Lue keskustelun säännöt.
Perheiden apatia?
04.03.2017 |
Oletteko huomanneet, että on paljon perheitä jotka eivät tee mitään.
Ovat kotona, kattovat telkkaa ja pelaavat pelejään. Eivät juuri ulkoile, eivät käy lastensa kanssa missään...siis puistossa, metsässä, pulkkamäessä, luistelemassa (huom. ilmaista, paitsi ne luistimet)... ei uimahallia, ei mitään (uimahalli toki maksaa hiukan).
Mitä tämä apatia on? Vai olenko jotenkin erikoinen, kun niistä vähistäkin rahoista haluan menoa ja elämyksiä lapsilleni. Juuri nimenomaan uimahallia, erilaisia tapahtumia (mitkä yleensä on kaiketi ilmaisia!)...erilaisia retkikohteita (nuuksio esim, pääsee bussillakin)... hyödynnän hiihtolomaviikkojen ilmaistarjontaa (erilaisia museoita, näyttelyitä).
Huom. ja tästähän on kyllä puhuttu, että vaikka rahaakin olisi niin on ihan hirveästi perheitä jotka eivät saa aikaseksi mitään.
Kommentit (25)
Aika monet yksilötkin ovat nykyään passivoituneita. Sitä mitä ei yksin osaa, ei osaa joukossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ovat itsekkäitä, oman napansa tuijottelijoita. Tapahtumat ja aktiviteetit eivät kiinnosta vanhempia niin ei niihin sitten jakseta vääntäytyä. Eihän huutavien mukula laumojen keskellä aina niin kivaa ole, mutta lapsen ilo on sen arvoista 😊
En tunne muuta kuin aktiivisia perheitä.. paljon harrastuksia, matkoja. Ehkä harvempi hyödyntää noita ilmaisia ja halpoja kun rahalla ostetaan aktiviteetit.
No meillä ei juurikaan aktiviteetteja ole päiväkodin lisäksi paitsi viikonloppuisin ja lomilla. Arkisin ei vaan ehdi. Lapset on 9 tuntia päivässä hoidossa niin eipä siinä illalla enää jaksa/ehdi. Vkloppuisin käydään mummolassa, ulkona tai vaikka hoplopissa. Lomalla ehtii sitten enemmänkin.
Me ollaan just sellainen. Haluatko kysyä jotain? 2 lasta, 7- ja 9-vuotiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kellään ei ollut ajatusta asiasta?
voi olla tyhmä kysymys, mutta itseä kiinnostaa mistä tämä johtuu.
- tai sitten perheiden lapsilla on niin ohjelmoitu viikko jo harrastusten puolesta, etteivät siksi jouda lähtemään minnekään ilmaisille puolueiden tapahtumille.
En ole huomannut. Mutta johtuu siitä, että en tiedä edes tuttujenkaan kaikkia ajanviettotapoja saati sitten tuntemattomien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aktiivisia ollaan oltu, aina siihen saakka kun lapset tuli teini-ikään ja nyt ei niitä saa mihinkään eikä ainakaan vanhempien kanssa (no onneks lomamatkoille ja elokuviin sentään joskus).
Meillä on 13-vuotias tyttö. Arkisin emme ehdi emmekä jaksa tehdä mitään, vanhemmilla töitä ja lapsella harrastuksia. Viikonloppuisin käymme elokuvissa, museoissa jne. Mutta joskus on kiva myös viettää kotona lepopäivä. Lomilla tietenkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ymmärtänyt näitä toisten elämien kyylääjiä. Mitä sinä saat irti tällaisesta? Minulle ei tulisi mieleenkään tutkia muiden tekemisiä ja tulla ihmettelemään tänne. Olen varmaan outo.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan just sellainen. Haluatko kysyä jotain? 2 lasta, 7- ja 9-vuotiaat.
Nuoremmalla on yksi harrastus kerran viikossa koulun lisäksi ja vanhemmalla kaksi plus tunnin kestävä toimintaterapia. Että ei mekään sentään täysin sohvalla maata. Mutta yhdessä tehdään harvemmin mitään. Ei vain kiinnosta tosiaan väkisin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ikäviä vanhempia löytyy. Eräskin tyttö aina pyytää päästä meille kylään, mutta äitinsä estää kaiken lapsen sosiaalisen elämän. Ei harrastuksia, ei kavereita. Tyttöä vielä kiusataan, mutta äiti on kuin sokea tyttönä surulle.
