Lue keskustelun säännöt.
V.tuttaa olla lihava!
06.03.2017 |
Olen lihonut noin 10 kiloa parissa vuodessa ja olen ylipainoinen. Kilot ei tunnu lähtevän mihinkään, lisää vaan tulee. Vaatteet ei mahdu päälle, mikään ei näytä hyvältä. Suurimmassa osassa näytän valaalta. Kauhistuttaa jo kesä ja mitä telttoja sitten hankin tai kuinka kehtaan rannalle, mökkireissuille saunomaan jne. Jos olisin aina ollut lihava olisi varmaan helpompaa mutta nyt ihmiset kauhistellen katselevat ja kommentoivat kun ennen olin hyväkuntoinen...V.tutus. Syön suklaata siihen, haistakaa p.ska.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Nyt vitun akka. En huomannut että haistattelet mulle. Haisteleppa ite.
Sinkkumies
Muutenkin vähän hitaalla?
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäkää nyt ymmärtäää...Kuntoni on todella hyvä, koska urheilen tosissani n. 6 kertaa viikossa. Helposti voisin juosta maratonin. Mitkään verensokerit tai kolesterolit ei ole koholla, terveyssyistä ei kai tarvitsisi laihduttaa. Inhottaa vaan kun en ole LAIHA. Koska urheilen niin paljon, tuntuu että olen kokoajan nälkäinen ja syön siksi paljon. Joskus kun en urheillut yhtä paljon, olin laihempi. Varmaan siksi, että ei ollut sellaista ruokahaluakaan kuin nyt. Tiedän, että urheilua voisi vähentää ja maata sohvalla pupertamassa sitruunaa ja laihtuisin, mutta kun en halua.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin v*tutti. Ja suretti. Ja hävetti. Ja ahdisti. Vedin tuolla sinun tyylilläsi muutamankin vuoden ja selittelin itselleni ja muille mitä ihmeellisimmillä tekosyillä sitä miksen laihtunut. Lopulta yksi lääkäri sai minut luojan kiitos heräämään, kun keskusteli asiasta kanssani rehellisesti, mutta hyvin asiallisesti ja tsemppaavasti kohonneen verenpaineeni sekä labratulosteni myötä, joissa mm.sokeriarvot olivat menneet huonoon suuntaan eli kakkostyypin diabeteksen esivaihe oli iskenyt. Sain siihen tablettilääkityksen ja neuvoksi uusia elämäntavat, jotta välttyisin pahemmalta ja voisin taas myös henkisesti hyvin. Otin itseäni niskasta kiinni, lopetin selittelyt ja itsesäälin ja aloin pudottaa painoa. En lopettanut siihen paikkaan kaikkea herkuttelua tai alkanut heti juosta maratoneja, koska se ei olisi kuitenkaan toiminut, etenkään pitemmän päälle. Sen sijaan muutin ruokavalioni pääosin terveelliseksi ja vähensin pikkuhiljaa herkkuja, ensin rajasin niiden syömisen vain joka toiseen päivään ja tietenkin määrät olivat melko pieniä, sitten vain viikonloppuihin ja lopulta vain yhteen herkkupäivään viikossa. Liikunnan aloitin ihan vain kävelyllä ja kotijumppailulla, sitten kunnon hieman kasvaessa ja painon pudotessa tuli kuvioihin myös salitreenailu, ryhmäliikunta ja juoksulenkit. Parissa vuodessa sain tulokseksi -51 kg, joista 3 kg on nyt tullut takaisin (lihasmassana jne, eli ei haittaa mitään) tässä 1,5 vuoden sisällä. Niin ja nykyään ei ole lääkityksiä, sokeriarvot ja verenpaine ovat normaalit, olen kaikin puolin energisempi ja onnellisempi ja ei muuten v*tutakaan enää kuin vain joskus harvoin niinkuin tottakai ketä tahansa.
Jaoin tämän siinä toivossa, että sinä ja ehkä joku muukin vastaavassa tilanteessa oleva saisi tsemppiä. Ihminen on itse oman elämänsä herra, joten jos et ole tyytyväinen itseesi ja/tai elämääsi, SINUN täytyy tarttua asiaan ja tehdä jokin muutos. Ei aina helppoa, mutta sen arvoista kuitenkin.
Muuten samaa mieltä, paitsi tuo loppukappale. Minun Herrani on Jeesus Kristus. Hän on se joka pelastaa ikuiseen elämään. Ja antaa rauhan jo täällä ajassa. Hän myös vapautti minut syömishäiriöistä, odottamatta. Omin voimin ei saa todellista rauhaa.
Mun mielestä itsetunnon ja mielialan kohotus on 1.askel parempaan oloon. Miksi mietit mitä muut ajattelee sun läskeistä?!
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, oikeasti kukaan ei välitä. Olet valintasi tehnyt ja päättänyt lihota entisestään. Eikä se ketään muuta haittaa. Itsehän saat diabeteksen, nivelvaivat ja korkean verenpaineen. Tee elämälläsi mitä lystäät. Itsehän kilosi kannat ja näytät valaalta. Jatkossa makaat pieruverkkareissa soffalla kun muu ei mahdu päälle.
Pieruverkkareissa on kyllä ihana maata soffalla... siihen vielä jätskiä ja leffa, ai että :)
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttakaa vaan, en välitä. Ja senkus vihaatte minua minua läskieni takia.
Ei tässä kukaan mitään vihaa, säälittäväähän se enemmän on jos ihmisellä on elämänhallinta noin hukassa.
Älä puhu muiden puolesta. Aika monikin vihaa läskejä.
TLC:llä juuri menossa lihavuusohjelma, tuo kirurgi on varmaan 100-vuotias-
Syömishäiriöt kulkevat yleensä suvuittain. Kotoa opitaan väärät ruokailutavat ja lohtusyöminen. Siitä pitää oppia pois. Ruuasta saa nauttia, mutta se ei kuitenkaan saisi olla elämän keskipiste eikä tunteiden säätelykeino.