Sori nyt vaan, mutta minusta ihminen joka puhuu vain lapsistaan ei ole mielenkiintoinen ihminen.

U

Ok

Sietääkin pyydellä anteeksi.

Ja samoin, kun facebook täyttyy vain lasten kuvilla. Ketä muuta kiinnostaa joka viikko nähdä kaverin Ville- Kustaan kuvia ja sanomisia? Jokaisesta tietysti oma lapsi on kaikista ihanin, mutta kiinnostaako muita?

Minulla menee kaikki aika vauvan ja taaperon kanssa. Ei ole aikaa sivistää itseään tai harrastaa, kun nousee jomman kumman kanssa kuudelta ja menee nukkumaan kymmeneltä. Yritän kyllä keksiä muutakin puhuttavaa, mutta ei elämässä tällä hetkellä oikein muuta tapahdu. Onneksi läheiseni ymmärtävät tämän ja ovat jopa kiinnostuneita lasten asioista.

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee kaikki aika vauvan ja taaperon kanssa. Ei ole aikaa sivistää itseään tai harrastaa, kun nousee jomman kumman kanssa kuudelta ja menee nukkumaan kymmeneltä. Yritän kyllä keksiä muutakin puhuttavaa, mutta ei elämässä tällä hetkellä oikein muuta tapahdu. Onneksi läheiseni ymmärtävät tämän ja ovat jopa kiinnostuneita lasten asioista.

Jätit parisuhteen kokonaan väliin ja teit lapsen yksin?

Vierailija kirjoitti:

Ja samoin, kun facebook täyttyy vain lasten kuvilla. Ketä muuta kiinnostaa joka viikko nähdä kaverin Ville- Kustaan kuvia ja sanomisia? Jokaisesta tietysti oma lapsi on kaikista ihanin, mutta kiinnostaako muita?

Se on yksi rasti niin ei tarvitse katsella yhtäkään kuvaa...

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin pyydellä anteeksi.

Siinäs kuulit, ap. Joku akka on levittänyt jalkansa miehelle häntä pitää palvoa toisena päivä työnään ja jos ei kiinnosta se on anteeksi antamatonta.

Samaa mieltä kuin ap. Ihan turha mammojen valittaa, kun vanhat ystävät kaikkoaa, jos koskaan ei voi tavata ilman että se lapsi on mukana (vaikka kotona olisi mieskin), koskaan ei voi puhua muusta kuin omasta lapsestaan (edes kuunnella ystävien kuulumisia) ja useimmiten vielä hehkutetaan kuinka on nyt jotenkin ylivertainen ihminen, kun on äiti. 

Luin kirjoja nuorempana paljon. Nyt kun olen saanut ammatin, työn, miehen ja lapsia, niin tuntuu, että kirjat ovat nähtyjä. Jokin vaihe menossa, kun tuntuu siltä, että kirjat eivät tarjoa mitään? Käsillä tekeminen kyllä tarjoaa ja luenkin nykyisin mieluiten vinkkejä, joilla oppisi tekemään jotain paremmin ja kauniimminkin. Nautin arjen estetiikasta..

Aha. Mä en kyllä ole tavannut mammoja jotka ei osaisi mistään muusta puhua. Päinvastoin monet on tosi kiinnostuneita puhumaan kaikesta muustakin kuin lapsista. Toki niistäkin puhutaan, ihan niinkuin puhutaan toisen työstä, sisaruksista, vanhemmista, balettiharrastuksesta (vaikka se ei minua henkilökohtaisella tasolla kiinnostaisi, olen kiinnostunut _ystäväni_elämästä). Mitä siihen ikinä sitten kuuluukaan, sehän on ystävyyttä.

Oma instagram täyttyy lasteni kuvista. Koska he ovat tällä hetkellä elämäni suurin sisältö. En minä sitä aio häpeillä koska se saattaa jotakuta ärsyttää. Tilini on yksityinen, ja oletan että henkilö osaa olla sitä seuraamatta jos minun kuvat ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja samoin, kun facebook täyttyy vain lasten kuvilla. Ketä muuta kiinnostaa joka viikko nähdä kaverin Ville- Kustaan kuvia ja sanomisia? Jokaisesta tietysti oma lapsi on kaikista ihanin, mutta kiinnostaako muita?

