Sori nyt vaan, mutta minusta ihminen joka puhuu vain lapsistaan ei ole mielenkiintoinen ihminen.

Professori Keltinkangas-Järvinen sanoi osuvasti jossakin haastattelussa suurinpiirtein näin, että "Sosiaalinen ihminen ei ole välttämättä sosiaalisesti lahjakas ihminen". Siis itsekäs hminen voi puhua kaksi tuntia vain itsestään ja lähtiessään kiittää hyvästä illasta. Jos seurustelee toisten ihmisten kanssa, kyllä ne keskusteluaiheet pitäisi olla kaikkia kiinnostavia ja keskustelun sellainen, että kaikki pääsevät keskusteluun mukaan; nekin joilla ei ole kovin ääni. Pelkkä lapsista keskusteleminen lapsettomienkin kanssa on tökeröä, vaikka moni ei tule asiaa ajatelleeksi...

U

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin ap. Ihan turha mammojen valittaa, kun vanhat ystävät kaikkoaa, jos koskaan ei voi tavata ilman että se lapsi on mukana (vaikka kotona olisi mieskin), koskaan ei voi puhua muusta kuin omasta lapsestaan (edes kuunnella ystävien kuulumisia) ja useimmiten vielä hehkutetaan kuinka on nyt jotenkin ylivertainen ihminen, kun on äiti. 

Voipi tavallaan olla puoliso elämässä, mutta jos hän tekee myöhäisiä vuoroja, niin lapsi kulkee käytännössä sinne minne minäkin.

Onneksi ystäväni ymmärtää että on enemmän ihme se että pääsisin ilman lastani mihinkään, tyhjään asuntoonkaan kun ei voi hylätä. Pyrin kyllä juttelemaan muustakin kun lapsesta, erityisesti ystävieni elämästä kun vihdoinkin saa vaihtaa kuulumisia. Ja sama ihminen olen kuin ennenkin, mitään ylivertaisuutta en ole kokenut. Jokainen tekee omat valinnat elämälleen, eikä niitä kenenkään tule väheksyä jos niistä ei ole haittaa muille eikä ympäristölleen.

Ai puolisosi tekee töitä joka ikinen päivä viikossa ja kellon ympäri? Kannattaisi kertoa Suomen työaikalainsäädännöstä. Eiku ai niin, eihän äiti voi tavata ystäviään esim viikonloppuna, silloin kun on kotiaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Professori Keltinkangas-Järvinen sanoi osuvasti jossakin haastattelussa suurinpiirtein näin, että "Sosiaalinen ihminen ei ole välttämättä sosiaalisesti lahjakas ihminen". Siis itsekäs hminen voi puhua kaksi tuntia vain itsestään ja lähtiessään kiittää hyvästä illasta. Jos seurustelee toisten ihmisten kanssa, kyllä ne keskusteluaiheet pitäisi olla kaikkia kiinnostavia ja keskustelun sellainen, että kaikki pääsevät keskusteluun mukaan; nekin joilla ei ole kovin ääni. Pelkkä lapsista keskusteleminen lapsettomienkin kanssa on tökeröä, vaikka moni ei tule asiaa ajatelleeksi...

Täysin samaa mieltä! On oikeasti noloa puhua aiheista, jotka eivät toista koske, lähes koko tapaamisajan.

Jep, samaa mieltä, vaikka olen sentään äiti. Elämässä on muutakin ja usein mielenkiintoisempaa kuin lasten jutut.

Jos kysytään, mitä kuuluu ja mitä uutta tapahtunut niin mitä siihen vastaat jos olet ollut 24/7 kiinni lapsessa jis lapsista ei saa puhua?

Ja paljon mielummin niitä lapsen kuvia sisltä facesta katsoo kuin jonkun jokapäiväinen aamuselfie tai muu turhanpäiväinen :)

Keski-ikäisten piirissä lapset on se small talk aihe.

Olen sikäli samaa mieltä, että jos ihminen sen ensihuuman jälkeen ei OSAA puhua muusta kuin vaipanvaihdoista ja omasta lapsestaan, niin on se hyvinkin tylsää.

Monasti se on kumminkin niin, että varsinkin ekan lapsen syntymästä ja sen tuomasta totaalisesta elämänmuutoksesta on niin hepnaadissa itse, että tulee jauhettua ekat kuukaudet lähinnä vauvansa asioita. Sorry, tämä voi olla ärsyttävää lapsettomasta, mutta tämä on pitkälti biologista, ja menee onneksi ohitse.

