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja olen ihan hyväpalkkaisessa, mielenkiintoisessa työssä. Uskon, että olen ihan hyvää seuraa, sillä yleensäkin tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen ja olen sosiaalinen.
Kommentit (64)
Minä en ainakaan ryhtyisi suhteeseen yh-miehen kanssa, tuskin edes sellaisenkaan kanssa jolla on lapsiin yhteishuoltajuus. En vain jaksaisi niitä lapsia ja sitten ne pitäisi jonaki pahana äitipuolena ja olisivat ihan kusipäisiä minua kohtaan, mustasukkaisia isästään jne. Jooh ei, ehkä jos se lapsi olis tositosi pieni ja hyvin käyttäytyvä, joka vois asua vaikka tulitikkuaskissa.
Jos kelpuutat tasoisesi, varmasti löytyy. Yhäreillä vaan tuntuu monesti olevan tiukemmat vaatimukset kuin lapsettomilla ja kuka nyt haluaisi kylkiäisenä jonkun kakaran nurkkiinsa vinkumaan, jos voi saada aidon parisuhteen ilman turhia rasitteita.
Joudut ehkä tinkimään tasostasi, ja pidä mielessä myös se, että mies joka kanssasi alkaa olemaan, on tinkinyt paljon kun alkaa olemaan kanssasi.
Itsellä on seuraava periaate: valitsen ennemmin yh-naisen joka vastaa naisihannettani kuin tingin siitä naisihanteestani ja otan lapsettoman naisen. Naisihanne tässä tarkoittaa värinää, eikä mitään yksilöitäviä asioita. Mutta jos vastakain asettuu lapseton värinöitä aiheuttava nainen ja värinöitä aiheuttava yh-nainen, ei tarvitse miettiä kumman valitsisin, koska onhan toisen ihmisen lapsen ottaminen iso taakka jo siksi, että esim. muuttaminen työn perässä toisella paikkakunnalle tai ulkomaille, voi olla käytännössä mahdotonta lapsen biologisen isän takia.
Itse en edes lähtökohtaisesti etsi ketään, joka ajattelee lapsia "kakaroina" tai esteinä. Lapseni on ihminen, johon aikuinen ihminen voi luoda arvostavan suhteen. Toista vanhempaa en etsi, vaan itselleni kumppania. Ap
Ikäisesi jolla ei ole lapsia, joko ei halua niitä tai haluaa omia. Voit kelvata, mutta sinun lapsesi saattaa jäädä varjoon. Sinua vanhemmat ehkä ovat eronneita ja se tuo omat mausteensa. Vapaat nelikymppiset tuskin kiinnostuvat.
Vierailija kirjoitti:
Ikäisesi jolla ei ole lapsia, joko ei halua niitä tai haluaa omia. Voit kelvata, mutta sinun lapsesi saattaa jäädä varjoon. Sinua vanhemmat ehkä ovat eronneita ja se tuo omat mausteensa. Vapaat nelikymppiset tuskin kiinnostuvat.
No, minä en lähtökohtaisesti "kelpaa" kenellekään vaan löydän jonkun, jos löydän. Tietenkin hyvän sellaisen, jos yhteen päädyn. Hieman ärsyttää tämä palstalla vallitseva asenne "lapsellisia" ihmisiä kohtaan. Onhan sitä paljon miehiä, joilla on jo lapsia, ja toisaalta olen hyvännäköinen ja hyvätuloinen ihminen, en siis mikään "pakkovalinta". ap
No, aika vastaavilla spekseillä sain suhteen joka parissa vuodessa paljastui karmeaksi paskaksi: mies etsi laastaria kun eksä lähti ja minä valehtelin itselleni kuin pieni eläin että kyllä se musta tykkää ihan oikeesti.
Kävi mm. eksänsä kanssa mökkeilemässä kun olimme jo "yhdessä".
Voit varmasti saada suhteen, mutta jos kysyt asiaa tuossa hengessä sun ei todellakaan kannata ottaa sitä suhdetta jonka saat: vituttaa sitten parin vuoden päästä kun tajuat minkä karmean kasan paskaa olet kaatanut oman hyvän elämäsi päälle.
Kaksi tutkintoa, hyvä työ ja lapsi? Olet siis lisääntymiskykyinen, älykäs aikaansaapa multitaskaaja. Älä ala suhteeseen ennen kuin olet sisäistänyt tämän.
Tuolla koukutuspohjalla varmaankin tajuat, että tätä kautta on vaikeaa saada tilastollisesti merkittävää vastausta kysymykseesi?
Eräs ystäväni, joka on kaltaisesi ja hänellä alle 1v lapsi, on lupaavassa suhteessa 2 lapsen isän kanssa.
Toinen ystäväni on ollut vuosia yksin.
Eli mitä näistä voi nyt sitten päätellä? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäisesi jolla ei ole lapsia, joko ei halua niitä tai haluaa omia. Voit kelvata, mutta sinun lapsesi saattaa jäädä varjoon. Sinua vanhemmat ehkä ovat eronneita ja se tuo omat mausteensa. Vapaat nelikymppiset tuskin kiinnostuvat.