Se on yksi rasti niin ei tarvitse katsella yhtäkään kuvaa...

Mutta jos aiemmin on ollut yhteistä, niin ei sitä yhtä rastia haluaisi kuitenkaan painaa. Mutta mammojen pitäisi itse ymmärtää, että kaikkia ei kiinnosta kun he puhuvat vain lapsistaan. Missä se ihminen on lasten takana? Ap

Sori nyt vaan, mutta ei kiinnosta.

Minkä viitekehyksen "mammoja" sitten tunnet? Yleisesti jossain perhekahvilassa on helpoin puhua random-äitien kanssa lapsista, koska se voi hyvinkin olla ainoa yhdistävä tekijä keskustelukumppanien välillä. 

Mun ex ystava puhui vain itsestaan ja lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Kaikki lauseet alkoivat sanoilla : mun meidan meilla minun yms.  Ei sita pitkaan jaksa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin ap. Ihan turha mammojen valittaa, kun vanhat ystävät kaikkoaa, jos koskaan ei voi tavata ilman että se lapsi on mukana (vaikka kotona olisi mieskin), koskaan ei voi puhua muusta kuin omasta lapsestaan (edes kuunnella ystävien kuulumisia) ja useimmiten vielä hehkutetaan kuinka on nyt jotenkin ylivertainen ihminen, kun on äiti. 

Voipi tavallaan olla puoliso elämässä, mutta jos hän tekee myöhäisiä vuoroja, niin lapsi kulkee käytännössä sinne minne minäkin.

Onneksi ystäväni ymmärtää että on enemmän ihme se että pääsisin ilman lastani mihinkään, tyhjään asuntoonkaan kun ei voi hylätä. Pyrin kyllä juttelemaan muustakin kun lapsesta, erityisesti ystävieni elämästä kun vihdoinkin saa vaihtaa kuulumisia. Ja sama ihminen olen kuin ennenkin, mitään ylivertaisuutta en ole kokenut. Jokainen tekee omat valinnat elämälleen, eikä niitä kenenkään tule väheksyä jos niistä ei ole haittaa muille eikä ympäristölleen.

Samaa mieltä. Siksi laitoinkin yhteen ja ainoaan äitikaveriini välit poikki. Mua kun nyt ei vaan satu kiinnostamaan sen Risto-Irmelin joka helvetin tekeminen.  En edes pidä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjoja nuorempana paljon. Nyt kun olen saanut ammatin, työn, miehen ja lapsia, niin tuntuu, että kirjat ovat nähtyjä. Jokin vaihe menossa, kun tuntuu siltä, että kirjat eivät tarjoa mitään? Käsillä tekeminen kyllä tarjoaa ja luenkin nykyisin mieluiten vinkkejä, joilla oppisi tekemään jotain paremmin ja kauniimminkin. Nautin arjen estetiikasta..

Sama täällä. Nykyään on hyvin vaikea löytää kiinnostavaa kirjaa. Esim. dekkarit on niin kaluttu loppuun kuin olla voi. Suurin osa elokuvistakin on moneen kertaan tehtyä höttöä eikä niistä koe saavansa oikein mitään.

Lapset sentään kasvavat, muuttuvat ja kehittyvät koko ajan.

rauha kirjoitti:

Mun ex ystava puhui vain itsestaan ja lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Kaikki lauseet alkoivat sanoilla : mun meidan meilla minun yms.  Ei sita pitkaan jaksa kuunnella.

Ettei kuules kyseisen ihmisen persoonallisuus ollut minäkeskeinen jo aiemminkin, eli tuskin on lasten tai lastenlasten saaminen sitä muuttanut?

En kyllä ihmettele jos et jaksa kuunnella, eipä kiinnostaisi minuakaan sellainen ystävyys mikä ei oo vastavuoroista. Ja ihan äiti olen.

Vierailija kirjoitti:

Minkä viitekehyksen "mammoja" sitten tunnet? Yleisesti jossain perhekahvilassa on helpoin puhua random-äitien kanssa lapsista, koska se voi hyvinkin olla ainoa yhdistävä tekijä keskustelukumppanien välillä. 

No esimerkiksi työkaverini. Ap