Sori nyt vaan, mutta minusta ihminen joka puhuu vain lapsistaan ei ole mielenkiintoinen ihminen.

Olen raskaana enkä edes puhu koko aiheesta. Miehen kanssa juu, käytännön asioista. Jotkut tekee hirveän numeron jo pelkästä plussasta testissä. Mulla on jo kaksi ennestään enkä heistäkään jauha koko ajan. Sama miehellä, hänkään ei jauha pojastaan koko aikaa. Jossain sivulauseessa tulee mainittua mutta emme paasaa tuntitolkulla lasten asioista. Tosin mies tykkää puhua autoista. Ja huomasin yks kerta etten osaa puhua meikeistä, hiuksista ym lainkaan 😂 enkä niistä lapsistakaan, muusta elämästä ja koirista kyllä.

Eli mulle on turha mitään tyttöjen meikki-iltaa järkätä kun en niistä osaa puhua yhtään. Meikata osaan kyllä mutta ei ne ole kumminkaan niin kiinnostavia 😒

Ei minustakaan. Mulla oli kerran tämmöinen kaveri joka lähetteli päivässä jopa kymmenen kuvaa omasta äpärästään ja puhui tästä jatkuvasti. Emme ole enää väleissä.

Itse mieluummin töissä ja ystävien seurassa puhun kaikesta muusta kuin lapsista. Kuvaavaa on, ettei lähimmät työkaverit edes muista lapsistani kuin sukupuolet ja että toinen on koulussa. Olen parempi äiti, kun minulla on työ ja omaakin aikaa&elämää.

Tilanne ei muuten parane, äitini kertoo seitsenkymppisten puhuvan vain ja ainoastaan sairauksistaan ja lapsenlapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Taas viikonloppuna näin vanhaa kaveriani, joka hoitaa lapsia kotona. Kun hän pääsee kerrankin pariksi tunniksi jonnekin kauppakeskukseen niin hän puhuu vain lapsistaan. Hänellä ei ole mitään harrastuksia tai kehitä itseään millään tavoin. Miksi joidenkin mammojen elämässä ei ole mitään muuta kuin omat lapset? Kohta mieskin häipyy, kun ei ole enää mammalla aikaa/mielenkiintoa miehelle. Ap

Näin se vaan on. On omakohtaisia kokemuksia. Olin aikoinani eräässä kiinteistöhoitoyhtiössä töissä. Valtaosa siivoojista oli entisiä kotiäitejä, eikä kenelläkään ollut mitään koulutusta. Elämä oli pyörinyt lasten,kodin ja hiekkalaatikon ympärillä. Ei harrastuksia, eivät edes kirjoja lukenut. Ymmärrän toki sen ,että kun lapset ovat pieniä niin vievät aikaa. Oman ajan käyttö on järjestelykysymys. Olin turhautunut tauoilla käytyihin keskusteluihin! He eivät pystyneet keskustelemaan mistään muusta kuin lapsistaan.No,mitä nyt välillä haukkuivat esimiehiä. Onneksi oli pari huoltomiestä, joiden kanssa oli mukava jutella. Toisen kanssa menin myöhemmin naimisiin. Valitettavasti kuoli 2003.

Itse tein tietoisen päätöksen, kun odotin esikoistani, etten puhu lapsista/raskaudesta ellei joku erikseen kysy. Minua ei kiinnostanut muiden lapset, joten en usko, että ketään hirveästi kiinnostaa minun raskausvaivat. Nyt kaksi lasta ja suurinosa työkavereistakaan ei edes tiedä että minulla on lapsia. Miksi niistä pitäisi puhua? Totta kai jos tulee puhetta jostain lapsiasiasta, voin tuoda jonkun asian ilmi, mutta en ala kellekään erikseen pälättämään kuinka lapseni oppi käymään potalla..

Hirvittävää. Vanhempainiltojen kauhut. Elävät vain lastensa kautta. Aivan pahimpia.

Yleensäkin ihminen, joka puhuu vain yhdestä asiasta ja jonka kanssa teillä ei ole mitään yhteistä, ei ole mielenkiintoinen, turha sitä on pahoitella. Mutta peräänkuuluttaisin ymmärtämistä. Jos jonkun elämään nyt ei vaan kerta kaikkiaan kuulu sillä hetkellä mitään muuta, niin älä arvostele häntä siitä. Todennäköisesti itsekin toimit jonkun mielestä tyyliin "miten toikin jaksaa". Kukin jaksaa itselle mieluisia asioita! Joten nyt alat seuraamaan sinua enemmän kiinnostavia asioita ja ihmisiä ja jos olet ystävänä niin ymmärtämätön, ettt jaksa toisen mahdollisesti uutta elämäntilannetta niin ole hyvä, valintojen maailma.