Ja hei, usein kyse on siitä, että puhutaan yhteisistä asioista eli jos kaksi pienten lasten äitiä tapaa, on aika luontevaa ainakin aloittaa keskustelu siitä, mikä yhdistää eli lapsista.

Hoitovapaalla ollessa tuli puistoissa tavattua naisia laidasta laitaan. Täysin eri taustaisia, ainoa yhdistävä tekijä olivat lapset. Olen itse ulkomaantoimittaja, joka harrastaa laajasti kulttuuria ja voi puhua oikeastaan mistä tahansa, paitsi urheilusta ei kovin kattavasti. Ja silti noissa tilanteissa puhuin lähinnä lastenhoidosta ja -kasvatuksesta. TOKI, jos joku ottaa esille jotakin muuta, niin mielelläni tartun siihen, mutta kokemukseni on opettanut, että satunnaisen puistomamman kanssa yritykset keskustella Venäjän taloudesta tai sotesta tai ruotsalaisdekkareista lopahtavat aika nopeasti yksinpuheluksi.

No, nyt lapseni ovat jo teinejä, joten tuo elämänvaihe on jotain, jota voi kaiholla muistella...

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee kaikki aika vauvan ja taaperon kanssa. Ei ole aikaa sivistää itseään tai harrastaa, kun nousee jomman kumman kanssa kuudelta ja menee nukkumaan kymmeneltä. Yritän kyllä keksiä muutakin puhuttavaa, mutta ei elämässä tällä hetkellä oikein muuta tapahdu. Onneksi läheiseni ymmärtävät tämän ja ovat jopa kiinnostuneita lasten asioista.

Huh...mikä painajainen.Onneksi mulla ei ole lapsia.Totean tämän varmaan joka päivä.Eikö sulls tosiaan ole yhtään aikaa?Ei lapsiparkkia salilla ja vauva sitteriin vierelle?Illalla kun lapset nukkuu,eikö silloinkaan?Oletko yh?

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäisten piirissä lapset on se small talk aihe.

No ei ole. Lapset ovat jo koulussa/aikuisia, ei niistä enää keski-ikäisenä jaksa olla niin innostunut. Lapsista jauhetaan eniten silloin, kun äitiys on vielä uusi asia.

Käyttäjä2328 kirjoitti:

Jos kysytään, mitä kuuluu ja mitä uutta tapahtunut niin mitä siihen vastaat jos olet ollut 24/7 kiinni lapsessa jis lapsista ei saa puhua?

Ja paljon mielummin niitä lapsen kuvia sisltä facesta katsoo kuin jonkun jokapäiväinen aamuselfie tai muu turhanpäiväinen :)

Kokeile vaikka seurata uutisia 15 minuuttia päivässä. Sitten voit puhua päivänpolitiikasta. Ja pidä myös oma elämäsi. ei ole tervettä olla 24h7 lapsessa kiinni. Isätkin on olemassa, äidilläkin voi olla muuta elämää kuin lapset. 

En tunne tällaisia ihmisiä. Toki on luonnollista että pienten lasten äitien elämä pyörii lasten ympärillä ja he puhuvat siitä.

Ei ystävyys siitä muutu. Vuosien aikana tapahtuu kaikille jotain ja eletään sen mukaan

Nyt ystävälläni on pieni lapsi. En oikein jaksa sitä. Aiemmin minulla oli sama vaihe.. Nyt teinejä

Ystävinä pysytään. Vaikka molemmat on välillä olleet pikkulapsihuumassa. Ihan kuten kuuluukin

Ymmärrän ap. Meillä on 2 lasta ja tiedän että vaikka meidän mielestä niiden lähes kaikki tekemät jutut on ihanan-hupsu-höpsö-hassuliineja niin muiden mielestä ei. No isovanhemmat tuntuvat olevan aika samaa mieltä kanssamme. Ja otankin tämän huomioon muiden kanssa jutellessa. Itseasiassa, vaikka itsellä on lapsia niin minuakaan ei kyllä kovin paljoa toisen lapsien jutut kiinnosta. Mieheni on valitettavasti tällainen jolla on kauhea tarve puhua lapsistamne KAIKILLE ja oikein pitkästi ja hassuja sanoja käyttäen. 😂 Itseä aina vähän ällöttää kuunnella tätä ja olen monesti yrittänyt takoa hänen päähänsä että ei kaikkia kiinnosta mutta ei se usko. Ja älkää huoliko, miehelläni on hyvä huumorintaju eikä hän sanomisistani loukkaannu.

