V.tuttaa olla lihava!

Heität kaapista suklaat ja epäterveelliset ruuat heti roskiin. Kaivat vaatekaapista urheiluvaatteet esiin, puet päälle ja lähdet 30 min lenkille. Seuraavan kerran kun käyt kaupassa, niin et osta kaappeihin epäterveellistä ruokaa. Tätä sitten jatkat seuraavat loppuelämän. Lenkin pituutta voit lisätä, kun kunto kehittyy. Muuten en osaa auttaa.

Niin makaa kuin petaa.

Lopeta paskavuoren ahmiminen ja syö terveellistä normaalia ruokaa, liiku vähän ja lopeta ruikutus. Tai sitten voit ensi kesänä pukeutua telttoihin ja kaapuihin.

Aika kuluu, kello käy...

Se tässä ottaakin päähän että yleensä en syö suklaata tai muita herkkuja vaan normaalia ruokaa ja urheilen paljon. Mitään hyötyä ei näytä olevan, kroppani on mennyt johonkin säästötilaan ja kerää vaan rasvaa. Siksi päätin nyt antaa periksi ja alkaa syödä pelkkää roskaruokaa.

Tiedän tunteen. Olin itse samassa jamassa reilu vuosi sitten. Mutta niin vain ne 10 kiloa karisi ihan annoskokoja pienentämällä ja jättämällä herkkuja pois. Ei ne nopeasti lähteneet, mutta eivätpä ole tulleet takaisinkaan. Liikuntaa en lisännyt, mutta starttiin otin kuukauden herkkulakon ja alkoholin käyttöä vähensin ronskisti.

Sama. Pitäis laihduttaa ettei tarvis ostaa kesäksi uusia vaatteita mutta mietin vaan että jos vielä tänään söis yhden donitsin...Mutta hävettää jo olla ihmisten ilmoilla näin paksuna...

Alapeukuttakaa vaan, en välitä. Ja senkus vihaatte minua minua läskieni takia. 

Ei ole mahdollista että ihminen syö vähemmän kuin kuluttaa ja silti lihoo. Kamppailin nuorempana painohallinnan kanssa, en ymmärtänyt miten aina vaan lihoin, vaikka "söin terveellisesti ja urheilin". Myöhemmin hoksasin, että vaikka en oikeastaan ikinä syönyt herkkuja, söin aivan liian suuria annoskokoja. (Esim lautasellinen kotiruokaa ja päälle kaksi leipää ja hedelmä). Ja liikuntamuoto oli se ainainen 4km kävelylenkki 5x/viikko. Ei se paljoa kuluta.

Pienensin annoskokoja runsaasti, enkä edes urheile tällä hetkellä, mutta paino vaan putoaa. Pystyt siihen, mutta se vaatii tottumuksien muuttamista.

Vinkki. Jos menee normaalipainoisten ystävien kanssa ulos syömään ja he syövät ison esim hampurilaisaterian, ei kannata olettaa että heidän annoskokonsa ovat arjessa yhtä suuria. Ja jos heiltä kysyy heidän annoksistaan, he tod näk vastaavat "syön normaalin kokoisia annoksia". Sinun ja heidän normaalit voivat erota rankasti toisistaan, älä oleta että ne ovat yksi ja sama. Jos tämän ymmärtää niin säästyy paljolta "se voi syödä mitä vaan eikä liho" -katkeruudelta.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttakaa vaan, en välitä. Ja senkus vihaatte minua minua läskieni takia. 

Ei tässä kukaan mitään vihaa, säälittäväähän se enemmän on jos ihmisellä on elämänhallinta noin hukassa.

Haalaatti päälle ja baanalle.

Tiedätkö, oikeasti kukaan ei välitä. Olet valintasi tehnyt ja päättänyt lihota entisestään. Eikä se ketään muuta haittaa. Itsehän saat diabeteksen, nivelvaivat ja korkean verenpaineen. Tee elämälläsi mitä lystäät. Itsehän kilosi kannat ja näytät valaalta. Jatkossa makaat pieruverkkareissa soffalla kun muu ei mahdu päälle.

Älä välitä meistä alapeukuttajista. Välitä läheisistäsi, jotka saattavat sinut haudan lepoon huomattavasti aiemmin vain lihavuuden takia.

Joku ruuassasi ja liikunnassasi tökkii jos paino ei putoa. Niin se vaan on.

Itse syön lääkärin valvonnassa tällä hetkellä 800kcal/päivä. Osaksi ruokaa (kana/kala/kasvikset) ja osaksi Nutrilett-valmisteita. Paino ei lähtenyt tippumaan kahden vuoden yrityksellä yhtään ja sitä tuli vain lisää (1200-1400kcal/päivä), vaikka en ole syönyt herkkuja tai roskaruokaa kuin korkeintaan kerran kuussa. Olen aina liikkunut paljon ja edellisillä yrityskerroilla olen lisännyt liikuntaa roimasti.

Kaksi viikkoa ja hieman päälle kaksi kiloa lähtenyt, energiaa riittää ja motivaatio vain kasvoi kun vaaka vihdoin näytti hieman alempaa lukemaa (vaikka repsahdin hiilihydraattipitoiseen ruokaan eräänä iltana ja seuraavan päivän paino oli edellistä päivää alempi). 