En itsekään ymmärtä niitä muutamia tuttujani joiden täytyy saada instaan ja faceen kerran-pari kertaa viikossa joku "uus" täsmälleen samanlainen kuva jossa esitellään ne jo ennenkin esitellyt tatskat, lävärit ja ankkahuulet #tattooed #pierced

Sekin kertoo omaa tarinaa ko. ihmisestä..

AP täällä vielä! ja vielä asiaan kuvaavaa on, että nämä samat mammat ei edes tiedä nykymaailman menosta yhtään mitään. Maailman tapahtumat ei kuulu heidän maailmaansa. Heidän maailmaan kuuluu vain omat lapset. Olen seurannut tämän kaverini avioliittoa, ja miehen eleistä ja touhuista päätellen ero ei ole enää kaukana. Tämä pariskunta ei vietä lainkaan aikaa ilman lapsia, joten tämä ei varmaan ollut sitä mitä mies perhe-elämältä kuvitteli. Älkää hyvät ihmiset tehkö samoin, että unohtakaa miestänne ja itseänne, vaikka on lapsia. ap

Eräs työtoverini ei osaa puhua mistään muusta kuin lapsistaan, ei yhtään mistään muusta. Aina, kun joku yrittää aloittaa keskustelun jostain muusta aiheesta, hän kääntää keskustelun (=yksinpuhelun) lapsiinsa.  Tekisi mieli hakata päätä pöytään. Me muut olemme niin kohteliaita, että annamme hänen keskustella (puhua tauotta), joku saattaa joskus kohteliaasti osallistua "keskusteluun", mutta parin sanan jälkeen luopuu. Itselläni on usein hommia muualla, kun tämä ihminen on paikalla, en vain jaksa. Enkä ole lapsivihaaja, olen äiti itsekin.

Joo, ei tällaisen ihmisen kanssa voi syntyä edes keskustelua, kun en jaksa lapsiasioista kysellä kymmentä minuuttia kauempaa.

Keskusteluissa pitäisi pitäytyä aiheissa, joihin kaikilla on jotakin annettavaa. Tämä unohtuu mammoilta heti, kun heitä osuu samaan tilaan vähintään kolme. :D

Tuore äiti varmaan puhuu paljon lapsestaan. Ihan samoin kuin tuore koiraomistaja puhuu koirastaan tai uuden työpaikan saanut puhuu työstään. En ole koskaan vielä törmännyt ihmiseen, joka ei osaisi puhua mistään muusta kuin yhdestä aiheesta.

Eräs sinkkuystäväni on sen sijaan syyttänyt minua ja toista ystäväämme siitä, että puhumme liikaa lapsistamme. Olimme tavanneet pitkästä aikaa ja kävimme toki läpi myös lapsia mutta ennen heistä keskustelua puhuimme mm. töistä, ystäväni uudesta lemmikistä sekä vanhempiemme sairauksista. Sinkkuystävältä oli kysytty työstä, ja hän olikin laveasti puhunut siitä. Mutta kun satuimme kaiken tämän jälkeen mainitsemaan lapsemme, niin tämä huokaili ja haukotteli mielenosoituksellisesti. Oli pakko sitten lopettaa (aiheena siis jalkapallo,  kun kummankin pojat sitä harrastavat) ja yrittää keksiä jotain neutraalimpaa puheenaihetta, kun jotkut mielensäpahoittajat eivät vain kestä sitä, että jokin puheenaihe ei koskekaan heitä.

Lapset ovat osa elämääni, vaikka eivät elämäni pelkkä sisältö. Puhun paljon myös elokuvista, kirjallisuudesta, työstäni ja harrastuksestani. Ja remontoinnista, kun parhaillaan kotiamme rempataan. Miksi voin kuitenkin puhua näistä muista aiheista ihan rauhassa mutta samantien kun vain mainitsenkin sanan lapsi, niin saan sinkkuystävältä haukut niskaani?

Mutta jos kyse ei ole tuoreesta äidistä, vaan äitiyttä on ollut jo neljän vuoden ajan? Ketään ei kiinnosta puhua vain lapsista. Sama kuin kiinnostaisiko sinua kuunnella vain kaverin koirasta?

Jännä juttu,olen 64v. ja aniharvaa poikkeusta lukuunottamatta(olen nainen) parhaat keskustelijat ovat olleet miehiä! Avomieheni lisäksi minulla on mielenkiintoinen puhelintuttavuus. Harvinaisen avoin ja keskustelutaitoinen, vaikka on nuori n. 30v. Se alkoi yhteisestä harrastuksesta. Myös hänen avovaimonsa on todella mukava ja älykäs. Olen aina pitänyt pohdiskelevasta keskustelusta. Jotenkin pääsen avautumaan,koska ei ole näitä "ilmoja on pidelly" juttuja. Eräs entinen poikaystäväni sanoi kerran,että henkilö joka ei osaa muusta puhua kuin säästä ja lapsistaan , hänellä ei ole mitään puhuttavaa.