Lue keskustelun säännöt.
"Kun lapset ovat muuttaneet kotoa, et ole enää vanhempi"
04.03.2017 |
Osui kohdalle erikoinen ajatusmalli, kun keskusteltiin siitä, miten elämä muuttuu, kun lapset muuttavat kotoa. Joku puhui siitä, että vanhemmuus muuttuu, kuten toki se muuttuu kaiken aikaa lasten kasvaessa. Yksi keskustelijoista oli vankasti sitä mieltä, että kun lapset ovat muuttaneet pois, eivät isä ja äiti ole enää vanhempia. Voi vielä puhua isyydestä ja äitiydestä, mutta ei vanhemmuudesta. Okei, onhan sitä oudompiakin ajatuksia kuullut, mutta mitään varsinaista selitystä ei ollut miksi näin. Oletteko kuulleet tällaista ja oletteko kenties samaa mieltä?
Joku keksi kysyä, että kumminkin kai "saa puhua" isovanhemmuudesta ja se oli kuulema ok, täysin eri asia, ei kuulu tähän mitenkään.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän juuri on sitä onnistunutta vanhemmuutta että lapsi alkaa lopulta pitämään huolta itsestään, jos ei siitä osaa nauttia ei ole oikea vanhempi koskaan ollutkaan, vaan lapset on hankittu jollain tapaa itselle kotieläimiksi.
Sen ymmärsin, että näin ajattelevan mielestä vanhemmuus loppuu, muttei äitiys ja isyys. En kyllä ymmärtänyt sen enempää. Eikä ollut ikävä kyllä aikaa tentata enempää. Mietin vain jälkeenpäin, että toivottavasti siinä oli joku järki ja olisi ollut kiva tietää mikä se on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sehän juuri on sitä onnistunutta vanhemmuutta että lapsi alkaa lopulta pitämään huolta itsestään, jos ei siitä osaa nauttia ei ole oikea vanhempi koskaan ollutkaan, vaan lapset on hankittu jollain tapaa itselle kotieläimiksi.
Mutta ei se vanhemmuus mihinkään kumminkaan katoa.
Enpä ole moisesta ennen kuullut. Aikuisten lasten tukena voin olla, mutta muuten he päättävät itse elämästään. Vaikka itse joillekin ratkaisuille pyörittelen silmiä, en määrää, mitä lapsen pitäisi tehdä. Jokaisen pitää tehdä omat mokansa ja oppia niistä.