Taidan jättää rakastamani miehen lapsensa vuoksi
Olen seurustellut kolme vuotta miehen kanssa (molemmilla lapsia aiemmasta pitkästä liitosta). Nyt tilanne on se, että vaikka miestä rakastankin, en kerta kaikkiaan jaksa hänen lastaan. Miehen lapsella on vapaa kasvatus ja itse en vain kerta kaikkiaan pysty elämään lapsen kanssa, jolla ei ole mitään rajoja ja sääntöjä ja joka saa ihan mitä haluaa. En myöskään missään tapauksessa halua omista lapsistani samanlaisia. Minulle sopisi mainiosti, että tapaisimme vain kahdestaan tai mies kävisi meillä, kun hänellä ei ole lasta. Minun lapseni siis asuvat minulla, miehellä on lapsi joka toinen viikko. Mutta miehelle tämä ei käy; pitäisi muuttaa yhteen tai vähintään tavata koko ajan koko porukalla, jotta hänen lapsellaan olisi seuraa. Minä en vain enää pysty tuohon koko porukalla tapaamiseen. Meno on ihan kauheaa, kun hänen lapsensa tekee ihan mitä haluaa koko ajan. Olen pohtinut tätä nyt useamman viikon vakavasti ja ei tässä taida olla muuta vaihtoehtoa, kun sanoa viikonloppuna miehelle, että erotaan sitten. Onko kenelläkään muulla ollut näin?
Kommentit (31)
MiäsHenkilö kirjoitti:
mies on kelvoton isäksi
Niin olet sinäkin, sen takia muijasi antoi sulle fudut. Sen jälkeen "käsittelit" asias niin, että aloit pitää häntä feministinä. Vaikka eron syyt olivat: ulkonäkösi, hiirimäisyytesi ja se, että olet kelvoton isä.
Kaverini oli samanlaisessa tilanteessa ja uskoi voivansa saada muutettua miehen lapsen kasvatusta. No ei onnistunut ja ero ja katkeruus vain jäljellä tuosta suhteesta.
No niin nyt tilanne on edennyt siihen, että mies halusi jatkaa seurustelua silloin kun hänellä ei ole lasta (tosin yrittää joka kerta lapsen ollessa hänellä, että tavattaisiinko yhdessä lasten kanssa). Mutta minä olen jotenkin menettänyt innon koko suhteeseen. Mies on monella tapaa ihana, mutta koska lapsensa vuoksi en jaksa ajatellakaan, että ikinä asuisin hänen kanssaan, ei suhde tunnu enää suhteelta, johon haluaisin panostaa. Haluaisin kuitenkin vielä ihan elämänkumppanin. Pitäisikö siis kuitenkin jättää mies vai roikkua vielä tässä ja katsoa mihin tämä vuosien saatossa etenee vai eteneekö mihinkään (epäilen)?????
Enoni ryssi poikansa kasvatuksen samalla tavalla ja nyt mukula aiheuttaa kränää niin enon uusioperheessä kuin äitinsä, enon ex-vaimon, uudessa perheessä. Totuuden nimessä en minäkään siedä serkkuani, mutta enon vikahan se oli.
Miehet ei tunnu isänä tajuavan, että rajojen asettaminen kuuluu vanhemmuuteen. Oma isäni oli meillä se lepsu ja sai minut vihaamaan rajoja asettavaa äitiäni pitkälle teini-ikään. Kiitti isä...
Vierailija kirjoitti:
Ap, sä olet kirjoittanut tilanteestasi lukemattomia avauksia muistaakseni koko viime vuoden ajan.
Juttu alkoi muistaakseni niin, että halusit muuttaa yhteen, ja reissasitte lastesi kanssa viikonloppuisiin miehen luokse tyynyjen ja peittojen kanssa ja miehen lapsi herätti omasi kuudelta tms. Sitten päätit, että ette muuta yhteen, sitten että et oikeastaan koskaan aikonutkaan muuttaa yhteen ja nyt olette edenneet eropohdintaan.
Tämä kaikki on ihan fine, ja olen pahoillani hankalasta tilanteesta, mutta please, please kerro nyt miksi olet käynyt sitä läpi täällä palstalla niin kauan? Sait kuitenkin mielestäni aina samat neuvot ja teit silti jatkuvasti uusia avauksia. Mitä olet hakenut täältä? Ole kiltti ja päästä mut uteliaisuuden piinasta?? Onko kyseessä todellinen tilanne/henkilö?
.
Et varmaan huomannut tätä, ihan aiheellista, kysymystä ap? Miksi jankkaat/junnaat?
Juu en voi itsekään ymmärtää miten muutoin fiksu mies ei yhtään tajua minkä karhunpalveluksen tekee lapselleen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kannata puhua miehelle mistä kiikastaa.
Ei tietenkään. Parempi vain haukkua täällä miehen seläntakana hänen lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni meni aikoinaan niin yli, että piti desinfioida kaikki paikat lattiasta kattoon mihin lapsi oli koskenut ja ahdistui jo edellisen viikonloppuna, kun lapsi oli seuraavana tullut. En olisi ikinä uskonut, että joku lapsi voi olla niin K***PÄÄ! Kannattaa tosiaan lähteä ennen kuin tilanteesta kärsii kaikki.
Tämän kirjoittaja! Voisitko vastata! Sinä siis desinfioit kaiken mihin lapsi koski? Voisitko hieman avata miksi niin teit? Itsellä hieman samaa, joten olisi tärkeää kuulla miksi joku muu tekee niin. Lohdullista, että on muitakin uusperheelllsiä, joilla ilmeisesti ahdistus (?) on ottanut tällaisia muotoja.
Mulla sama tilanne, mutta lapsi on yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Enoni ryssi poikansa kasvatuksen samalla tavalla ja nyt mukula aiheuttaa kränää niin enon uusioperheessä kuin äitinsä, enon ex-vaimon, uudessa perheessä. Totuuden nimessä en minäkään siedä serkkuani, mutta enon vikahan se oli.
Miehet ei tunnu isänä tajuavan, että rajojen asettaminen kuuluu vanhemmuuteen. Oma isäni oli meillä se lepsu ja sai minut vihaamaan rajoja asettavaa äitiäni pitkälle teini-ikään. Kiitti isä...
En oikeastaan tee muuta kuin asetan rajoja. Lapsi ei uskalla enää koskaan edes pyytää mitään ja vähän pelkää niin kuin raamatun jumalaa sanottiin ennen vanhaan kunnioitettavan.
Eli älä nyt yleistä.
No ei tuossa paljon taida olla muuta tehtävissä. Itse en ainakaan kestäisi katsella tuollaista lasta, puhumattakaan asua hänen kanssaan.