Lue keskustelun säännöt.
Miten mieheni voi rakastaa minua jos ei tiedä millainen minä olen?
06.03.2017 |
Kysyin nimittäin mieheltäni millaisena hän näkee minut. Hän sanoi, ettei voi "kaiken tämän jälkeen" eli meidän kriisin jälkeen tietää, millainen olen, koska on nähnyt minusta niin monta erilaista puolta. (olen ollut traumatisoitunut hänen pettämisen takia). Mutta silti hän sanoo rakastavansa MINUA ja haluaa jatkaa loppuelämän kanssani. Mutta eikös tuossa ole ristiriita? Miten hän voi rakastaa MINUA jos ei edes tiedä millainen minä olen?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt jonkinlainen kärjistys, mutta katsotaan, hyväksytäänkö se: ihmiset eivät ihastu sellaisiin, jotka tuntevat hyvin, vaan sellaisiin, joissa on uutuudenviehätystä. He ihastuvat jonkun ihmisen luomaan mielikuvaan. Ihmiset myös rakastavat mielikuvaansa, eivät toisen olemusta kaikkineen. Sitä mukaa kun ihmiseen tutustuu ja hänen nurjatkin puolensa alkavat tulla esiin, ihastus ja rakkauskin loppuvat. Jäljelle jää jokin kiintymys tai riippuvuus, jota romantikot yrittävät selittää rakkaudeksi.
En ihan usko tähän itsekään, ja vaikka uskoisinkin, niin ei tämä minusta paha ole: me tarvitsemme kiintymystä ja riippuvuus kohtuullisessa määrin on tervettä. Lopulta kyse kuitenkin on määrittelystä eli siitä, mitä haluamme kutsua rakkaudeksi.
Eli sun teorian mukaan mun mies on vian kiintynyt muhun, mutta ei rakastunut? Ja sillä, millainen mä olen ihmisenä, ei ole mitään merkitystä.
en ole estoton sängyssä - enää. Ennen petttämistä olin. Nyt seksielämä on näivettynyt.
ap
Mietippä nyt ne OMAT tunteesi miestäsi kohtaan.
Älä elä elämääsi hänen tunteiden ja tuntemusten mukaan.
Te olette kaksi eri ihmistä.
Ps.tällä hetkellähän sinä olet kynnysmatto.olen pahoillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät tissit? Estoton sängyssä?
Mies haluaa pillua.
Ihminen ei aina tunne edes itseään, saati toista. Rakastamme itse luomaamme mielikuvaan. Rakkaus on abstrakti tunne, mutta kyllä se on totta, ei pelkkää kiintymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä ole mitään ristiriitaa sen enempää kuin että voi rakastaa sinua vaikka vaihtelet päälle erilaisia vaatteita. Ei nuo persoonan pinnalliset ominaisuudet ja roolit ole sinä, ne eri puolet joita mies ei koe tuntevansa. Sinä olet elävä olento, jonka syvintä olemusta mies rakastaa, etkä vain joku vaihtelevien luonteenpiirteiden, tapojen ja ominaisuuksien kasauma.
No niin.
Miehesi ei ole vielä löytänyt uutta valmista kotia ja naista jonka kanssa leikkiä kotista,ainiaan,heh,niin kuin sinun kanssasikin.
Haku on päällä niin kuin olet itsekkin huomannut.
Kyllähän sinä vielä KELPAAT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies rakastaa syvintä olemustani, ok. Mutta millainen se syvin olemus on miehen mielestä ?
Lähe pois.
Mitä sinä tyhjää ittiäs kiusaat.
Eihän tuosta mittään tule.
Et sinä siihen koskaan enää tule luottamaan.
Ja miehes tietää että siedät pettämistä,ei kunnioita sinua ja pettää varmasti uudelleen.ja uudelleen.
Ah,rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika rasittava. Ymmärrän hyvin ettei mies jaksa tollasta peliä.
Peliähän tämä on. Mies ei voi vastata oikein. Kyse on siitä että haluat valuuttelua, haluat kiusata.
Jos et usko että mies rakastaa, ei se tällä pelillä muutu
Vierailija kirjoitti:
Aika rasittava. Ymmärrän hyvin ettei mies jaksa tollasta peliä.
Peliähän tämä on. Mies ei voi vastata oikein. Kyse on siitä että haluat valuuttelua, haluat kiusata.
Jos et usko että mies rakastaa, ei se tällä pelillä muutu
En halua kiusata..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi sanojensa mukaan rakastaa sinua.ok.
Miehesi myös panee muita naisia.ok.
Miestäsi ei jaksa kiinnostaa keskustella sinulle tärkeistä asioista.ok.
Sinä mietiskelet miehesi ajatusia.ok.
Miehesi ei välitä sinun ajatuksistasi.ok.
Tämä on nyt jonkinlainen kärjistys, mutta katsotaan, hyväksytäänkö se: ihmiset eivät ihastu sellaisiin, jotka tuntevat hyvin, vaan sellaisiin, joissa on uutuudenviehätystä. He ihastuvat jonkun ihmisen luomaan mielikuvaan. Ihmiset myös rakastavat mielikuvaansa, eivät toisen olemusta kaikkineen. Sitä mukaa kun ihmiseen tutustuu ja hänen nurjatkin puolensa alkavat tulla esiin, ihastus ja rakkauskin loppuvat. Jäljelle jää jokin kiintymys tai riippuvuus, jota romantikot yrittävät selittää rakkaudeksi.
En ihan usko tähän itsekään, ja vaikka uskoisinkin, niin ei tämä minusta paha ole: me tarvitsemme kiintymystä ja riippuvuus kohtuullisessa määrin on tervettä. Lopulta kyse kuitenkin on määrittelystä eli siitä, mitä haluamme kutsua rakkaudeksi.