Mutta tuohon pitää sanoa että vaikka en itse puhu muille juurikaan lapsistani niin ei minulla kyllä kovin paljoa muuta elämää ole tällä hetkellä. Olen omistautunut lapsilleni jo viimeiset 3 vuotta ja vielä vuoden olisi tarkoitus heidän kanssaan olla täyspäiväisesti. Kyllä minun suurin aikani heidän kanssaan menee enkä juurikaan kerkeä itseäni sivistämään kirjoilla sun muilla. Järki on silti pysynyt päässä ja se että omistan elämäni muutamaksi hassuksi vuodeksi lapsilleni on sen arvoista että ei sen nyt niin väliä vaikka hetkellisesti moukaksi muuttuisinkin. Aight?

Minua ei kyllä monikaan pidä mielenkiintoisena, vaikka/koska luen kirjoja ja sivistän itseäni :) Lasten tekemisistä puhuminen kyllä kiinnostaa useimpia ihmisiä, joilla lapsia on, eikä siinä ole mitään väheksyttävää. Lapsista puhuminen ei tarkoita, ettei ihminen muuten osaisi käyttää aivojaan.

Koirat ja emmerdale onnpsljon kiinnostavampia. Tai crossfit!!

Minä tein ystävieni kanssa tietoisen päätöksen, että puhutaan muustakin kuin lapsista. Kaipasimme älylllisiä keskusteluja. Minulla on kaksi lasta lyhyellä ikäeroa mutta ikinä en luopunut kirjoista. Saan niistä hengen ravintoa, iloa, voimaa, ajatuksen aineksia jne. Onneksi mies järkkäsi minulle lukuaikaa samoin kuin aikaa ystäville. Muuten olisin näivettynyr kuin kasvi ilman vettä. Nyt lapset jo isoja, ystävät tallella.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kyllä monikaan pidä mielenkiintoisena, vaikka/koska luen kirjoja ja sivistän itseäni :) Lasten tekemisistä puhuminen kyllä kiinnostaa useimpia ihmisiä, joilla lapsia on, eikä siinä ole mitään väheksyttävää. Lapsista puhuminen ei tarkoita, ettei ihminen muuten osaisi käyttää aivojaan.

Juu saa lapsista puhua, mutta Ap:n pointti taisi olla että jos puhuu VAIN lapsistaan, niin hän ei ole kauhen mielekästä seuraa sille toiselle osapuolelle keskustelussa. 

Eikö ylipäätään ihmiset jotka puhuu vain omista asioistaan ole tylsiä? Jotain muuta vissiin luulevat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kyllä monikaan pidä mielenkiintoisena, vaikka/koska luen kirjoja ja sivistän itseäni :) Lasten tekemisistä puhuminen kyllä kiinnostaa useimpia ihmisiä, joilla lapsia on, eikä siinä ole mitään väheksyttävää. Lapsista puhuminen ei tarkoita, ettei ihminen muuten osaisi käyttää aivojaan.

Juu saa lapsista puhua, mutta Ap:n pointti taisi olla että jos puhuu VAIN lapsistaan, niin hän ei ole kauhen mielekästä seuraa sille toiselle osapuolelle keskustelussa. 

Se on aika mullistava elämänvaihe, ja ainakin ystävien pitäisi se ymmärtää. Useimmilla se huuma menee aika nopeasti ohi, ja ehtii huomata muunkin maailman. Ehkä olen sen verran vanhempi, että muista vuosiin kohdanneeni "vain lapsista puhujia".

Taas viikonloppuna näin vanhaa kaveriani, joka hoitaa lapsia kotona. Kun hän pääsee kerrankin pariksi tunniksi jonnekin kauppakeskukseen niin hän puhuu vain lapsistaan. Hänellä ei ole mitään harrastuksia tai kehitä itseään millään tavoin. Miksi joidenkin mammojen elämässä ei ole mitään muuta kuin omat lapset? Kohta mieskin häipyy, kun ei ole enää mammalla aikaa/mielenkiintoa miehelle. Ap