Taidan jättää rakastamani miehen lapsensa vuoksi
Olen seurustellut kolme vuotta miehen kanssa (molemmilla lapsia aiemmasta pitkästä liitosta). Nyt tilanne on se, että vaikka miestä rakastankin, en kerta kaikkiaan jaksa hänen lastaan. Miehen lapsella on vapaa kasvatus ja itse en vain kerta kaikkiaan pysty elämään lapsen kanssa, jolla ei ole mitään rajoja ja sääntöjä ja joka saa ihan mitä haluaa. En myöskään missään tapauksessa halua omista lapsistani samanlaisia. Minulle sopisi mainiosti, että tapaisimme vain kahdestaan tai mies kävisi meillä, kun hänellä ei ole lasta. Minun lapseni siis asuvat minulla, miehellä on lapsi joka toinen viikko. Mutta miehelle tämä ei käy; pitäisi muuttaa yhteen tai vähintään tavata koko ajan koko porukalla, jotta hänen lapsellaan olisi seuraa. Minä en vain enää pysty tuohon koko porukalla tapaamiseen. Meno on ihan kauheaa, kun hänen lapsensa tekee ihan mitä haluaa koko ajan. Olen pohtinut tätä nyt useamman viikon vakavasti ja ei tässä taida olla muuta vaihtoehtoa, kun sanoa viikonloppuna miehelle, että erotaan sitten. Onko kenelläkään muulla ollut näin?
Kommentit (31)
Ei varmaan kannata puhua miehelle mistä kiikastaa.
Minä olen tehnyt aikanaan juuri saman ratkaisun samanlaisessa tilanteessa. Ja jälkikäteen olen sitä mieltä, että ratkaisuni oli oikea.
Kannattaisi kyllä ensin puhua, että lapsilla tulee olla samat säännöt kun ovat yhdessä. Muuten ei homma toimi. Rakkaudeksi en tuota kutsuisi jos tuon vuoksi eroa mietit.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä ensin puhua, että lapsilla tulee olla samat säännöt kun ovat yhdessä. Muuten ei homma toimi. Rakkaudeksi en tuota kutsuisi jos tuon vuoksi eroa mietit.
Kyllä se on myöhäistä tuossa vaiheessa. Kasvatus on mennyt ajat sitten päin mäntyä ja kohta ovat pulassa.
Voi kuule kyllä tästä on puhuttu puhumasta päästyäkin, mutta ei se puhumalla miksikään muutu. Jos toinen haluaa, että hänen lapsensa elämä on siloteltu viimeistä pikkukiveä myöten ja mussukka saa itse päättää mitä ja milloin tekee, niin ei se muuksi muutu. Lasta ei katsokaas saa rajoittaa säännöillä tai kielloilla. Tuloksena tästä kaikesta on erittäin epävarma ja hukassa oleva lapsi, joka ei osaa yhtään käyttäytyä ja toimia toisten lasten kanssa, on hyvin täynnä itseään jne.
ap
Ensin koittaisin jutella ja sopia asioista, sitten vasta eroisin, jos muutosta ei tulisi.
No niin, niitä vapaan kasvatuksen hedelmiä taas..
Ei meno muutu enää, lapsi nousee hillittömään kapinaan kun alkaa rajoja tulemaan, onhan hän tottunut vapaaseen menoon. Tuskin ihan helpolla taipuu etenkään jos siellä äidillään aina vapaa kasvatus toteutuu joka toinen viikko.
Eroaisin kyllä. Tuo tulee olemaan oikea haaste niin kauan kunnes tämä vapaan kasvatuksen hedelmä on täysi-ikäinen.