No, minä en lähtökohtaisesti "kelpaa" kenellekään vaan löydän jonkun, jos löydän. Tietenkin hyvän sellaisen, jos yhteen päädyn. Hieman ärsyttää tämä palstalla vallitseva asenne "lapsellisia" ihmisiä kohtaan. Onhan sitä paljon miehiä, joilla on jo lapsia, ja toisaalta olen hyvännäköinen ja hyvätuloinen ihminen, en siis mikään "pakkovalinta". ap
Minä satun tietämään mistä puhun. Olen vastaavassa tilanteessa.
Ei miehiä nyt niin kiinnosta tutkinnot ja tulot. Ap:lla tuntuu olevan vähän huono itseluottamus.
Itse olen 30-vuotias yhden lapsen huoltaja jännänainen ja ihan hyvin on kiinnostuneita miehiä riittänyt. Olen siis streitti lapsen vuoksi, mutta muuten en perinteinen äitityyppi, kiinnostaa ihan eri jutut kuin kotityöt ym.,mutkat suoriksi sellaisissa ja musiikki soimaan. Rakastun harvoin itse, se on isompi ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehiä nyt niin kiinnosta tutkinnot ja tulot. Ap:lla tuntuu olevan vähän huono itseluottamus.
Itse olen 30-vuotias yhden lapsen huoltaja jännänainen ja ihan hyvin on kiinnostuneita miehiä riittänyt. Olen siis streitti lapsen vuoksi, mutta muuten en perinteinen äitityyppi, kiinnostaa ihan eri jutut kuin kotityöt ym.,mutkat suoriksi sellaisissa ja musiikki soimaan. Rakastun harvoin itse, se on isompi ongelma.
Jännänaisella on vähintään luottotiedot menneet. Oletko varma ettet ole vain ihan tavallinen nainen?
Voin vakuuttaa, että 30-vuotiaalla kauniilla yh-äidillä on paljon helpompaa löytää uusi parisuhde kuin 45-vuotiaalla rupsahtaneella yh-äidillä.
Terv. nimim. Karvasta kokemusta
Vierailija kirjoitti:
Voin vakuuttaa, että 30-vuotiaalla kauniilla yh-äidillä on paljon helpompaa löytää uusi parisuhde kuin 45-vuotiaalla rupsahtaneella yh-äidillä.
Terv. nimim. Karvasta kokemusta
Pääasiassa 30-vuotias nainen kilpailee ikäistensä kanssa. Ja siinä taistossa lapseton on aina voitolla.
Niin.. tuli vielä mieleen. Pidän yhtä lasta jopa pienoisena etuna naisella siinä mielessä, että olen päälle kolmekymppinen, enkä haluaisi että minun lapseni kasvaa ilman sisarruksia, enkä toisaalta halua tehdä lapsia ikäloppuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vakuuttaa, että 30-vuotiaalla kauniilla yh-äidillä on paljon helpompaa löytää uusi parisuhde kuin 45-vuotiaalla rupsahtaneella yh-äidillä.
Terv. nimim. Karvasta kokemusta
Pääasiassa 30-vuotias nainen kilpailee ikäistensä kanssa. Ja siinä taistossa lapseton on aina voitolla.
Kyse nyt on kuitenkin ihmisistä ja kahta samanlaista tuskin tulee vastaan. Harvoin tulee mitään "valitse toinen" -tilannetta, vaan ihastus syttyy ja syvenee tai sitten ei.
Kyllä mies varmaan löytyy, jos olet ihan nätti ja sosiaalinen. Kunhan muistat, että kahdesta korkeakoulututkinnosta saan hyvin harvalta mieheltä lisäpisteitä (ei se miinuskaan ole) ja harva lapseton mies haluaa tai osaa elää suhteessa lapsellisen naisen kanssa.
Ehkäpä joku vähän itseäsi vanhempi eroisä olisi passeli?
Kiinnostavia nuo kommentit "yh taistelee parisuhdemarkkinoilla lapsettoman kanssa, ja lapseton on vahvemmilla" ja "yh:na et saa olla nirso".
En ole yh, mutta jos olisin, niin mieluummin olisin sinkkuna kuin luovisin tuollaisten kommenttien keskellä.
Muista, että vaikket etsi mitään isäpuolta, niin miehen tulisi silti hyväksyä täysin lapsesi ja kyetä elämään hänen kanssaan, jotta suhteella olisi mitään tulevaisuutta.
Yh on varmasti nirsompi kuin lapseton ja hyvä niin. Mitä tahansa puliukkoa ei viedä lapselle näytille.
Plus lapsi tulee olemaan jokaisella hyvällä äidillä ikuisesti etusijalla. Jos tätä mies ei kestä, niin NEXT.
Ja btw, tiedän moniakin alle kolmekymppisiä äitejä, jotka eron jälkeen elelevät nykyään uusissa parisuhteissa. Ja samalla tiedän lapsettomia, joilla vaikeuksia löytää puolisoa.
Ei ne asiat tosimaailmassa niin mustavalkoisia olekaan kuin täällä intetään.
Kaksi korkeakoulututkintoa ja silti kyselet täällä tuollaista 😔