Arki on liian rankkaa. Mulla on ihan älyttömän raskas työ, olen työpäivän jälkeen niin poikki että ikävä kyllä arki-illat menee just tekemättä mitään. Itse istun tietokoneella ja lapset pelaa tableteillaan. Viikonloppuisin kyllä käydään uimassa ja luistelemassa yms. Joskus mietin että pitäisi jäädä työttömäksi niin mulla olisi paljon enemmän energiaa lasten kanssa touhuamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyllä tuollaista huomannut. Meidän naapurustossa lapsia viedään arki-iltoina harrastuksiin tai ulkoillaan kävellen/pyöräillen/puistoillen lähiympäristössä, tai pelataan omalla pihalla jotain. Viikonloppuna mennään myös harrastuksiin, elokuviin tai vaikka konserttiin. Suurin osa matkustaa syys-, hiihto- ja kesälomallakin ulkomaille, tai Lappiin. Joillakin on mökki, jotkut käyvät vaikka isovanhempien mökillä.
Meillä mies on juuri nyt koululaisten kanssa luistelemassa, minä röhnötän sohvalla jalkapalloa katsoen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 13-vuotias tyttö. Arkisin emme ehdi emmekä jaksa tehdä mitään, vanhemmilla töitä ja lapsella harrastuksia. Viikonloppuisin käymme elokuvissa, museoissa jne. Mutta joskus on kiva myös viettää kotona lepopäivä. Lomilla tietenkin enemmän.
No eikö tuossa ole juuri sen tyyppistä aktiviteettia mitä ap väitti perheiden elämästä puuttuvan?
Vierailija kirjoitti:
Joo ikäviä vanhempia löytyy. Eräskin tyttö aina pyytää päästä meille kylään, mutta äitinsä estää kaiken lapsen sosiaalisen elämän. Ei harrastuksia, ei kavereita. Tyttöä vielä kiusataan, mutta äiti on kuin sokea tyttönä surulle.
Kannataisi varmaan puuttua asiaan, ennen kuin se lapsi etsii hyväksyntää huumeista tai itsensä viiltelystä.
Ette voi olla noin välinpitämättömiä.
Ei olla välinpitämättömiä. Tehdään parhaamme tytön eteen. En ala nyt tässä ruotia asiaa enempää.
Noh, meillä on 8v ja 2v lapset. Me kyllä käydään uimahallissa, hiihtämässä, pulkkamäessä jne., mutta jos ollaan "vain kotona" niin ei se tarkoita että istuttaisiin apaattisina paikoillaan. Me ollaan aina leikitty paljon lasten kanssa ja nyt esikoinen saattaa olla omien kaveriensa kanssa leikeissä lähes koko päivän, niin edelleen leikitään kuopuksen kanssa (tietenkin sekä ulkona että sisällä, ei olla koko päivää sisällä koskaan). Olen huomannut että lapset usein nauttivat siitä, että ei tarvitse lähteä mihinkään eikä ole mitään aikatauluja, ja saavat rauhassa nauttia vanhemman/vanhempien seurasta. Samoin pienille monet lastentapahtumat ovat usein mielestäni enemmän rasittavia kuin hauskoja: tungos, jonot, odottaminen...(käyn kyllä lasten kanssa museoissa, sea lifessa ja vastaavissa useinkin, kun ei ole tungosta, tarkoitan näitä yksittäisiä festivaalityyppisiä juttuja).
Siinä olen kyllä ehkä sitten vähän apaattinen, että en hirveästi jaksa tavata kavereita lasten kanssa. Mä olen sellainen ihminen, että mua rasittaa suuresti sovitella erilaisten perheiden aikatauluja, lasten nukkumisia ja syömisiä jne. yhteen. Minusta ei voi myöskään olettaa, että kaikki suunnilleen samanikäiset lapset viihtyisivät automaattisesti yhdessä. Mieluummin tapaan kavereita ilman lapsia.
muotoilin kysymykseni ehkä väärin. tästähän on ollut puhetta mediassakin. esimerkiksi on vanhempia joiden lapsi pääsee ekakerran uimahalliin vasta koululaisena koska ei olla saatu vain aikaiseksi vaikka uimahalli vieressä. nämä esimerkkitapaukset ovat lisääntymään päin, mikä on surullista.
kellään ei ollut ajatusta asiasta?
voi olla tyhmä kysymys, mutta itseä kiinnostaa mistä tämä johtuu.