Itse asiassa lapsella on äitinsä luona rajat, mutta isä eli seurustelukumppanini vain lellii lasta. Lapsi itsekin mainostaa kaikkialla, että hän saa isänsä luona tehdä mitä haluaa ja saa kaiken mitä haluaa. Kertoo myös toisille lapsille, että hänen äitinsä määrää häntä, mutta isänsä ei. En vaan enää jaksa. En ymmärrä kuinka muuten fiksu mies ei tajua, minkä karhunpalveluksen lapselleen tekee tuolla, että lapsella on vapaa kasvatus. Mutta minä en asiaa voi muuttaa enkä halua elää lapsen kanssa, jolla ei ole rajoja. Ja kun mies haluaa, että myös lapset ovat mukana tässä suhteessa, ei vaihtoehdoksi jää mielestäni kuin ero.
ap
Itselläni meni aikoinaan niin yli, että piti desinfioida kaikki paikat lattiasta kattoon mihin lapsi oli koskenut ja ahdistui jo edellisen viikonloppuna, kun lapsi oli seuraavana tullut. En olisi ikinä uskonut, että joku lapsi voi olla niin K***PÄÄ! Kannattaa tosiaan lähteä ennen kuin tilanteesta kärsii kaikki.
Taidat itse tietää jo mitä pitää tehdä, ihan oikea ratkaisu varmasti sulle ja sun lapsille.
Monesko ketju samasta aiheesta? Kai sä olet jo lopettanut niiden petivaatteiden roudaamisen eestaas?
Ap, sä olet kirjoittanut tilanteestasi lukemattomia avauksia muistaakseni koko viime vuoden ajan.
Juttu alkoi muistaakseni niin, että halusit muuttaa yhteen, ja reissasitte lastesi kanssa viikonloppuisiin miehen luokse tyynyjen ja peittojen kanssa ja miehen lapsi herätti omasi kuudelta tms. Sitten päätit, että ette muuta yhteen, sitten että et oikeastaan koskaan aikonutkaan muuttaa yhteen ja nyt olette edenneet eropohdintaan.
Tämä kaikki on ihan fine, ja olen pahoillani hankalasta tilanteesta, mutta please, please kerro nyt miksi olet käynyt sitä läpi täällä palstalla niin kauan? Sait kuitenkin mielestäni aina samat neuvot ja teit silti jatkuvasti uusia avauksia. Mitä olet hakenut täältä? Ole kiltti ja päästä mut uteliaisuuden piinasta?? Onko kyseessä todellinen tilanne/henkilö?
Samaa mieltä. Se tässä vain on käsittämätöntä, että kyseessä on koulutettu, erittäin fiksu mies. en voi ymmärtää, että ei sitten lapsensa kanssa näe nenäänsä pidemmälle. Mietityttää kadunko myöhemmin, mutta sisimmässäni tiedän, että tämä on ainoa oikea ratkaisu. olisi varmasti pitänyt viheltää peli poikki jo ajat sitten. Oikein harmittaa, että olen lasteni kanssa katsellut miehen lapsen touhuja ja odottanut muutosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä ensin puhua, että lapsilla tulee olla samat säännöt kun ovat yhdessä. Muuten ei homma toimi. Rakkaudeksi en tuota kutsuisi jos tuon vuoksi eroa mietit.
Miten tuossa sitten rakastat, kun puolet elämästä joutuu kuritonta kakaraa katselemaan ja tietenkin mukaan kaiken maailman konflikteihin? Tietenkin tulee riitaa, kun toisella ihan eri säännöt! Ja onhan siinä omienkin lasten elämä pelissä. Voi olla niin ärsyttävää, että alkaa ukkokin raivostuttaa, koska aiheuttaa tämän. Elokuvissa on happy end, ei irl välttämättä. Rakkauteen kun usein liittyy se normiarki lapsineen ja alkuhuuma on muisto vain.
Ja tilanne ei tuosta ainakaan helpotu, jos on murrosikä ym. koetukset vielä edessä.
Itselläni oli muutama vuosi sitten samankaltainen tilanne ja neuvoni on älä enää mieti, vaan juokse!!!
Eikö mies ymmärtäisi vapaan kasvatuksen vahingollisuuden, jos hänelle näyttäisi jonkin asiantuntijan artikkelin aiheesta (niitähän riittää)? Entä, jos vielä puhuisit "aikuisten suhteen" puolesta?
Eipä ole mies ymmärtänyt, vaikka miten olen puhunut. Hirvittää ajatellakin, millainen lapsi on esim. viiden vuoden päästä...
Ap
Just do it!