Ylipainoa minulla on noin 30kg ja ne tulivat hieman päälle vuodessa. Se oli kova isku entiselle kilpaurheilijalle ja mieliala onkin käynyt syvissä vesissä. Kun painon päivävaihtelua ei tapahtunut, oli aivan sama olisinko syönyt normaalia ruokaa vai roskaruokaa, luovuttaminen kokonaan kävi mielessä usein. 

Onneksi nyt on löydetty minulle sopiva keino laihtua ja toivon, että tämä vie minut maaliviivalle. Käytän FatSecret-nimistä sovellusta puhelimessa, se on tuonut myös apua tähän projektiin. 

Muista olla armollinen itsellesi, repsahdukset ovat inhimillisiä ja kerran viikossa on ehkä ihan hyvä syödä yksi kohtuullinen annos omaa herkkuruokaa. Totaalikieltäytyminen johtaa helpommin useisiin repsahduksiin, jotka eivät taas johda kuin pahaan oloon. 

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Aika kuluu, kello käy...

Tässä vain voittaja valitaan takaperin.

Sinkkumies

Nyt vitun akka. En huomannut että haistattelet mulle. Haisteleppa ite.

Sinkkumies

Minuakin v*tutti. Ja suretti. Ja hävetti. Ja ahdisti. Vedin tuolla sinun tyylilläsi muutamankin vuoden ja selittelin itselleni ja muille mitä ihmeellisimmillä tekosyillä sitä miksen laihtunut. Lopulta yksi lääkäri sai minut luojan kiitos heräämään, kun keskusteli asiasta kanssani rehellisesti, mutta hyvin asiallisesti ja tsemppaavasti kohonneen verenpaineeni sekä labratulosteni myötä, joissa mm.sokeriarvot olivat menneet huonoon suuntaan eli kakkostyypin diabeteksen esivaihe oli iskenyt. Sain siihen tablettilääkityksen ja neuvoksi uusia elämäntavat, jotta välttyisin pahemmalta ja voisin taas myös henkisesti hyvin. Otin itseäni niskasta kiinni, lopetin selittelyt ja itsesäälin ja aloin pudottaa painoa. En lopettanut siihen paikkaan kaikkea herkuttelua tai alkanut heti juosta maratoneja, koska se ei olisi kuitenkaan toiminut, etenkään pitemmän päälle. Sen sijaan muutin ruokavalioni pääosin terveelliseksi ja vähensin pikkuhiljaa herkkuja, ensin rajasin niiden syömisen vain joka toiseen päivään ja tietenkin määrät olivat melko pieniä, sitten vain viikonloppuihin ja lopulta vain yhteen herkkupäivään viikossa. Liikunnan aloitin ihan vain kävelyllä ja kotijumppailulla, sitten kunnon hieman kasvaessa ja painon pudotessa tuli kuvioihin myös salitreenailu, ryhmäliikunta ja juoksulenkit. Parissa vuodessa sain tulokseksi -51 kg, joista 3 kg on nyt tullut takaisin (lihasmassana jne, eli ei haittaa mitään) tässä 1,5 vuoden sisällä. Niin ja nykyään ei ole lääkityksiä, sokeriarvot ja verenpaine ovat normaalit, olen kaikin puolin energisempi ja onnellisempi ja ei muuten v*tutakaan enää kuin vain joskus harvoin niinkuin tottakai ketä tahansa. 

Jaoin tämän siinä toivossa, että sinä ja ehkä joku muukin vastaavassa tilanteessa oleva saisi tsemppiä. Ihminen on itse oman elämänsä herra, joten jos et ole tyytyväinen itseesi ja/tai elämääsi, SINUN täytyy tarttua asiaan ja tehdä jokin muutos. Ei aina helppoa, mutta sen arvoista kuitenkin.

En tiedä ketään, joka ei olisi oikealla ruokavaliolla ja riittävällä liikunnalla laihtunut. Jokainen siihen pystyy, jos vaan päättää ja on itsekuria. Tämä asia on täysin itsestä kiinni. Moni nivelvammainen pysyy normaalipainossaan pelkällä ruokavaliolla, eli se ettei pysty harrastamaan liikuntaa ei ole mikään syy olla ylipainoinen. Tsemppiä projektiin. Jos homma ei lähde omin avuin rullaamaan, niin hae apua.

Syö vain vähän suklaata, yksi patukka viikossa korkeintaan. Muutkin karkit pois. Limsat pois. Sipsit pois.

Syö tavallista kotiruokaa, paljon salaattia ja vihanneksia. Mysliä ja jogurttia. Liikunta on tärkeää. Tykkäätkö jostain tietystä lajista? Vaikka tanssi tai uinti. Kävelylläkin voi aloittaa jos ei ole liikkunut pitkään aikaan.

Onko sulla nälän tunnetta? Toimiiko suolisto ok?

Onneksi vain 10kg ylipainoa, sen saa pois helposti JOS haluaa. Mutta et taida haluta, jos ruokit itseäsi herkuilla?